2. kouluviikko, lapsi ei haluaisi kouluun

... eskaria (koulussa) odotettiin kovasti. Jo seuraavana päivänä lähteminen kouluun oli vaikeaa. Mielikuva eskarista siis oli erilainen kuin todellisuus.



Kai tämä tästä. Toivottavasti!



Itselläkin loman jäljiltä työnteko takkuaa. Viikonloppua odotellessa...

ja valitettavasti joudun toteamaan, ettei se koulunkäynnin ja oppimisen ilo ole sen jälkeenkään löytynyt, vaan vastentahtoisesti sinne edelleen mennään.



Iltapäiväkerhoissa lienee isoja eroja ja se voi olla paitsi tylsää, myös rehellisesti sanottuna ihan tuskaa vaikkei varsinaist akiusaamista olisikaan. TÄällä iltapäiväkerhossa oli yli 50 kersaa ja kaksi (luvalla sanoen hieman kädetöntä) aikuista. Meno oli kaoottista, meluisaa ja ainakin meidän lapselle ihan liian raskasta.

Meillä lapsi on aina pitänyt oppimisesta ja ne (lyhyet) koulupäivät ovatkin olleet mieluisia. Opettaja ja avustaja ovat kuulemma oikein mukavia (myös puskaradion mukaan) ja välitunneilla on leikki sujunut vanhojen esikoulukavereiden kanssa.



Tyttö oletti koulunkäynnin olevan enemmänkin pulpetissa hiljaa istumista ja tehtävien tekemistä. Nyt kuulemma enimmäkseen ovat istuneet ringissä, leikkineet, piirtäneet ja laulaneet. Varmaankin haastaviakin tehtäviä on vielä edessä. Eskarissa työskentely oli varsin koulumaista ja omien taitojen mukaan sai edetä vaikeisiinkin lisätehtäviin. Lähes kaikki eskariryhmästä oppivat tietääkseni lukemaan ja kirjoittamaan.



Kovasti on tytölle jo ennen koulun alkua selitetty että koulussa opetellaan muutakin kuin sitä äikkää ja matikkaa. Nytkin kun valitti että ei ole oppinut koulussa mitään, niin käytiin läpi kymmeniä asioita joita on oppinut. On oppinut luokkakavereiden nimiä, on oppinut vessan ja ruokalan sijainnin, tietää miten aamunavauksessa seistään jne. Sitä paitsi heti ekana päivänä olivat kirjoittaneet reissuvihkoon oman nimensä lisäksi "reissuvihko", mitä minä ainakaan en olisi osannut kirjoittaa ekana koulupäivänä. Tyttö ei tietenkään edes ollut huomannut että tuo olisi "koulumainen tehtävä".



IP-kerho on täälläkin iso. Ohjaajia on neljä ja he jakavat porukan osiin mielenkiinnon mukaan. Tylsää tosiaan oli kuulemma ollut. Perjantaina oli sentään saanut olla osaksi sisällä ja leikkiä sisäleikkejä. Se olikin heti kivaa ja tyttö oli leikkinyt joidenkin tyttöjen kanssa.



Vähän jännittää millä mielellä tyttö on tullessaan kotiin. Voi kun olisi ollut kiva päivä!



(Näköjään täälläkin on hieman kankeutta viikon käyntiinlähdössä kun tuli näin pitkä juttu kirjoitettua.)

Poika käy ap- ja ip-kerhoissa.

Ensimmäin kerta ip-kerhossa meni niin, että lapsi soitteli 15 minuutin välein ja pyysi hakemaan kotiin. Aamupäiväkerhoon kun vein 1. kerran, niin itkun kanssa sinne jäi. Kovastihan se äitiäkin suretti :(



Perjantaina oli kuitenkin jo sitä mieltä että kerhot on kivoja. Oli ehtinyt jo saada uusia kavereita kerhoista.

Varmasti teidänkin lapsi löytää pian kavereita kerhoista ja alkaa niissä viihtymään :)

Ainakin meidän koulussa lapsia vahtii yksi väsähtänyt avustaja. Lapset juoksevat ylikierroksilla pientä huonetta ympäriinsä. Välipalakin on surkea. Ei kukaan pidä siellä lastaan vapaaehtoisesti. Mielummin ovat vaikka kotona yksin.