Lue keskustelun säännöt.
olen niin väsynyt ja kyllästynyt
16.10.2009 |
mieheeni! En ymmärrä miksi hän ei voi asettua aloilleen ja aloittaa perhe elämään valmistautumaan (menossa rv 37) olen raivoa täynnä siitä kun saan juuri siivottua niin hän tulee ja sotkee heti perässä ja ei korjaa jälkiään vaikka kuinka siitä sanon hänelle. sitten kun sanon tästä että voisi siivota jälkiä ynm niin olen ¨kamala valittaja¨. Alkoholin kanssa hän on ollut paras kaveri viimeiset 6vuotta, joka viikonloppu pitää päästä kaljaa kiskomaan ynm. Tästä olen myös sanonut että eikö voisi vähentää jo, niin aina vain lupailee että vähentää, mutta ei näy mitään vähentämisen merkkejä (nyttenkin ystävän luona kaljottelemassa).. Eikö se oikeasti älyä että vauva voi syntyä vaikka jo tänä yönä! ja hän sitten on humalassa heilumassa jossain ja jää synnytyksestä paitsi. En tiedä ymmärrättekö tai onko teillä samanlaisia kokemuksia, mutta olen niin uupunut tähän ja taidan vaatia liikaa häneltä. Kun tulin raskaaksi niin monet ystävät ovat lopettanut yhteyden pidon kokonaan, ei ole hirveämmin ystäviäkään kenelle tästä puhua. Monesti olen eroa ajatellut, mutta rakastan kuitenkin sisimmässäni häntä ja odotan vain sitä muutosta.. Äitini on monesti haukkunut häntä näistä asioista myös ja sanonut minulle että " sama sinun olisi yksin olla. Onnellisempikin olisit nii," Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Olisi kiva jos vastailisitte jotain..
Kommentit (6)
sitten lisaannyt tyollaisen ketkun kanssa ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin isäsi oli. Aika kurjalta tuo tilanne kuulostaa, mutta sinä et voi toista ihmistä muuttaa, voit vain tehdä selväksi miten asian koet ja mitkä on vaihtoehdot. Toisaalta juuri nyt (ja ainakin seuraavat puoli vuotta) olet joka tapauksessa ihan hormonipöllyissä joten mitään radikaaleja ratkaisuja suuntaan tai toiseen ei varmaan kannata tehdä. Mutta tarkkaile miten homma kehittyy ja tarvittaessa nosta kytkintä.
mutta tuskinpa tuosta mikskään muuttuu. Fiksu mies ei juoksentele kapakoissa kun puoliso on viimeisillään raskaana. Sinuna lähtisin kävelemään tai omakin lapsesi saa tuollaisen miehen roolimallin minkä sinäkin olet saanut. Jos miehesi oikeasti välittäisi sinusta ja tulevasta lapsestanne, odotusaikasi hän viettäisi sinun kanssasi.
Ikävä kyllä, monet miehet eivät kasva aikuisiksi koskaan. Kalja ja kaverit ovat sijalla yksi. Ja puhun kokemuksesta, esikoiseni isä oli tällainen tapaus.
Miksi enää kuuntelet miehen lupauksia, kun käytös ei kerta kaikkiaan muutu?
miehen. Vippaa äijä ulkoruokintaan - sittenhän voi miettiä, haluaako perhe-elämää vai ei. Kun siis tajuaa, ettei ole itsestäänselvyys.
Minä en luovuttanut, vaan olen jaksanut jatkaa, parempaan suuntaan hiljalleen meni, ja lapsia on nyt 3. Mies on hyvin erilainen, vastuuntuntoisempi, ja aikuisempi. Tosin alkoholi on kaverina vkl illalla edelleen, ja mielellään käy kavereiden kanssa, tosin kysyy minulta ensin sopiiko, eikä noita kertoja ole enää kuin muutamia vuodessa. Nekin lähinnä työporukan iltamia, tai urheiluseuran saunailtoja.
Rankkaa on ollut, ja miljoona kertaa olen eroa miettinyt. Mutta tässä nyt ollaan edelleen..Varmasti osaksi siksi, etten haluaisi lasten joutuvan eron keskelle.
Oma isäni ei ole ollut missään vaiheessa elämääni mukana kummemmin, hän on työtön ja alkoholia käyttää monta kertaa viikossa. Lapsena hän lupaili aina kaikkea, että viettää kanssani aikaa ja vie minut sinne ja tänne, mutta ei hän koskaan sitten saapunut edes hakemaan minua. En haluaisi omalle lapselle samanlaista kuvaa isästä..