Lue keskustelun säännöt.
G: Milloin olette alkaneet antaa "vauvalle" herkkuja?
20.10.2009 |
Tyttäremme on kymmenkuinen. meille ei ole tullut pieneen mieleenkään antaa tytölle esim. kahvipöydässä pullaa yms.
Mutta on monen monta tilannetta, kun toimintatapaamme on äimistelty ja ihmetelty, kun tyttö ei saa kun omia naksujaan tms.
Aluksi luulin että ihmiset vitsailevat, mutta nyt kun näin on käynyt varmaan ainakin kymmenen kertaa, niin kysyn, että koska te alatte syöttää lapsellenne pullaa ja karkkia ja muuta mössöä?
Ja koska lapsemme ei osaa vielä kyseistä syötävää itse pyytää tai vaatia, niin en näe mitään järkeä että antaisin sitä hänelle.
Kommentit (9)
Tulee ihan sellainen olo niinkuin oltaisiin hirveän tiukkoja ja lapsi jäisi jotain vaille. :) Minusta taas kaikista järkevintä näin. Herkuista käy ihan hyvin rusinat ja baby-porkkanat vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sai muistaakseni myös 1v. ja sen jälkeen toooooodella harvoin mitään herkkuja. Nyt nuorempi on kyllä osannut vaatia jo 1v. samat oikeudet...
Ja kyllä kaikki ovat alle vuoden iässä saaneet keksejä, sitten n. 10kk jätskiä ja yli vuoden iässä jo karkkiakin maistaa. Ja ovat kyllä nämä nuorimmaiset ihan osoittaneet tahtovansa kun ovat nähneet sisarusten syövän. Mutta siis 1v3kk kuopus on jo useamman kuukauden syönyt saunan jälkeen palan jätskiä.
Kakkua siis ekan kerran tarjosin 1-vuotissynttäreillänsä, mutta ei mennyt ;-)
Muuten sitten annoin sitä mukaa kun hoksasi pyytää jotain tarjolla olevaa. Nyt 2-vuotiaan kanssa ei voi enää tehdä niin, että itse syö vieressä karkkia ja tarjoaa lapselle näkkäriä.
Varta vasten en lapselle herkkuja osta, mutta jos meillä on tarjolla kakkua, niin kyllä se lapsi siitä saa.
Edelleenkin kyllä herkuksi käy pillimaito ja rusinapurkki.
ja hyvin syövä, sai jonkun satunnaisen kerran jotain pullaa pienen palan ennen 1-v synttäreitä. Sitten kun oli 1 v täyttänyt, niin periaate on ollut, että saa ottaa kaikkea mitä muutkin jos haluaa - eli koko perheen herkuttelu on oltava sellaisissa rajoissa lapsen valveillaoloaikana, että lapsikaan ei saa liikaa herkkuja, muttei joudu katsomaan vierestä, kun muut syövät.
Kuopus, joka oli vaikeasti syötettävä ja selvästi alipainoinen, alkoi saada makeita herkkuja jo selvästi ennen 1v päiväänsä (en muista oliko 8 vai 10 kk kun ekan kerran sai). Ajattelin että mieluummin lisäkaloreita vaikka pullasta ja suklaasta kuin koko ajan laihtuva lapsi. Suolaisia herkkuja hänkin sai vasta 1 v täytettyään,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkua siis ekan kerran tarjosin 1-vuotissynttäreillänsä, mutta ei mennyt ;-)
Muuten sitten annoin sitä mukaa kun hoksasi pyytää jotain tarjolla olevaa. Nyt 2-vuotiaan kanssa ei voi enää tehdä niin, että itse syö vieressä karkkia ja tarjoaa lapselle näkkäriä.
Varta vasten en lapselle herkkuja osta, mutta jos meillä on tarjolla kakkua, niin kyllä se lapsi siitä saa.
Edelleenkin kyllä herkuksi käy pillimaito ja rusinapurkki.
Meillä ei kyllä kukaan edes ihmetellyt kun ei lapsi saanut vauvana herkkuja. Ehkä anoppi vähän... ;) Mutta sen annoin mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyt siis 2-vuotias ja pikkuinen rusinapaketti on suurin riemu. :)
ja sen jälkeen enenevässä määrin herkkuja, jos niitä on pyytänyt. Esikoinen oli ilman karkkeja varmaan 3-vuotiaaksi mutta seuraavat ovat osanneet vaatia niitä alle 2-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-vuotissynttäreillä sai pienen palan kakkua. Söi ihan itte = Kakkua tais olla kaikkialla muualla, muttei ehkä ihan suussa asti :D
Pari kuukautta myöhemmin sairasti vaikean ripulitaudin (ehkä rota?). Kuivumisen ehkäisemiseksi kokeiltiin melkein kaikkea nestettä mitä ikinä kuvitella saattaa. Ei kelvanneet mehut, ei limppari, ainoastaan maito...
Vajaat 2-vuotiaana sitten "katosi" ystävän koiran kanssa toiseen huoneeseen ja parin minuutin pahaenteisen hiljaisuuden jälkeen mentiin kattomaan mihin ihmeeseen ne jäi... Koira tiesi missä oli herkut ja tyttö osasi purkin avata. Rikoskumppanit istuivat lattialla mussuttamassa yhdessä lakuja XD Ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti... Siihen asti tytön kahvikeksejä olivat maissinaksut ja vastaavat.
Keskimmäisen kanssa ei sit mennytkään ihan niin... Pojalla oli ikää 5 viikkoa kun kesken uloslähtöhässäkän katoin kun poika maiskuttelee autuaana suutaan... Solidaarinen isosisko 3,5v oli antanut veljellekin pikkuisen mansikkamehua nokkamukistaan (poika istui jo valmiina turvakaukalossa). Tuntui tykkäävän... Noin 9-10kk ikäisenä taas pongasin pojan mukeltamasta jotain suussaan. Päättelin, että taas kivi tai roska, mutta poikapa ei suostunutkaan ihan noin vaan avaamaan suutaan. Puoliväkisin ylimääräiset suusta kaivettuani tunnistin "roskan" Puuha-Pete-pastilliksi... Isosisko oli taas ollut solidaarinen ja jakanut omistaan karkkipäivän kunniaksi... Poika huusi kuin palosireeni, kun sillai ryöväsin herkun pois... Ei ollut paljonkaan yli vuoden vanha kun osasi takuulla vaatia omaa osaansa herkuista... (Onneks meillä ei niitä hirveen usein ole.)
Sai kakkua ja keksiä. Sen jälkeen on saanut joskus jäätelöä pari lipaisua, keksiä, pullaa, kakkua... Siis maistaa juhlissa. Karkkia ei ole saanut. Ei vanukasta eikä sokerijogurtteja tms. Eli kahvipöydän herkkuja vain. Lapsi on nyt 1½v. Ja on meidän eka lapsi. Eli ei ole isosisaruksia esim. antamassa huonoa esimerkkiä ;)