Onko sinulla ja miehelläsi "samantasoinen" koulutus ja haittaako se teistä kumpaakaan?

No, meillä samanlainen tausta ja saman tasoinen koulutus, joten ei ongelmia tuon asian suhteen.

ja koulutuksen samantasoisuus ei haittaa kumpaakaan (vastatakseni kysymykseesi kirjaimellisesti... ;-)



Sen sijaan välillä on kyllä huono juttu, että olemme saman alan ihmisiä, vähän niinkuin kilpailutilanne tjsp. Esim. kun keskustellaan jostain teknisestä asiasta.

tosin mies on amk ja minä amk opiskelija..

En tiedä yhtään haittapuolta, mutta juu...;)

sulla. Ihan kuin nyt olisit jotenkin parempi, kun olet itse akateeminen. Olisikohan sittenkin ollut parempi brassailla sillä hyvin koulutetulla miehellä?



Meillä ei moisia ongelmia ole.



T. sairaanhoitaja ja tekniikan tohtori

perheestä, mutta mies ei.Hyvin pyyhkii, lähinnä naureskellaan vt marsipaaneja ym turhantärkeitä.

ei haittoja ;)

töissä, tarkemmin en kerro.

enkä voisi muuta kuvitellakaan. Noloa jos joutuisi junttimaisuuttaan häpeämään.

tärkeää, että myös mieheni on akateeminen. Huonosti meillä menee, mutta ei johdu akateemisuudesta ;) Mutta jos uusi mies pitäisi etsiä niin vähintäänkin, siis VÄHINTÄÄNKIN amk-koulutus pitäisi olla, mutta mielummin akateeminen. Eikä mielellään mitään hoitajamiestä.

mieheni on akateeminen juntti.

Miten tuo akateemisuus pois sulkee junttiuden?



Samalla tavalla kuin, että jokainen jolla ei ole ruohonleikkuria on homo, vai.

akateemisesti koulutettuja, eri tiedekunnista, mutta nykyään samalla alalla. Uskon että usein on hyvä ratkaisu valita samantasoisella koulutuksella varustettu henkilö, sillä usein koulutus kertoo mm. siitä, mitä arvostaa muutenkin. Enkä tarkoita tällä, että korkea koulutus on parempi kuin esim. kouluasteen tutkinto, mutta ehkä putkimiestä ja lähihoitajaa yhdistävät muutkin asiat ja vastaavasti taas tieteenharjoittajien kiinnostuksen kohteet ovat yhteneviä - tarkoitan tällä tapaa katsella maailmaa ja vaikkapa tapaa tehdä päätöksiä (millä perusteella jne.).



Ymmärrän kyllä ap:tä siinä, että joskus voi hävettää toisen sanomiset tai tekemiset. Esim. omat vanhempani saattavat laukoa jotain hölmöä (ovat esim. lukeneet jostain tutkimuksesta ja eivät tajua ihan perusasetelmaa). Eihän siinä ole tyhmyydestä kyse, vaan siitä ettei tieteellinen logiikka ole tuttua.



Vaikka eipä se akateemisuuskaan mitään takaa. Ex-mieheni oli lääkäri eikä hän voinut ollenkaan ymmärtää mitään muuta kuin luonnontieteitä. Saattoi tivata vain, että missä on kvantitatiivinen näyttö siitä ja siitä :-)



Mutta ole ap. ylpeä miehestäsi, niistä ominaisuuksista, joiden takia olet hänet valinnut!

Mun suvussa akateemisia melkein kaikki vanhempia myöten ja erityisesti äitini on kauhea snobi koulutuksen suhteen. Silti mieheni koulutusta ei ole koskaan kommentoitu ja mun ei tarvi koskaan hävetä, kun mies avaa suunsa. Ihan yhtä fiksuja ja vähemmän fiksuja puhuu kuin muutkin. Mies lukee paljon, seuraa aikaansa jne. Eli pystyy kyllä keskustelemaan tämän meidän politiikka-talous -friikin suvun kanssa. Toisaalta enpä olisi huolinutkaan miestä, joka ei seuraa ympäristöään ja osaa ajatella. Koulutus ei ole niin oleellinen asia itsessään, vaikka toki koulutetut KESKINMÄÄRIN ovat tässä suhteessa sivistyneempiä. Työpaikalla kyllä seuratessa näitä DI-miehiä tulee joskus mieleen, että rippunen yleissivistystä ei tekisi mitenkään huonoa...

käytä sitä näyttelyissä ja teatterissa ja lue sen kanssa kirjoja ja lehtiä ja kato uutisia?



Meillä mä oon tohtori ja mies on duunari, ja kun se mies musta joskus tuntuu juntilta, mä tiedän ihan hyvin,ke ttei se johdu koulutuksesta tai sivistyneisyydestäkään, vaan siitä, etttä mies tahallaan haluaa provosoida.

Kyllä pitkä koulutus yleensä jossakin määrin merkitsee sitä, että osaa ajatella asioita vähän omaa elinpiiriään laajemmalti ja että osaa keskustella asioista.



Poikkeuksia on tietysti suuntaan ja toiseen! Tarjoitan tosiaan sitä, että joku amiskaveri on avarakatseisempi, keskustelutaitoisempi ja sivistyneempi kuin joku monta vuotta yliopistossa itseään sivistänyt henkilö.



Jos tarkastellaan asioita keskiarvojen perusteella, niin ainakin itse kaksi korkeakoulututkintoa hankkineena koen, että minulla on luultavasti melko vähän yhteistä kouluja käymättömän ihmisen kanssa. Yhden sellaisen kanssa nuorempana seurustelin, ja yhtymäkohtia ap:n mieheen löytyy kyllä....



Se, että ei osaa keskustella eikä tiedä/välitä tietääkään laajasti asioista, ei tarkoita että ihminen olisi epäkelpo tai huonompi kuin joku toinen. Jos koulutus jää peruskouluasteelle tai rimaa hipoen ammattikoulun läpäisemiseen, kielii se ehkä ammatillisen kunnianhimon puutteesta tai muusta vastaavasta.



Omaa koulutustaustaani voin selittää sillä, että aikoinaan hakeuduin tietylle alalle kovasti motivoituneena sen alan töihin. Olosuhteiden pakosta ajauduin kuitenkin hieman eri hommiin, ja päätin sitten hankkia työhöni paremman sopivan koulutuksen (yliopistossa). Nuorempana en todellakaan tähdännyt mihinkään tohtorinhattuun tms., kunhan vain olen elämässäni ajelehtinut :)



Ymmärrän myös sen, että on ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua juuri lainkaan opiskella. Sivistystä ja tietotaitoa voi toki hankkia muutenkin.

minä terveydenhoitaja, opiskelen toisaalta tällä hetkellä yliopistossa uutta ammattia.

Me olemme mielestäni "samalla viivalla", sillä itse tiedän asioita, joista miehelläni ei ole hajuakaan (terveyten, kasvatukseen jne. liittyviä)

Mie taas on teknisesti taitava. Kykenemme keskustelemaan yleisistä asioista (politiikka jne) ihan samalla tavalla. Mies pitää minua viisaana eikä todellakaan häpeä minua, sama toisin päin.



Minusta on kiva, että mies on lukenut ja akateeminen- itse olen akateemiseta perheestä, tosin se 'mustalammas'...vielä pari vuotta:)





Miehen perheelle on ehkä enemmän ollut ongelmana minun ei-akateeminen ammattini.

Ei haittaa ;)



Mies tosin opiskelee nyt ja syrjäyttänee siis minut myöhemmin. Tosin itsekin saatan vielä joskus opiskella lisää, jos perhetilanne tai rahatilanne sen joskus sallii. Mies opiskelee nyt työn ohessa, itse en jaksaisi tällä hetkellä.

Mutta voisi kyllä sanoa, että mieheni juttuja saa hävetä enemmän kuin minun juttujani. Osaan itse melko hyvin myötäillä erilaisia ihmisiä, asenteeni on avoin heitä kohtaan ja olen hyvä kuuntelemaan ja kyselemään sopivasti.



Mieheni, vaikka tietääkin paljon minua enemmän kaikenlaisista matemaattisista kaavoista jne, niin hän on töksäyttelijä. Saattaa laukaista suustaan jotain hyvin mustavalkoista vailla tilannetajua ja on vielä tyytyväinen sanomiseensa, ei siis edes ymmärrä miksi pitäisi yrittää kunnioittaa muiden näkemyksiä jne. Lisäksi mieheni mielipiteet eivät todellakaan ole sellaisia kuin voisi koulutetulla olettaa olevan vaan voisi sanoa, että suorastaan rasistisia kommentteja tupsahtelee kovaan ääneen sanottuna... Sinänsä olen sitä mieltä, että olkoot sitä mieltä mitä on, mutta HÄPEÄN sitä ettei osaa lukea ihmisiä sen vertaa, että tietäisi milloin ne mustavalkoiset töksäykset kannattaa pitää ihan vaan omana tietonaan.

mutta ei haittaa yhtään. :) Mieheni on tosi fiksu, seuraa uutisia, sanomalehtiä ja muuta. Ja on sydämeltään sivistynyt!

ei todellakaan haittaa. Päinvastoin, paljon yhteistä.

Sopii meille ja ei koskaan tapella rahasta tmv. Muutenkin olemme toistemme parhaat ystävät, arvostamme ja rakastamme toisiamme.