Liikunnallinen lapseni "kärsi" koko ala-asteen numerosta 8
Siis 8 liikunnasta on oikein hyvä numero, mutta kun lapseni on innokas liikkuja ja harrastaa aktiivisesta kahta lajia liikuntaa, joista toisessa kilpaileekin. Hän ei vain ollut loistava telinevoimistelija vaan keskiverto siinä opelle tärkeässä lajissa, niin sai aina 8 liikunnasta. Numero vielä korostui, koska oli todistuksen ainoa 8. Lapsi kärsi asiasta kovasti. Nyt yläasteella sai ekan liikkanumeron, mikä on nyt 9. Hän on tästä ikionnellinen! Ala-asteen liikkanumerot oli kysytty yläasteella ja hän epäili , että nyt ei numero nouse yläasteellakaan, mutta onneksi nousi:) Olen tosi iloinen tytön puolesta...
Kommentit (30)
yläasteella on saatu jo ekat jaksotodistukse, siellähän ei ole muita kuin jakso todistuksia ja lopuksi päättötodistus.
Eli: yläasteella ona jaettu lokakuussa todistus!
aina lukioon saakka ja harrastin kuitenkin ampumahiihtoa sm-tasolla. Kyllä sitä vanhemmat aina ihmettelivät, mutta eipä kukaan meistä vaivautunut perusteluja kyselemään.
Lukiossa vaihtui liikunnanopettaja ja kummasti nousi numero kolme pykälää.
vaan kahdeksikosta tasaisesti joka lajissa hyvällä lapsella. Lapsi on siis joka lajissa hyvä ja innokas liikkumaan. Joissakin lajeissa hän on todella hyvä, mutta ehkä tuo telinevoimistelu hänellä oli sitä kasin tasoa...Monessa lajissa todella hyvä esim. juoksu, hiihto, luistelu, voimistelu, pituushyppy ja korkeushyppy...Harrastaa aktiivisesti liikuntaa vapaa-ajalla ja kilpailee. Käy lenkillä ja voimistelee. On myös reilu kaveri ja ystävällinen joukkuepelaaja. Tällöin numero kahdeksan ei tuntunut reilulta. Tällä opella oli selvästi "jumppasirkuslaiset" suosikkeja, johon valittiin vain huiput...Näillä oli liikka 10.
ja vain koska ope ei tykännyt minusta. En ollut mikään superhyvä, mutta kasin arvoinen kuitenkin olisin ollut. Osallistuin aina ahkerasti, tein parhaani ja yritin ja muutamissa lajeissa olin luokan parhaimpien joukossa, enkä muissakaan lajeissa huonompien joukossa. Joka vuosi paransin kuntotestin tulosta, kunnes se lopulta oli jotain 9,5 tasoa (kymppi siis maksimi) eikä numeroni koskaan noussut.
myös epäreiluuden ja pettymyksen tunteita. Ja toisaalta iloa siitä nyt saadusta ysistä.
pätevyys ei välttämättä riitä kaikkien taitoaineiden arviointiin.
Minullakin on lapsi, joka on musiikissa
- saanut jokaisesta kokeesta täyden kympin
- laulaa täysin puhtaasti
- suoritti viime keväänä 10-vuotiaana musiikkiopistossa pianonsoiton 2/3 peruskurssin arvosanalla erinomainen (= paras mahdollinen arvosana).
Lapsen musiikin arvosana on 8. Kuvittelisi lapsen ansioiden sentään riitävän ysiin. En minä ole siitä kuitenkaan mitään stressiä ottanut. Todennäköisesti tilanne muuttuu, kun lapsi menee yläasteelle ja saa pätevän musiikinopettajan.
ala-asteella tehdä liikkatunneilla aivan hirveästi töitä että saisin hyvän numeron. Olin mielestäni notkea ja ketterä ja sain hyviä tuloksia kilpailuista. Liikuntanumero oli kuitenkin vain 8. Sama opettaja tuli ylä asteelle enkä jaksanut enää yrittää ja numero oli yhä 8. Sitten pääsin lukioon ja opettaja vaihtui. Liikuntanumero nousi heti kymppiin. Harrastin kyllä vapaa ajalla kuntosalia, hiihtämistä jne. ja olin hyvässä kunnossa mutta koen ettei minun kuitenkaan tarvinnut tehdä numeron eteen niin paljon kun ala-asteella. Olen miettinyt tätä numeroasiaa ja olen päätynyt siihen lopputulokseen että tämä opettaja ei pitänyt minusta tai sitten en osannut toimia ryhmässä..esim. pallolajeissa koitin saada vain maaleja enkä osannut syötellä muille jne.? Toisaalta käyttäydyin kyllä samalla tavalla myös lukiossa ja silti numeroni oli parempi. Ei ole kyllä lämpimiä muistoja ekasta liikunnanopesta!
Niin kuten teksteistä ilmenee liikunnan opettaja antaa numerot sen perusteella miten suoriutuu liikunnassa olevista suoritteista. Liikunnan numero tulee siis kaikkien lajien perusteella, ei vaan sen yhden missä lapsi olisi sen kympin arvoinen. Mielestäni asenteella ja yrityksellä pitäisi olla oma painoarvonsa eikä vaan esim. hypyn pituudella.
Oma kohtaisesti voin kertoa, että sm tason kilpatanssijana (kolmosena parhaimmillaan) numerot olivat aina huonoja liikunnassa, kun en sitä koripalloa osannut pelata vaikka yritys oli kova.
Liikunnan open tulisi kyllä ajatella vähän laajakatseisimmin ja palkita yrityksestä eikä vaan suorituksesta.
Yläasteella sainkin parempia numeroita.
Koska olin monipuolinen liikkuja. Osasin kaikkea en pelkästään jalkapalloa. Jalkapallossakin minulla oli oma tehtävä jonka hommasin kiitettävästi.
Myös voimistelussa minulta löytyi oma erikoisala. Ehkä poikasi ei ole niin lahjakas kuin kuvittelet.
Hän saattaa olla hyvä hiihdossa mutta se ei tarkoita että poikasi on hyvä liikunnassa.
Ehkä hän on ns häslääjä. Kova menemään muttei käytä älyä liikkeissä?
Ei meillä ainakaan ole todistuksia vielä jaettu, siis niitä jakso.. 2 yläasteelaista meillä.
yläasteella on saatu jo ekat jaksotodistukse, siellähän ei ole muita kuin jakso todistuksia ja lopuksi päättötodistus.
Eli: yläasteella ona jaettu lokakuussa todistus!
Mitä helkutan väliä on sillä, onko numero kasi vai kymppi, kun on alakoulusta kysymys???? Omaa itsetuntoahan niillä vain pönkitetään loppupeleissä. No joo, onhan se tietynlainen palkkio hyvin tehdystä työstä, mutta toisaalta 8 numerona on jo tosi hyvä!
Mä jotenkin pidän siitä ajatuksesta, että aina on jotain kehittettävää, kun ei kukaan lapsi missään kuitenkaan täydellinen oo...
Mun kaaliin ei hirveesti mene se täydellisyyden tavoittelu - Mun mielestä koulussa tulisi arvottaa enemmän sosiaalisia taitoja, vuorovaikutusta, omaa oivallusta, luovuutta yms.
Olisin jopa aika pitkälle valmis luopumaan numeerisesta arvioinnista alakoulussa. Perusteluna se, että niiden heikompien oppilaiden itsetuntoa ja tietopohjaa ei mitenkään pönkitetä numeerisella arvioinnilla. Joku saa kutosen, vaikka työskentelisi kovasti asian eteen...Jos on esim. oppimisvaikeus, niin siinä ei oma innostus riitä:/
Terv. Ope, jolla on monenlaisia lapsia itselläänkin*)
Miksi edes annetaan numeroita, jos sillä ei ole väliä? Kyllä sen pitäisi olla oikeudenmukainen ja arvostaa myös aktiivisuutta ja kiinnostusta sekä reiluutta luokkatovereita kohtaan. Onhan em. myös tuntiosaamista.
Onoha jollakin muulla ollut samanlainen kokemus, sillä en ole asiasta ennen kertonut täällä ja todistus saatiin vasta eilen. Oikeastaan kirjoitinkin siksi tänne, koska ajattelin, että tuollainen voi olla yleistäkin. Lapseni on todella aktiivinen ja innokas liikkuja. On aina osallistunut tunnilla, tavarat mukana ja käynyt suihkussa yms. Mutta onneksi sai nyt ansaitsemansa numeron...Tuo seiska sm-tason ampumahiihtäkällä oli uskomaton...mikähän on ollut syynä?
Tytön ka oli 9,4, mutta itseasiassa tuo liikkanumero, mikä oli ansaittu ja nousi, tuotti suurimman ilon. Toki matikan, kuviksen, terveystiedon ja ruotsin 10 tuotti iloa...Jos kokee tulleensa väärin arvioiduksi, niin kai siitä on paha mieli. Varsinkin, kun harrastaa ja kilpailee aktiivisesti...Kymppejä pidän upeina, mutta koko perheenä on puhuttu, että ne on sellaisia onnistumisen kokemuksia, joissa vähän onneakin tarvitaan ja ne tuntuu vaihtelevan kokeissa onnistumisten mukaan. Joku aine putoaa välillä 9, kun taas toinen nousee 10. Niistä ei pidä ottaa paineita...
ala-asteella käsityön numero 7. Kaverillani oli 9. KAverini oli surkea käsitöissä, ei koskaan saanut mitään valmiiksi, lapaset oli maailman järkyttävimmät ilmestykset, joissa oli puolet silmukoista putoillut matkalle jne. Hän vaan oli muuten se luokan "hikari", ja kiltti tyttö. Mä taas ilkesin jopa puhua siellä käsityöntunneilla.
Kun siirryin yläasteelle, sain heti stipendin käsitöistä, ja numerokin nousi kymppiin...
Että ei se vika aina ole oppilaassa, voipi se joskus olla opettajassakin.
Aikas epäreilu kässän numero. Uskon silti, että tuollaista tapahtuu vieläkin...
Tuntuu muutoinkin tuo numeroiden arviointi reilummalta ylä-asteella kuin ala-asteella. Ala-asteella on luokanopettaja, jolle on muodostunut tietty käsitys oppilaasta, mikä seuraa helposti hyvässä ja pahassa. Aineopettajia on monta ja opettavat eri luokille samaa ainetta, joten osaavat arvioida yleistä tasoa. Arvioitsijoita on myös monia ja kaikilla oma aineensa, niin tuntuu, että arvostelut on oikeudenmukaisempia... Vai miten muut olette asian kokeneet?
minulla oli 7 liikunnasta. Harrastin vääriä lajeja: tanssia ja balettia, enkä open suosimia pallopelejä.
Meillä rapsahti kasi jos ei vaikka kokeillut lajeja, kieltäytyy toistuvasti uimisesta koska on hillikset tai ei halua mennä hiihtämään.
Saattaa olla että lapsi väärässä porukassa, semmosessa jokka ei halua tehdä jotain.
Kannattaisko jutella liikunnan opelle?
Ei se tee vielä huonoa numeroa, ettei ole hyvä telineurheilussa. Kyllä kokonaisuus ja asenne ratkasee.