hei tietoja keisarinleikkauksen kokeneilta ..

Puudutukset toimivat hyvin, toipuminen sujui mainiosti ja kaikki meni muutenkin oikein hyvin!

Mutta kyllä niistä yleensä hengissä selviää, niin kuin minäkin. Eka tehtiin epiduraalilla, toinen spinaalilla. Spinaalipuudutus puudutti yläkropankin niin, etten meinannut pystyä hengittämään. Verenpaine romahti leikkauksen aikana pariin otteeseen ja taju meinasi lähteä. Inhottavaa, kun ei voi itse käydä edes pissalla, vaan rakko katetroidaan. Ja se, että on niin toisten avun varassa. Onneksi ylös pitää kammeta jo leikkauspäivänä, vaikka tuntuu, että sisuskalut valuu ulos...siitä se toipuminen lähtee särkylääkkeiden avulla. En mä kyllä näe mitään hyviä puolia leikkauksessa, paitsi sen, jos on suunniteltu, niin tietää tarkalleen, milloin pitää sairaalaan mennä. No onhan sekin, että lapset eivät vaurioituneet, mikä olisi ollut todennäköistä, jos olisin joutunut heidät synnyttämään.

Puudutus loppui kesken leikkauksen. Toipuminen sujui suht nopeasti, mutta olo leikkauksen jälkeen oli vuorokauden kipeä. Nouseminen oli tuskaa.



Parin viikon päästä olo oli jo ihan normaali.



Jos sulla on mahdollisuus synnyttää alakautta, niin suosittelen sitä. Mulle se oli ainakin pala kakkua verrattuna sektioon, vaikka repesin.



Ja olen nuorehko, hyväkuntoinen, en ylipainoinen tms.

pistoksista "pahimmalta" (ja sekään ei paljon miltään) tuntui tipan laitto, sitä suonta kun jouduttiin erinäisten syitten takia hieman etsimään molemmista käsistä. Puudutukset eivät tuntuneet miltään (paikallispuudutuksella ensin iho, sitten siihen kohtaan spinaali ja lopuksi epiduraalikanyyli kipupumppua varten).



Pahimmalta mielestäni tuntui se kun kohtu tyhjennettiin leikkauksen lopussa, alkoi tehdä pahaa ja sainkin pahoinvointilääkettä suoraan suoneen. Heräämössä paleli mutta se kuuluu asiaan ja sainkin lämpöpeiton päälle.



Toipuminen on tietysti sen verran hidasta kuin noin isosta leikkauksesta on... Mutta ei mitään traumoja kyllä jäänyt.

Osansa asiassa tietysti sillä, että sektiossa ei ollut kipuja lapsen syntyessä, toisin kuin täysiluomussa alatiesynnytyksessä, joka oli niin ikävä kokemus, etten siitä vielä vuosienkaan jälkeen mielelläni puhu.