Miten sanoa isovanhemmille jotka
teille tullessaan sanovat lapselle että lähdetkö meidän mukaan meille tai tuletko meille nyt yöksi. Ei siis keskustella ollenkaan vanhempien kanssa että onko meillä itsellä jotain suunnitelmia tai sopiiko nyt vaan kysytään vain suoraan lapselta. Lapsihan on aina valmis.
Kommentit (14)
niin kyllä mä voin vaikkapa sanoa vastaan, että nyt ei kyllä sovi kun meillä on sitä ja tätä! Antaa sen lapsen sitten itkeä, mutta kyllä meillä vanhemmat tuollaisista päättää, eivätkä isovanhemmat ja lapset!
Jos eivät oikeasti tajua, että noin ei voi toimia, puhuminen varmaan auttaa.
Jos toimivat noin, koska haluavatkin tallata vanhempien varpaille, niin sitten onkin tiukempi tilanne.
noin että mummi monestiki kysyy ja alkaa kertoo mitä kaikkee siellä mummin luona voi tehä ja mitä kaikkee se on sinne hankkinut.
Tympeetä kun lapsella tulee aina pahamieli kun ei pääsekää. Mutta toisaalta tuleehan elämässä tieten muutenkin pettymyksiä, oppii lapsi käsittelemää niitäkin.
En vaa ymmärrä että mummin täytyy melkein joka kerta tehä samoin..:((
Ja sit suunnillee haukkuu lapselle meijän "kun isä ja äiti eivät lupaa.."
yksi lapsi lisää.
Meillä menee juuri noin myös.
Miten te oikeasti kehitätte kaikesta ongelmaa? Sehän on sitä, kun nähdään rakas lapsi: "heipä, hei, kiva nähdä, me otetaankin sut meidän lapseksi" jne.
Miksei isovanhemmat voi sanoa noin? Mikä ongelma siinä on? Ja tuo valitus, että lapsille tulee pahamieli, kun ei pääsekään... Ensinnäkin voihan ne lapset joskus päästää ja toiseksi: te olette curling-äitejä, joiden mielestä lapselta ei saa kieltää koskaan mitään.
Ja tuossahan sen pettymyksen tuottaa aina vanhempi.
Tavallaan siinä vanhempi joutuu sitten aina ikävään välikäteen kun pitää kieltää jos ei nyt sovikaan. Kyllä isovanhempien pitäisi tajuta että ensin kysytään vanhemmalta sopiiko ja vasta sitten puhutaan jotain lapselle. Luulisi yksinkertaisimmankin ihmisen ymmärtävän tämän!
isovanhemmat kuitenkin olettaa kun lapsenlapsi että saa tulla yöksi ja käymään milloin vaan huvittaa, mutta toki itsekin sanoisin miehen vanhemmille tai omilleni ihan suoraan että asiasta keskustellaan kyllä meidän kanssamme ensin.
Kuitenkin aika läheisiä niin en mie vois pitää suutani kiini tai en uskaltaisi sanoa heille mitään.
Lapseni (koululaisia) osaavat kyllä itse vastata menevätkö vai eivät. Jos sanovat menevänsä, mummo varmistaa vielä minulta tai mieheltäni että asia on ok.
Jos lapseni eivät halua mennä, on asia mummollekin selvä.
olla niin LAPSELLISIA, että
1) haluavat kuulla omalta mussukaltaan, kuinka kovasti he mummilaan haluavat tulla ja
2) sisäisesti saada jotakin pervoa nautintoa, kun lapsi itkee pettyneenä, kun "ei pääsekään kun ilkeä äiti ei päästänyt."
ja vaikka en erityisesti tuosta pidä, en ole osannut loukkaantua... :O
Olen jostain syystä ottanut huumorilla, vaikka ärsyttääkin nuo löpinät. He nimittäin itse peruvat jutun samantien jos lapset sanovat että joo lähdetään :D Mitähän järkeä noissa jutuissa on kun tarkemmin ajattelee. Eli mun ei tarvitse edes kieltää, olen käsittänyt ne normaaleina "lähtemisjutusteluina" :O
olla niin LAPSELLISIA, että 1) haluavat kuulla omalta mussukaltaan, kuinka kovasti he mummilaan haluavat tulla ja 2) sisäisesti saada jotakin pervoa nautintoa, kun lapsi itkee pettyneenä, kun "ei pääsekään kun ilkeä äiti ei päästänyt."
Tuo aina karkkia kun tulee ja sitten minä ilkeä äiti tietysti usein kiellän, erityisesti jos ovat juuri edellisenä päivänä syöneet karkkia tai just on ruoka-aika tulossa. Silloin kiellän varmasti. Sitten saa anoppi loistaa ja ilkeä-äiti kieltää:(.
Sanot suoraan mutta asiallisesti että näistä asioista keskustellaan ensin vanhempien kanssa. Ja selität että siksi ettei tule turhia pettymyksiä, lapselle voi olla todella pettymys jos onkin jotain suunnitelmia, mutta mummolaankin olisi kiva mennä.