Lue keskustelun säännöt.
70-luvun lapset, miten vanhempanne suhtautuivat kirpputorivaatteisiin?
11.10.2009 |
Äiti otti hyvillään vastaan sukulaisten antamia pieniä lastenvaatteita. Isä ei tykännyt, muistan esim. kun yläasteella oli kirpputori ja ostin pari paitaa niin isä oli kauhuissaan että paidan entinen omistaja näkee sen päälläni.
Kommentit (7)
kirppisvaatteita enkä saanut niitä edes teininä ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä jossain seurakunnan järjestämässä myyjäisissä oli kirpparipöytiä. Siihen aikaan oli aika yleistä että äidit itse tekivät lapsilleen vaatteita.
ja siellä myytiin mun käsityksen mukaan jotain ryysyjä ja siellä kävivät jotkut juopot tai muuten äärimmäisen huono-osaiset
ei Suomessa ollut kirppareita. Muutama Second hand -shop oli. Niitä pidetiin öyhien kauppoina.
niitä äärimmäisen huono-osaisia ja minä sain kulkea kirppariryysyissä.
Nykyään ostan joskus omille lapsille kirpparilta vaatetta jos löydän hyviä. Äitini suhtautuu niihin erittäin negatiivisesti ja väittää että esim. päiväkodissa hoitajat arvostelee kirpparivaatteita. 70-luvulla olivat kuulemma kovastikin arvostelleet lasten vaatteita =o
ja siellä myytiin mun käsityksen mukaan jotain ryysyjä ja siellä kävivät jotkut juopot tai muuten äärimmäisen huono-osaiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten vanhoja vaatteita meillä lapsilla kyllä oli käytössä ja samoin omia vaatteita ja tarvikkeita kierrätettiin ahkerasti eteenpäin.
Kirppareilla vanhempani ovat itse ruvenneet käymään vasta aivan viime vuosina - tosin vaatteita eivät sieltä kyllä osta.
kirpparit tulivat vasta 1990-luvun alussa laman aikaan. Paitsi tietty pelastusarmeijan kaupat.
SUkulaisilta otettii nvastaan ja käytettiin mitä saatiin. Meillä oltiin aika köyhiä.