Kenen vika jos vanhus on yksinäinen?

jos vanhus ei tottele. Pitää maksaa lastenlasten harrastukset, hoitaa ja ottaa yökylään lapsenlapsia 2 vko iästä lähtien jne. Jos ei niin tee, lapset kääntävät selkänsä.



Vanhus joutuu ostamaan lastenlapset itselleen, ilmakseksi kukaan ei välitä.

jos kaikissa muissa kanssaihmisissä on vain vikoja niin minkäs teet

Meillä minun äitini niittää nyt sitä, mitä kylvi. Ei ole ollut kovin innostunut minun lasteni seurasta silloin kun he olivat pienempiä. Nyt ovat jo nuoria aikuisia, eivätkä oma-aloitteisesti lähde mummolaan. Toiselle mummolleen kyllä.



Minä sitten pakotan välillä lapsia mummolle kylään kyllä ja käyn itsekin. Koska äitini on selkeästi yksinäinen ja kaipaa seuraa.



Mutta mielessäni olen kyllä sitä mieltä, että mummo, joka ei esim. halunnut koskaan lapsia yökylään tai muutenkaan lieemmin eväänsä näiden suhteen liikauttanut (isäni tuli tarvittaessa välillä lapsenvahdiksi, äidistä se oli "tylsää") eikä ole muutenkaan ollut heidän seurastaan mitenkään kiinnostunut, voi vähän katsoa peiliin tässä kohtaa. Miten nuori vierailisi luontevasti, kun mummolavierailut aikoinaan kestivät sen noin tunnin, loppuivat kutakuinkin mummon "no nyt voisitte lähteä" tokaisuun ja mummo "iloisesti" saattoi mm. lasten kuulleen selittää, kuinka koirat ovat niin paljon mukavampia kuin lapset.



Minäkin käyn äidillä pitkälti velvollisuudentunnosta. Tätä on välillä sisarukseni kanssa puitukin: tosi kiva ajaa tunti äidille ja tunti takaisin ja kuunnella siellä oloaika silkkaa kuittailua. Äiti kun tykkää lausahdella tyyliin "karmea toi sun laukkus" tai "ootpä sä taas lihonut" tms.



Tältä pohjalta oletan, että saman tyyppisiä vanhuksia on yksinäistenkin joukosta. Ei varmasti kuin murto-osa, mutta kuitenkin.

Kyllä semmosten ihmisten seuraa kaivataan, jotka ovat mukavia ja empaattisia.

jos vanhus ei tottele. Pitää maksaa lastenlasten harrastukset, hoitaa ja ottaa yökylään lapsenlapsia 2 vko iästä lähtien jne. Jos ei niin tee, lapset kääntävät selkänsä.

Vanhus joutuu ostamaan lastenlapset itselleen, ilmakseksi kukaan ei välitä.

En kyllä ole koskaan tämmöiseen törmännyt. Ja että olis vielä kovin yleistäkin?

Minä tuossa mainitsin, kuinka äitini ei koskaan halunnut lapsia yökylään.



Meillä oli oikeasti kurja seurata vierestä, kuinka lapset olisivat innolla menneet mummolaan käymään "ihan ilman äitiä", kun kaveritkin kävivät omillaan, vaan mummoapa ei moinen kiinnostanut.

jos vanhus ei tottele. Pitää maksaa lastenlasten harrastukset, hoitaa ja ottaa yökylään lapsenlapsia 2 vko iästä lähtien jne. Jos ei niin tee, lapset kääntävät selkänsä. Vanhus joutuu ostamaan lastenlapset itselleen, ilmakseksi kukaan ei välitä.

En kyllä ole koskaan tämmöiseen törmännyt. Ja että olis vielä kovin yleistäkin?

Aika selkeästi siellä sanotaan, että jos ei hoida lastenlapsia niin ei ansaitse näiden seuraa.

näin ainakin meillä. ja sitten on välimatkat tms..

Minä tuossa mainitsin, kuinka äitini ei koskaan halunnut lapsia yökylään. Meillä oli oikeasti kurja seurata vierestä, kuinka lapset olisivat innolla menneet mummolaan käymään "ihan ilman äitiä", kun kaveritkin kävivät omillaan, vaan mummoapa ei moinen kiinnostanut.

Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Ihan kuin mummo ei olisi ihminen ollenkaan vaan tahdoton orja, jonka on pakko totella.

Minä (= 4) kirjoitin äidistäni.



Ei olllut lastenlasten hoitamisesta kiinni. Vaan siinä, ettei selkeästi välittänyt näiden seurasta. Häntä eivät siis lapseni kiinnostaneet pienempänä, vaan tosiaan saattoi lasten kuullen isoon ääneen selittää kuinka "koirat ovat niin paljon kivempia" tai jotain muuta yhtä fiksua.



Joten koska mummo ei ole ollut lasteni kanssa, ei heillä (ei kovinkaan yllättäen) ole luontevaa suhdettaa mummoon. Suhdetta kun ei synny pelkän sukulaisuuden perusteella.

jotka eivät koskaan 20 vuoden aikana halua lapsenlasta yökylään? Olettaen siis, että kunto antaa vielä myöten.



Minun lapseni ovat nyt 21 ja 19, eikä mummo ole heidän seuraansa pienempänä kaivannut. Nyt sitten kaipaa kun ovat aikuisia. Vaan kas: heillä ei ole mummoon oikein minkäänlaista suhdetta, minun yrityksistäni huolimatta. Isääni oli, vaan hän on jo kuollut.



t. 4

minun äitini vanhetkoon yksinäisenä, koska ei jätä omia lapsiaan rauhaan. Jos pitää koko ajan olla komentamassa, määräämässä ja käskemässä aikuisten lapsien asioita - ja kertomassa miten lapsia kasvatetaan, niin en todellakaan halua olla yhteydessä.



Ja tämä ei ole pelkästään minun mielipiteeni, sisarukseni ovat samaa mieltä. Ei auta lasten "ostaminen". Vanhetkoon yksin, tai sitten kun on oppinut käyttäytymään voi ottaa yhteyttä.

jotka eivät koskaan 20 vuoden aikana halua lapsenlasta yökylään? Olettaen siis, että kunto antaa vielä myöten. Minun lapseni ovat nyt 21 ja 19, eikä mummo ole heidän seuraansa pienempänä kaivannut. Nyt sitten kaipaa kun ovat aikuisia. Vaan kas: heillä ei ole mummoon oikein minkäänlaista suhdetta, minun yrityksistäni huolimatta. Isääni oli, vaan hän on jo kuollut. t. 4

sellaista isovanhempaa, joilla ei ole mitään tarvetta seurustella lastenlasten kanssa öisin. Onneksi heillä on aikuiset ja kypsät lapset, jotka ymmärtävät kunnioittaa vanhempiensa toivetta ja vierailevat koko perheenä. Ja kas kummaa, vaikka vaari ei ole koskaan yöklättänyt niin 5 aikuista lastenlasta käy mielellään kylässä. Edelleenkin päivällä, ei töllä.

Kyllä, olen tekemisissä yli 60v terveiden aikuisten kanssa, heillä ei välttämättä ole mitään yökyläilyviettiä.

Sillä tavalla ei ole yksinäinen vanhana, koska ei ole riippuvainen lapsista ja lastenlapsista vaan niistä ihmisistä, joiden kanssa oikeasti on kiva olla. Sukulaiset on sukua, mutta ystävyyssuhteita on muitakin kuin perheeseen liittyvät.



Eläkevalmennuksissa opetetaan, että kannattaa ottaa siltä perheeltä tilaa itselleen, etsiä vanhoja ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin jne, niin ei ole riippuvainen lasten tahdosta.

lapsenlapsiaan vaan itsekkäästi nauttinut puolisonsa kanssa eläkepäivistään.



Kostoksi ei sitten käydä katsomassa vanhusta. Näin olen asian oppinut av.lla



Jos vanhus hoitaa ilmaiseksi lapsenlapsiaan viikonloput, koulunjälkeen ja maksaa lapsiensa lainoja ja ostaa reimatekkejä niin sitten voi jo harkita, että saatetaan käydä vanhusta katsomassa.



Mutta jos ei hoida ja osta niin sitten on turha kysellä, miksi kukaan ei käy katsomassa.



Tästä asiasta on ollut lukuisia ketjuja.

ovat luonteeltaan vaikeita ja katkeria.



Olen ollut vanhainkodissa töissä ja ne, joilla silmät loistavat, yleensä ovat uskovaisiakin, ovat niin ihania ja tasapainoisia ja heitä käydään ilolla katsomassa, viedään välillä sukulaisten luo kyläilemään jne.



On titenkin vanhuksia, joilla ei yksinkertaisesti ole ketään sukulaisia, lapsia tms. Heitä käy kovin sääliksi.

lapsiasi/lapsenlapsiasi kohdellut, kun ne oli pieniä, määrittää, oletko yksinäinen vanhuudessa. Sitä saa niittää, mitä kylvää. Mun mies ei pidä mitään yhteyttä mummoonsa, ja ymmärrän täysin sen syyn, minkä takia. En jaksa tähän selostaa, pitkä tarina. Sen sijaan minun mummoloissa vierailee mielellään, sanoo että tuntee aina itsensä sinne tervetulleeksi.



Mun 88-v. mummoni muuttaa ensi kuussa syntymäpaikkakunnalleen tyttärensä mukana. Sinne on 500 km, ja hyvä, jos kahdesti vuoteen voin tuon matkan sinne ajaa. Nyt olen käynyt mummollani kerran kuussa ja soitellut viikottain. Tuntuu välimatka kurjalta...

ja luet rivien välistä.



Ei: minä en rankaise äitiäni siitä, että hän halusi viettää eläkäpäivieen puolisonsa kanssa eikä hoitaa lapsenlapsia. Enkä myöskään siitä, että hän ei halunnut heitä yökylään.



Juurihan tuolla kerroin, että pidän huolta, että lapset käyvät mummolla ja käyn itsekin äitini luona säännöllisesti. Soitankin hänelle päivittäin.



Mutta: ymmärrän hyvin lapsiani, joita ei ihan hirveästi mummon seura kiinnosta. Koska eipä mummoakan heidän seuransa liiemmin aikaisemmin kiinnostanut.



On eroa sillä, onko vaari kiinnostunut siellä käydessä lapsista vai antaako vaari lasten ymmärtää, että heidän seuransa ei voisi vähempää kiinnostaa. Jälkimmäisessä tapauksessa ei lapselle kovin hyviä muistoja kyllä jää isovanhemmasta.



Minun isäni viihtyi lastenlastensa seurassa. Hän vaan ikävä kyllä sairastui ja kuoli vuosia sitten. Siitä eteenpäin olen isäni toivomusta kunnioittaen huolehtinut äidistäni. Vaikka puolet ajasta tekisi mieli toivottaa kys nainen sinne, missä pippuri kasvaa. Kuten muuten sisaruksenikin puolet ajasta.



Äiti siis ihan sujuvasti vittuillee meille, milloin mistäkin. Mitään ei tehdä oikein ja kun hän sanoo hyppää, pitäisi hypätä. Mm. tässä taannoin sisarukseni kuljetti _koko päivän_ äitiä lääkärissä ja toi sitten hänet meille yöksi (piti valvoa häntä kys yönä vointinsa takia). Ja kas, mitä tekee äitini kiitokseksi? Kuittailee veljelleni, kuinka tämä on (miten se menikään?) "jämäpaloista tehty" (= ei niin kovin hyvää laatua) koska on meidän perheemme nuorin. Ei kuulosta näin asiayhteydestä irrotettuna kovin pahalta, mutta oli siinä tilanteessa tosi pahasti sanottu.



Näitä kuitteja tulee aina kun tapaa äidin. Tasaisesti meille kaikille. Kuvaavaa on, että minun tavoitteeni äitinä on olla olematta äitini kaltainen ;-)



t. 4

ja on ollut aina kärkäs suustaan. Kouluttamaton ihminen, kenellä on ollut kova elämä. Ei ole ollut mikään superäiti koskaan ja nyt vanhana on todella ikävän piikikäs ajoittain meille kaikille lapsille.



Ei ole koskaan pitänyt lapsiamme yökylässä, eikä varsinaisesti hoitanut.



Silti jostain syystä on käynyt niin, että käymme siellä useasti, kuten sisaruksenikin ja lapsenlapsetkin viihtyvät mummin kanssa.



Rahaa ei ole myöskään koskaan ollut hänellä antaa.



Asiaan on auttanut se, että annan piikittelyjen mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus siskoni kanssa soittelemme ja kerromme, kummalle on sanontu kauheampia asioita ja vertailemme, kumpi voittaa kilpailun:)



Lasten kanssa tulee hyvin toimeen varsinkin nykyään kun on itsekin taantunut hiukan lapsen asteelle. Ei ole koskaan leikkinyt heidän kanssaan, eikä hoitanut. Mutta kuuntelee heidän juttujaan, katsoo urheiluruutua ja ihmettelee maailman menoa.



Minä en jaksa yleensäkään jäädä hautomaan ihmisten sanomisia, enkä varsinkaan vanhenevan äitini. Hän on minut synnyttänyt ja hoitanut ja hommansa tehnyt. On sen tehnyt sillä tiedolla, mikä hänellä on ollut sen aikakauden äitinä.



Se ei ole minulta pois jos käyn hänen luonaan ja käytän lapsia.



Aikuinen ihminen ei ole niin kamalan herkkänahkainen joka asiasta ja vedä herneitä nenäänsä ja jää niitä sitten kostamaan, että "ähäkutti mutsi, kärsipä nyt yksin vanhuus kun sanoit mulle vuonna keppi ja kivi sitä"



Käy äitisi luona silloin kun äitisi elossa on...

syy yksinäisyyteen on hänen alkoholisminsa, jonka takia hänen kanssa ei halua eikä oikein voikaan olla tekemisissä.



Mutta ei muutenkaan seuranpitovelvollisuutta voi sälyttää kokonaan lapsille ja lastenlapsille. Vaikka välit olisi hyvät ja asuttaisiin lähellä, niin vaikkapa joka toinen viikonloppu kylässä käyminen on jo aika paljon. Jos lapset ovat työssäkäyviä ihmisiä, joiden lapsilla on koulua, niin eihän arkena kukaan yksinkertaisesti pysty olemaan vanhuksen seurana. Kyllä silloin pitäisi olla omat verkostot vanhuksella.