Lue keskustelun säännöt.
Miten kavereita lapsille?
02.08.2009 |
Meillä on isohko lapsiperhe, mutta lapset ovat leikkineet aina keskenään. Olemme muuttaneet paljon, myös ulkomailla ja asuneet asuinalueilla, joilla ei ole lapsia. Tuttavalapsiperheitäkään ei ole.
Nyt ala-asteikäisemme eivät oikein osaa leikkiä toisten kanssa, ja viettävät edelleen aikaa sisarusparvena.
Kuinka paljon teidän 7-12-vuotiailla on kavereita? Kuinka usein he tapaavat? Puututteko te kaveriasioihin, esimerkiksi jos pihalla on joku häirikkölapsi, joka tekee tuttavuutta, annatteko sen johdatella omat lapset ehkä tuhmuuksiin? Järjestättekö juttuja, että lastenne kaverit tulisivat teille?
Meillä on nyt sellainen tilanne, että en oikein ymmärrä tätä Suomen meininkiä. Minä muistan, että leikin lapsena paljon pihalla, mutta tässä taloyhtiössä ei ainakaan ole pihaleikkejä. Hyvin nuoret lapset notkuvat, kiroilevat, polttavat tupakkaa. En oikein uskalla omia lapsia päästää, kun he eivät tuommoista tee.
Koulukavereita kutsumme välillä meille, mutta sekin vaatii järjestelyä useimmiten, harrastuksissa lapset eivät ole kiintyneet kehenkään erityisesti. Olenko jotenkin turhasta huolissani? Miten voisin auttaa lapsia saamaan enemmän kavereita? Pelkään sitä yksinäistä teini-ikää.
Kommentit (8)
lapsilla on paljon sisaruksia, niin eivät yksinäisi ole. Kavereita tulee vähitellen kun lapset kasvaessaan löytävät oman tyylisiä ihmisiä. Eikä kaikki kovin sosiaalisia olekaan eikä tarvi, oma kiinteä perhe on tärkeä itsetunnon kannalta ja pääasia ettei lapset notku kaduilla huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyajan hömpötystä että vanhemmat hankkii kaverit lapsilleen, liikaa aikaa vanhemmilla kun joutavat elämään lastenkin elämää. Ennen leikittiin sisarusten tai naapureitten kanssa ja terveitä aikuisia kasvoi.
Olipas rakentava kommentti neloselta. Vähän päästähän täälläkin joku valittaa kun ei ole oikein ystäviä, ei ole ollut lapsena eikä aikuisena.
Jos asuinalueenne on kovin epämääräinen, niin mä panostaisin harrastuksiin. Ensinnäkin on ihan normaalia sosiaalisten suhteiden hoitoa ja myöskin lapsista huolehtimista, että tutustutaan muihin vanhempiin. Kivempi päästää lapsia leikkimään muiden koteihin kun tietää vähän millaisia koteja ovat.
Panosta lastesi synttäreihin. Kutsutte sekä luokka- että harrastuskavereita.
Ja sitten vain ihan rohkeasti sovit harrastuspiireissä muiden vanhempien kanssa, että voiko joku lapsista tulla teille leikkimään.
Koulussa kannattaa myös jutella, että ei ole mitään kiusaamista.
Lapsilla meni viime kouluvuosi hyvin, mutta he ovat ehkä hivenen erilaisia tavoiltaan ja arkojakin menemään toisille tai pyytämään ketään meille kylään.
Asuinalueen vaihto ei valitettavasti vielä onnistu (taloudellinen tilanne), mutta se on tähtäimessä. Lapset ovat kauempana meistä koulussa (kielikoulu) ja sen vuoksi tietysti luokkatoverit asuvat ympäri Helsinkiä, eivätkä tässä lähellä.
Minun täytyy yrittää aktivoitua vanhempainyhdistyksessä ja muutenkin, jospa sitä kautta tulisi apua. Ulkomailla sosiaalinen kanssakäyminen on jotenkin paljon helpompaa.
Olen myös Helsingistä. Meillä on kolme lasta. Olen auttanut lapsiani ystävyyssuhteiden solmimisessa, mutta kyllä tässä saa olla tarkkana.
Kun on liian kiva kaikille, niin pian ystäviksi yrittää myös sosiaalisesti hieman omituiset. Mielestäni se on nimittäin omituista, että jotkut vanhemmat eivät ymmärrä kaiken olevan vastavuoroista. En minä heidän lapsiaan huvikseni kaitse ja järjestä pientä kivaa. En halua olla aina se antava osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti vain verkostoa luomaan. Jos lapsi käy erityiskoulua, vastuu kavereista on vanhemmilla.
2
sosiaalisesti omituisista tarkoittaa?
jossa eivät lapset häiriköi, kiroile, eikä tupakoi. Ja aloin luoda kontaktiverkostoa heti, enkä odottanut siihen asti, että ollaan ongelmissa.