Nyt mun täytyy sanoa, että ymmärrän täysin (vanhempana) opettajia!

jotka joutuvat tosi monenlaisten vanhempien kanssa selviytymään. Nykyään niin herkästi ollaan hyvin omanarvontuntoisia ja syytetään kaikesta opettajaa.

On ikäänkui jääty johonkin murrosiän kapinavaiheeseen, ja ajatellaan että opet vaan haluavat kiusata ja terrorisoida viattomia lapsia.

On ikäänkui jääty johonkin murrosiän kapinavaiheeseen, ja ajatellaan että opet vaan haluavat kiusata ja terrorisoida viattomia lapsia.

Oli oikeasti aika järkyttävää nähdä, miten monet vanhemmat ikäänkuin taantuivat johonkin vaiheeseen; oltiin taas se "tupakkapaikan Maija ja Kati", jotka kävivät kuin piraijat kimppuun saman tein, kun huomasivat vähänkin herkkää kohtaa mihin käydä kiinni.

Ja varsinkin vanhemmat äidit (n. 40+) (sori kaikki ne vanhemmat äidit, jotka osaavat käyttäytyä - ei ole tarkoitus yleistää) luokassa olivat aivan karseita opettajaa kohtaan. Mistä moinen käytös oikein kumpuaa?

t. Ihmettelevä ap.

Vanhemmat ovat kyllä karseita ihmisiä. vedetään mattoa jopa toisten lasten alta. vain oma mussukka merkitsee jotain.



niin samaa mieltä lasteni luokkakavereiden vanhemmista, koko koulun vanhemmista. täysin perseestä.

saatoin omani tänään ekalle. En huomannut mitään tollaista mut voin kyl kuvitella et löytyyhän noita.. Kerro vähän mitä sanoivat kun alkoi kiinnostaa. Ite yritän aina olla mahollisimman kohtelias ja ystävällinen muille ihmisille. Ja opettajalle tulis nyt viimeisenä mieleeni alkaa vittuilla:)

Kyseenalaistetaan opettajaa joka käänteessä tyyliin: "eikös se nyt menekin näin, eikä noin" / "tässä vaiheessa kyllä yleensä opettaja.." jne.



Ja etenkin se, ettei kuunnella, kun toinen puhuu vaan silloin supatetaan keskenään ja hälistään, ja sitten noita em. kommentteja heitellään sellaisella äänenpainolla, ettei olla mihinkään ihan vaan periaatteesta tyytyväisiä.



Osaan hyvin kuvitella, miten tälläiset vanhemmat käyttäytyisivät sellaisessa tilanteessa, jos omasta lapsesta opettajalla olisikin jotakin poikkipuolista sanottavaa - asia ei menisi varmaankaan ollenkaan perille.



Ap.

Opettajan työssä jaksaa kyllä vaikka minkälaisten lasten kanssa, mutta vanhemmissa on joskus kestämistä... Onneksi niitä hankalia vanhempia on vaan muutama luokassaan ja suurin osa kohteliaita, hyväkäytöksisiä ihmisiä. T. ope PS. Veikkaanpa, että joku saattaa tämän ketjun jälkeen lukea vähän eri asenteella täällä av-palstalla olevia haukkuja kammottavista opettajista...:D

Joku teki huomion 40+ vanhemmista naisista, joille edellämainitun kaltainen käytös on tyypillistä. Nämä samat rouvat istuvat päivät työkkärin kursseilla, jossa ei muuta tehtäisi kuin oltaisi tauolla, jokainen uuden asian oppiminen on suuri ponnistus ja loukkaus heidän älyään kohtaan. Uhotaan että osataan mitä vain- totuus on ettei osata oikeastaan mitään mainittavaa.



t. näiden kanssa aikaa pakosta viettävä!

antaa positiivista palautetta opettajalle, kun on aihetta. Se voi auttaa jaksamaan näiden pikku-kuninkaallisten perheiden kanssa, kun edes joku arvostaa työtä.

antaa positiivista palautetta opettajalle, kun on aihetta. Se voi auttaa jaksamaan näiden pikku-kuninkaallisten perheiden kanssa, kun edes joku arvostaa työtä.

Heti tänään annoin opettajalle positiivista palautetta - ja aion tehdä niin jatkossakin.

Ap.

ja vieläpä sijaisena. Ekassa vanhempainillassa muistutin yleisellä tasolla lasten jaksamisesta ja riittävästä yöunesta (kun pari poikaa lähes nukkui tunneilla ja kyse siis neljäsluokkalaisista). Eräs äiti otti itseensä ja julisti, että hän viiden lapsen äitinä takuulla tietää enemmän lasten jaksamisesta kuin minä, nuori ja lapseton opettaja (ei tosin tiennyt, että minulla ei ollut lapsia, mutta tietysti päätteli iän puolesta, että ei ainakaan viittä). Sillä tavalla mitätöitiin tehokkaasti se sanoma, että jotkut lapset nukkuvat tunneilla, joten heidän olisi syytä mennä aikaisemmin nukkumaan. Viiden lapsen äiti oli sitä mieltä, että opettaja ei tiedä mistä puhuu...



Näitä tapauksia on tullut enemmän vastaan. Vanhemmat ovat yhä enemmän jo heti alkuun puolustuskannalla. Aina verrataan siihen, miten joku toinen opettaja on tehnyt jutun ja tietenkin paremmin. Ikää on tullut itselleni lisää, mutta yhä vain mitätöidään, ei kannusteta. Luokallinen yläkoulun oppilaita on paljon helpompi hallita kuin luokallista vanhempia, jotka puhuvat päällekkäin, supattavat, korjaavat ja kinaavat vastaan, vaikka kuinka asiaa perustelisi. Joskus olen luetteloinut lukuisia syitä, miksi asia pitää tehdä näin ja silti näitä vänkääjiä löytyy loppuun asti. Esim. olimme äänestäneet, mihin kohteeseen teemme leirikoulun, ja vanhempainillassa piti vanhempien hyväksyä oppilaiden valinta. Olimme jättäneet ulkkomaankohteet pois, kun tiesimme, että silloin osa oppilaista ei saisi lähteä matkaan. Oppilaat ymmärsivät tämän hyvin. Ahvenanmaa oli kuitenkin listalla mutta ei saanut kannatusta, koska yhden oppilaan vanhempi ei olisi päästänyt myöskään Ahvenanmaalle ja muut sitten päättivät, että valitaan kohde, johon kaikki pääsevät. Vain kaksi äänesti Ahvenanmaata. Vanhempainillassa eräs äiti piti törkeänä, että olin etukäteen puhunut jonkun muun kohteen kuin Ahvenanmaan puolesta. Olin kuulemma käyttänyt valtaani väärin ja vaikuttanut viattomien lasten mielipiteisiin. Ei väliä, vaikka muut vanhemmat ilmoittivat, että Ahvenanmaa ei saa heidän hyväksyntäänsä, tämä vanhempi vauhkosi aiheesta niin kauan, että taivuin uuteen äänestykseen, jonka lopputulos oli sama...

ja vieläpä sijaisena. Ekassa vanhempainillassa muistutin yleisellä tasolla lasten jaksamisesta ja riittävästä yöunesta (kun pari poikaa lähes nukkui tunneilla ja kyse siis neljäsluokkalaisista). Eräs äiti otti itseensä ja julisti, että hän viiden lapsen äitinä takuulla tietää enemmän lasten jaksamisesta kuin minä, nuori ja lapseton opettaja (ei tosin tiennyt, että minulla ei ollut lapsia, mutta tietysti päätteli iän puolesta, että ei ainakaan viittä). Sillä tavalla mitätöitiin tehokkaasti se sanoma, että jotkut lapset nukkuvat tunneilla, joten heidän olisi syytä mennä aikaisemmin nukkumaan. Viiden lapsen äiti oli sitä mieltä, että opettaja ei tiedä mistä puhuu... Näitä tapauksia on tullut enemmän vastaan. Vanhemmat ovat yhä enemmän jo heti alkuun puolustuskannalla. Aina verrataan siihen, miten joku toinen opettaja on tehnyt jutun ja tietenkin paremmin. Ikää on tullut itselleni lisää, mutta yhä vain mitätöidään, ei kannusteta. Luokallinen yläkoulun oppilaita on paljon helpompi hallita kuin luokallista vanhempia, jotka puhuvat päällekkäin, supattavat, korjaavat ja kinaavat vastaan, vaikka kuinka asiaa perustelisi. Joskus olen luetteloinut lukuisia syitä, miksi asia pitää tehdä näin ja silti näitä vänkääjiä löytyy loppuun asti. Esim. olimme äänestäneet, mihin kohteeseen teemme leirikoulun, ja vanhempainillassa piti vanhempien hyväksyä oppilaiden valinta. Olimme jättäneet ulkkomaankohteet pois, kun tiesimme, että silloin osa oppilaista ei saisi lähteä matkaan. Oppilaat ymmärsivät tämän hyvin. Ahvenanmaa oli kuitenkin listalla mutta ei saanut kannatusta, koska yhden oppilaan vanhempi ei olisi päästänyt myöskään Ahvenanmaalle ja muut sitten päättivät, että valitaan kohde, johon kaikki pääsevät. Vain kaksi äänesti Ahvenanmaata. Vanhempainillassa eräs äiti piti törkeänä, että olin etukäteen puhunut jonkun muun kohteen kuin Ahvenanmaan puolesta. Olin kuulemma käyttänyt valtaani väärin ja vaikuttanut viattomien lasten mielipiteisiin. Ei väliä, vaikka muut vanhemmat ilmoittivat, että Ahvenanmaa ei saa heidän hyväksyntäänsä, tämä vanhempi vauhkosi aiheesta niin kauan, että taivuin uuteen äänestykseen, jonka lopputulos oli sama...

Miten kukaan opettaja voi kestää tälläistä myllytystä vuodesta toiseen tulematta hulluksi? Ihan oikeasti?

Etenkin, jos on perusluonteeltaan kiltti ja herkkä ihminen (ei mikään päällepäsmäri tai erityisen kova nahkainen)?

Ap.