Onko elämäsi ollut "kivempaa" opiskeluaikana vai nyt perheellisenä/työssäkäyvänä? Miksi?

kuin opiskelijana, mutta muuten olen onnellisempi, ja tuota lasta en antaisi pois.

Oma vapaus tulla ja mennä. Sai viettää kaikki päivänsä mielenkiintoisten asioiden parissa. Sai edetä omaan tahtiin. Rahaa oli vähän mutta se ei haitannut.



Nyt työssäkäyvänä kauhea kiire ja valtavasti vaatimuksia ja vastuuta.

Opiskelijana ajattelin, että on kauhee kiire, koulua, koulutehtäviä, harjoitteluja, töitä ja jossain välissä piti hoitoo sosiaalista elämää sekä tietty haaveilla, mikä oli mun harrastukseni. Nyt vasta kun käy töissä ja on oma talo ja mies ja koira ja lapsi, tiedän mikä on kiire. Silti mitään noista en antaisi pois, paitsi ehkä koiran...

Kyllä osaan nauttia nykyisestä elämästäni, sekä nautin opiskelijaelämästäkin.

ei sitä silloin sillä lailla hahmottanut. Saattoi vaikka maata koko päivän kotona eikä kukaan kysellyt perään. Tai pystyi reissaamaan kuukauden putkeen. Kävin kuitenkin silloin myös aika vaikeita asioita läpi, ja sen suhteen en kaipaa niitä aikoja. Elämä nyt lasten (ja työn) kanssa on täydempää, olen jotenkin enemmän elämän syrjässä kiinni.

Varmaan naurankin enemmän, iloa on enemmän. Vaikka päivät onkin aina vaan työtä ja työtä (jos laskee kodin pyörittämisenkin työksi), omia juttuja harvoin.. Paitsi perhehän on just se mun oma juttu!

En oikeastaan tajua mihin mun aika silloin joskus meni kun tuli töistä/koulusta...mitä ihmettä mä tein..?

Toki elämä oli villimpää, oli usein jänniä juttuja mitä saattoi keksiä.. Mutta ei se nyt vaan loppujenlopuksi ollut edes niin kivaa. Alkuviikon poti morkkista viikonlopun sähläilyistä, loppuviikon mietti mitä laittaa ens vkloppuna päälle.. Ja sit se viikonloppu meni miten sattui anyway ja koulujutut oli ihan yhtä rästissä kuin ennenkin.. Ei kovin rikasta.

Olen nauttinut molemmista, ja kyllä välillä taas haluaisin olla se opiskelija, jota kukaan ei herätä silloin kun nukuttaa :-)



Rahaa oli tosi vähän (hämmästyttävän vähän, nyt kun miettii), mutta ei se silloin mikään isompi ongelma ollut, asiantila vain. Silti pystyi kivoja juttuja tekemään.



Nyt rahaa on moninkertaisesti noihin aikoihin verrattuna ja kaksi ihanaa lasta ja siihen päälle aikaa vievä työ (=paljon enemmän kuin yliopistoaikoina) ja ei-osallistuva ex, joten voisin välillä vaikka viikon tai kuukauden tai jotain olla se opiskelija taas, mutta silti palata tähän, missä on minulle kaikki.

Olen opiskellut kaksi tutkintoa, toisen ennen lapsia ja toisen "lapsellisena". Opiskeluissa stressaa tekemättömät työt ja kun siitä maksetaan niin huonosti.



Mutta mun ambitiona ei ole päästä talonomistajaksi ja velkavankeuteen (näillä tuloilla se tarkoittaisi sitä). Haluan säilyttää tietynlaisen vapauden, jotta voin vaihtaa työpaikkaa, asuntoa tai kaupunkia tarvittaessa. Perhe tuo sitä pysyvyyttä sitten.

Silloin oli aina seuraa, ei varsinaisesti vastuuta mistään, ei rahaongelimia (aina oli rahaa bilettää)



Toki elämä on nyt tietyllä tavoin täydempää ja antoisampaa, mutta nyt on paljon velvollisuuksia, asuntolainoja, vastuuta yms.



Mutta en mä iän kaiken olis jaksanu sitä opiskelijaelämääkään, mut kieltämättä se oli hauskaa niin kauan kuin sitä oli :)

Alkuviikon poti morkkista viikonlopun sähläilyistä, loppuviikon mietti mitä laittaa ens vkloppuna päälle.. Ja sit se viikonloppu meni miten sattui anyway ja koulujutut oli ihan yhtä rästissä kuin ennenkin.. Ei kovin rikasta.

Kaverien kanssa oli kyllä useammin hauskaa kuin nykyään, mutta muuten elämä oli aika onttoa. Lisäksi olin yksinäinen, etsin rakkautta ja ahdistuin, kun en löytänyt. Matkailusta kyllä nautin ja se on perheen myötä vähentynyt, mutta muuten olen paljon onnellisempi nykyään.

Olin mieheni kanssa jo silloin yhdessä ja naimisissakin melkein koko opiskeluajan, joten siitäkin on hyvät muistot. Meillä oli kiva nätti vuokraKOTI, ei mikään kämppä tai asunto. Monet opiskelukaverit lähti luennoilta kämpille ja jos menivät viikonloppuna vanhempiensa luo, niin silloin menivät "kotiin".



Opiskelijan vapauskin oli ihan kiva juttu. Mutta en mä tykännyt siitä, että päivät piti olla luennoilla ja illat ja viikonloput lukea tenttiin! Kesäloma? Työloma.



Mun elämänkatsomukseeni ei kuulunut silloin eikä kuulu nyt baareissa riekkumiset tms. "opiskelijajutut", joten niitä ei ole ikävä.



Rahaa oli vähän, mutta siihen tottui.



Nyt on ihanaa, kun saa tehdä 4 päivän työviikkoa, ehtii viettää paljon aikaa perheen (sama mies ja 2 lasta) kanssa, materia ei ole niin tärkeää, mutta toki meillä on nyt ihana omistusasunto, jota tykkää sisustaa.



Kaikki elämänvaiheet on omalla tavallaan juuri silloin hyviä ja sopivia. Elettyä en juurikaan kuitenkaan kaipaa, vaan koen sen parhaan elämän olevan juutri tässä ja nyt. Ja ehkä jotain vielä parempaa kulman takana ;)

Minäkin perheellinen opiskelija. Eli raha on tiukassa, kiirettä on opiskelujen sekä perheen vuoksi. Omaa aikaa? mikä se on? mutta minkäs teet..

Kyllä minä muistelen lämmöllä opiskeluaikaa, oli paljon ystäviä, elettiin villinä ja vapaina, miehiä pörräsi ympärillä, jatkuvaa biletystä ja hauskanpitoa, toisaalta myös kovaa treenaamista ja melkoista ahkerointia kun sekä opiskelin että kävin säännöllisesti töissä. Ja miten sitä vaan jaksoikaan, välillä hommat kasaantui mutta aina siitä selvittiin...



Ihanaa aikaa. Nyt on erilaista, erilailla ihanaa. Onneksi on tullut elettyä riittävän pitkään "vapauttaan". Nyt osaa antautua erilaiselle elämälle. Toisaalta en silloin opiskeluaikoina todellakaan kaipaillut mitään perhe-elämää saati taloja ja autoja. Mulle riitti mies, jolla on kiva auto;)