Torey Haydenilta ilmestyy uusi kirja 18.2 suomennettuna " Häkkipoika"

Onhan ainakin yksityiskohtia muunneltava, muutenhan henkilöt tunnistaa välittömästi. Ja toisaalta kirjat on luokiteltu kirjastossa fiktion puolelle.

12

Lasten hyväksikäytöstä ei saa puhua eikä kirjoittaa. Sitten sitä ei ole olemassakaan, eihän? Jookosta?

Ja " juoni" tismalleen sama kaikissa.

Joskus 80-90-luvulla. Jos tykkää Haydenistä, niin kyllä tämä kannattaa hankkia. Oli mielestäni vavahduttava kokemus.

Olen miettinyt, missä menee hänen kohdallaan vaitiolovelvollisuuden (kai sielläkin sellainen on) raja? Kysyykö hän kohteiltaan luvan käsitellä heidän elämänsä varjopuolia suosituissa viihderomaaneissaan.



Toisaalta taas on hyvin mielenkiintoista lukea, millaisiin ongelmiin kasvattaja voi törmätä ongelmaisten lasten kanssa työskennellessään, ja miten hoitaa lapsen traumoja, joita voi ainoastaan arvailla. Useinhan lapsen käytös on selvästi ymmärrettävissä, kun tietää, mikä häntä ahdistaa, mutta henkilö joka näkee lapsen vain koululuokassa oireineen on helposti ymmällään vaikeissa tilanteissa. Se vielä Aavetytöstä, että moisen tapauksen kohtaaminen jättäisi kyllä itsellekin varmaan sellaisen olon, että sitä olisi jotenkin pakko käsitellä, ettei jäisi omaan mieleensä kalvamaan.



Ja mukavinta on se, jos sattuu niin onnellisesti käymään, että lapsen tarina saa onnellisen päätöksen. Useinhan lapsen kuulumisia on kirjoitettu loppuun piristykseksi ja löytyy niitä myös Haydenin nettisivuilta.



nro 4/5

Tai jos selkeästi menisi kirjojen tuotto lasten hyväntekeväisyyteen, niin sitten voisin ostaakin. Ei saa olla niiiin putkinäköinen...

Vierailija:

Lasten hyväksikäytöstä ei saa puhua eikä kirjoittaa. Sitten sitä ei ole olemassakaan, eihän? Jookosta?

Hän muistaakseni auttaa Intiassa tyttöjä pääsemään kouluun yms.

Eli kyllä kirjojen rahat menevät lasten auttamiseen.

Siellä vilahtelevat pepsit, automerkit, fisher pricet ym.



Mielestäni kirjat ovat silkkaa sosiaalipornoa, mulle se Aavetyttö oli viimeinen niitti, enään en kys. kirjailijan tuotantoon koske, pitkällä tikullakaan.

" Vavahduttava tositarina pelkojen lamauttamasta, itsensä häkkiin sulkeneesta 16-vuotiaasta Kevinistä

Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen. Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua.

Kun Kevinin käyttäytymisessä ei näyttänyt tapahtuvan muutosta, apuun pyydettiin Torey Hayden. Vähitellen jää alkoi sulaa. Kevin osoitti olevansa paitsi nopeaälyinen, myös pohjattoman vihan vallassa isäpuoltaan kohtaan...

Järkyttävyydestään huolimatta Kevinin tarina antaa toivoa

osoittaessaan rakkauden ja aidon välittämisen voiman. "





Olen lukenut tuon kirjan englanniksi ennestään, en taida itselleni hankkia tai välttämättä suomeksi enää erikseen lukea. Oli kieltämättä ajatuksia herättävä.



Häkkipoika on ehkä vähän typerän kuuloinen nimi kirjalle (alkup. " Murphy´s boy" joka viittaa Murphyn lakiin; jos jokin voi mennä pieleen, niin sehän varmuudella myös menee. )

Varmaan ei ole ollut niin söpö aihe, kun päähenkilönä tympeä murkkuikäinen eikä enkelinkiharaiset ongelmaiset pikkutylleröt. ;)



Suosikkini Haydenin kirjoista on " Just another kid" . Milloinhan se käännetään?





Mikä vähän noissa kirjoissa mietityttää, niin se, missä kulkee tiedon välittämisen ja sosiaalipornon raja. Saavatkohan kohtalonsa tarinoissa julkistaneet mitään korvausta, vai käytetäänkö heitä hyväksi vielä yhdellä tavalla lisää? Toisaalta on hyvä että asioista puhutaan, ja varmaan Haydenille itselleen terapiaa kirjoittaa tunteitaan ja kokemuksiaan ylös, mutta välillä ärsyttää se oman erinomaisuutensa toitottaminen. Näkisi sen rivien välistäkin. ;)

Täytyypä olla asialla tuon uuden kirjan suhteen. Luin synnärillä kirjaa tiikerin tytär, joka liittyy tiikerinlapseen, mahtaakohan olla saatavilla vielä.

Aika vanha kirja se oli ja tympäisi jättää kesken.