Puhuttinko teidän mielestä neuvolassa tarpeeksi synnytyksen jälkeisestä elämästä? Siis koskien äitiä.

Ainut mistä oli puhetta oli toi jälkivuoto. Niil ei varmaan oo siel resursseja :) Täähän on se tyypillenen neuvolavastaus.

Eikä kukaan viitsiny muutenkaan vaivautua kertomaan, että elämä lapsen kanssa olekaan sellaista, että kauniisti meikattuna ja hyvin nukuttuna työnnellään ylpeänä vaunuja puistossa... Totuus iski vähän liiankin rajusti...

Vierailija:

Eikä kukaan viitsiny muutenkaan vaivautua kertomaan, että elämä lapsen kanssa olekaan sellaista, että kauniisti meikattuna ja hyvin nukuttuna työnnellään ylpeänä vaunuja puistossa... Totuus iski vähän liiankin rajusti...

Samat fiilarit, varsinkin kun olin kaveripiiristä eka joka sai lapsen, niin ei edes kaverit varoitelleet. Neuvolasta nyt puhumattakaan..

toimii valmennusryhmänä äidin elämään.



En kyllä voi uskoa että kukaan ihan oikeasti kuvittelee lapsielämää siten että kuljetaan meikit päällä vauvaa näytelemässä. Itselläni oli ehkä inhorealistisa odotuksia äityidestä ja siksi olinkin aika tyytyväinen kun sainkin terveitä, hyvin syöviä, hyvin nukkuvia lapsia - en ikinä esim. ole valvonut öitä lasten takia tms. jolla peloteltiin

Onneksi olin valistanut itseäni noin metrin pinolla vauvalehtiä :). Oikeasti koen, että niistä olen oppinut vauvan hoidosta kaiken mitä osaan. Neuvolassa on käyty vain seuraamassa vauvan kehitystä.

hoito sujui, mutta tuli jopa se verenvuoto ja jättivaipat yllätyksenä! Lapsi tosin syntyi kuukauden etuajassa. Eipä sillä, saa yllätyksiäkin tulla elämässä.

ainoa synnytyksen jälkeinen masennus oli esikoisen jälkeen. En saanut siitä mitään etukäteistietoa, eikä sitä muutoinkaan noteerattu neuvolassa.



Samoin esikoisen koliikki ohitettiin olankohautuksella, että kyllä ne vastasyntyneet aina itkevät tietyn määrän vuorokaudessa.



Nyt kun on kokemus useamman lapsen vauva-ajasta, huomaan ettei ne ollut mitä vaan itkua ne huutokohtaukset.

nää myöhemmätkin vaiheet, et elämä muuttuu ihan perusteellisesti. Siis arkielämä. Olin toki lukenu ja kuullu varotuksia, että sitten ei enää baareissa notkuta yms. ja se oli ihan ok. Mutta kukaan, KUKAAN, ei varottanut, että esim. suihkuun meno ja ruuan syöminenkään ei ole itsestään selvyys.



Itse kuvittelin touhuilevani yhtä ja toista vauvan nukkuessa. Harha luulo, pieleen meni jo siitä lähtien, että oletin vauvan nukkuvan. Meidän vauvalla oli koliikki ja se huusi yhtä menoa noin 10 tuntia vuorokaudessa, ja tietty yleensä yöaikaan. Ekat kuukaudet on mulla ihan usvan peitossa.



ap

Jopa jälkivuoto rajuudessaan tuli yllätyksenä, tosin työkaveri siitä varoitteli, en ollut ajatellut koko asiaa itse.

usaikana?

Espoossa.

ja tiesin että jälkivuotoa varten pitää sitten olla niitä siteitä. Mutta en osannut kuvitellakaan, ettei kaksi isoa vaippaa housussa riitä vaan jo kahden tunnin päästä pitää vaihtaa kaikki housuista alkaen.

Joten ei mikään päässyt tulemaan yllätyksenä.

Tästä oli vielä erikseen sairaalassa kirjanen (Kätilöopistolla). Kirjasessa oli hyvin selitetty miten äidin maailma muuttuu: henkinen ja fyysinen siis. Oli myös jumppaohjeita yms. Musta se on siellä joka huoneessa, sellainen mappi. Vai oliko vaan mun huoneessa...?

Ja erityisen kiitollinen olen siitä, että perhevalmennuksessa sanottiin, että vauva voi tuntau aluksi vieraalta, sillä sitä hän todella oli, missään muualla en muista asiasta mainitun. Olisin ollut todella pihalla niissä fiiliksissä, jos en olisi tuota kuullut.



Ainut mikä yllätti, oli jälkisupistuskset, mikään ei ole niin kaameeta, homma hoidettu, mutta kipu jatkuu.

Muuten kyllä olin ihan varautunut univajeeseen yms mitä seurasi

mutta mun mielestä neuvola ja esim. etenkin synnytysvalmennus on sellanen paikka, missä näitä asioita pitäisi käsitellä, siihenhän yleensä osallistuu vain ensisynnyttäjiä. Lehdetkään ei aina ole oikean tietojen lähteitä, että ei niitä voi ihan kritiikittömästi lukea.



Neuvolasta en saanut yhtään opasta, jossa näitä juttuja olisi sanallakaan käsitelty. Ei missään sanottu jälkivuodosta, että kun nouset seisomaan, niin verta hulahtaa pöksyihin niin paljon, että sukatkin on veressä. Ei sanaakaan synnytyksen jälkeisistä jutuista muutoin kun vauvan ruokavalio, nukkuminen yms.



Synnytyksen jälkeen äitiyspuolen terkka kävi kerran kotona tekemässä tarkastuksen vauvalle ja mulle. Vauvaneuvolan terkkari ei kertaakaan edes kysynyt miten minä jaksan, vaikka pitkään kestävä koliikki oli hänelläkin tiedossa. Kai hän sitten tosiaan seurasi vain vauvan kehitystä, vaikka äiti oli kuin nukkuneen rukous.



ap

Esim. olin oikeasti aika kauhuissani, kun synnäriltä kotiuduttuani hikoilin ekat viikot monta lakanaa per yö märäksi. Epäilin jo olevani pahasti sairas.



Oikeastaan ainoat synnytyksen jälkeiset jutut, mitkä perhevalmennuksessa käytiin läpi, olivat rintatulehdus ja synnytysmasennus. Mutta kun " asiaan kuuluu" paljon muutakin, eivätkä kaikki äidit notku av:llä, jossa voi kysyä monia ns. tyhmiä kysymyksiä.

Ennen näistä asioista kertoivat ystävät, sukulaiset, kylännaiset. Yhteiskunta siis huolehti tiedottamisesta tavallaan silloinkin. Nykyään vaan oletetaan, että homman hoitaa yhteiskunnan virallinen puoli.

tosin itseotin selvää, MUTTA EI KERROTTU, kerta sitä just kysyttiin