Voi mun idioottia anoppiani.. ja sen poikaa.

ja se on jo paljon sanottu!

Anopille selität rauhallisesti teidän perheen säännöt istuimista ja ruokailuista.



Se on vain saatava oma suu auki. Ei muu auta.

Mä en vain voi aikuista miestä kotona pidätellä, jos hän päättää lähteä. En vaikka sanoisin mitä. Hän oli mukana lääkärissä, yhtälailla kuuli ohjeistuksen siitä, ettei saa nostella mitään tai muuten rasittaa itseään. Tyhmä mikä tyhmä..



Ja miksiköhän mä olin laittanut sen tytön istuimen anopin autoon valmiiksi, jos tarkoitus ei ole, että tyttö siinä istuu? Anoppi tietää tasan tarkkaan kuinka tarkka mä olen siitä, että noin pientä kuljetetaan vielä selkä menosuuntaan. Hän vielä pyysi, että mä laitan istuimen itse, että se on sitten varmasti oikein. Eipä oikein ollut arvattavissa, että seuraavana päivänä repii istuimen irti ja laittaa korokkeen tilalle.. *huokaa*



Samoin mä en käsitä sitä, mikä siinä on, ettei niitä hampaita voi pestä, vaikka harja on repussa. Mä olen sanonut, että harja on repussa, mä olen sanonut, että tyttö haluaa pestä itse mutta siinä pitää olla kovana että aikuinen pesee ja tyttö saa sitten itse huuhdella.. Kuinkakohan pitkä esitelmä mun olisi pitänyt aiheesta pitää?



Kerro mullekin ne argumentit, joita mun olisi pitänyt vielä käyttää?



ap, joka kirjoittaa ärhäkästi, mutta kaipaa sympatiaa tippa silmässä..

sitten en osaa auttaa, koska itse olen sen verran onnekas, että tiukkasävyinen ja selkeä puhe auttaa (lähes) aina.



Mä näen asian niin, että mies on vaarantanut teidän syntymättömän lapsen hengen ja anoppi teidän lapsen turvallisuuden.



Meillä se olisi iso ja vakava keskustelunpaikka.



Millähän saisit ainakin miehesi tajuamaan, miten vakavasta asiasta on kyse. Aika perheneuvolasta?

Sä tajusit, mitä mä tarkoitan.. Olen ihan rikki, tuntuu ettei mulla tai lapsilla (esikoisella ja kahdella mahassa asustavalla) ole miehelle mitään väliä..



Anopin käytös ei mua henkilökohtaisesti loukkaa, ärsyttää vain ihan äärettömästi kun se on niin hiton tyhmä!



Mä mietin itsekin sitä perheneuvolaa.. Pitäisi vain ensin ehtiä juttelemaan miehen kanssa kahdestaan. Hän tuli vasta viime yönä kotiin ja nyt on jo töissä. Saisin edes vähän purkaa tuntoja hänelle.. Ainakin ennenkuin soitan mihinkään.



Mä olen ollut nyt ihan helvetin peloissani, että miten mun vauvat voi.. etten mä vaan aiheuta niille tarpeettomasti vaaraa.. Tänään onneksi oli neuvola, ja molemmat sydämet löi vahvasti :) Mä en vain tiedä, merkkaako koko raskaus miehelle mitään.. Eipä tuo ainakaan sitä näytä..



-nyyhkyttävä ap-

Ja että hommaa esikoiselle hoitajaksi anopin, joka ei välitä huolehtia lapsen turvallisuudesta.



Jos ei puhe auta kotona, niin puhu sitten neuvolassa ja ehkä siellä perheneuvolassa.

Mutta TUPLASTI myös ihmetyttää miehesi tökerö käytös!! Riskitkinhän kuitenkin on tuplat myös! Mä olisin nostanut aivan jumalattoman haloon!

Mä en millään haluaisi laittaa miestä kiertoon, se kun on mulle tosi rakas vaikka onkin välillä harvinaisen yksinkertainen.. Nyt vaan tarvitsisi herättää se näihin lapsiperheen vastuisiin ja velvollisuuksiin.



Ehkä se perheneuvola ja yhteinen keskusteluaika olisi ensimmäinen keino.. Varsinkaan näissä hormonihuuruissa mä en halua tehdä loppuelämäni kannalta kovin järisyttäviä päätöksiä, enkä käyttää ' liian kovia' keinoja.



Mun äitini tarjosi mulle ja tytölle mahdollisuutta tulla heille asumaan ja oleskelemaan hetkeksi, saisin vähän etäisyyttä tähän tilanteeseen, ja mieheenkin.. Saatan tarttua siihenkin tarjoukseen, mutta vasta sitten kun olen saanut asioita edes vähän käsiteltyä miehen kanssa.



Pitäkää peukkuja, josko tämä solmu saataisiin auottua..



-ap-

Sehän muakin ihmetyttää, että riskit pitäisi olla miehellekin yhtä selvät kuin mulle, on kuitenkin joka kerta ollut neuvolassa ja äitipolilla mukana. Tuntuu, ettei olisi mun velvollisuus vielä oikolukea niitä hänelle.. Mutta kai sitä pitää niin tehdä tuollaisen putkiaivon kanssa..



-ap-

---SILLOIN et olisi niin riippuvainen tuollaisesta ailahtelevasta turvaverkostosta- ja saisit odottaa vauvaa rauhassa-

ole terveesti itsekäs::)))



Ps. et säästä ainakaan hermoja- (ehkä rahaa!!???- keskenmenoriski???)

sukulaisten lastenhoitoavulla- ajattele vauvaa ja itseäsi!!!



Ps. ideaani voi käyttää vapaasti!

..mä teen työtäni lähinnä itsekkäistä syistä, siellä ovat mun aikuiskontaktit ja henkinen lepo.. :)



Mä olen jaksanut paljon paremmin kotielämääkin nyt, kun on tuo keikkahomma. Se ei ole fyysisesti raskasta työtä, eikä sinänsä aiheuta vaaraa raskaudelle. Enemmän mä rasitun henkisesti (ja fyysisesti) kotosalla, etenkin nyt kun olen tavallaan avuton ja tarvitsen toisen aikuisen apua raskaissa hommissa.



Meillä on pomon kanssa diili, että mä ilmoitan heti kun työt käyvät liian raskaiksi, eli mitään velvollisuutta tai irtisanomisaikaa mun ei tartte miettiä. Mä ilmoitan mitkä vuorot otan ja mitä en silloin, kun listoja tehdään, eli todella pitkälle pystyn itse vaikuttamaan siihen, minkä verran töitä teen.



Suurempi ongelma on kommunikaatio-ongelmat miehen kanssa, kuin tuo työ..



-ap-

siis vähättelemään odottavan äidin tai tulevan vauvan vointia.



Mun mies ei pitäny esikoisesta isyyslomaa ollenkaan ja se oli mulle aikanaan kova paikka.



Keskustelemalla asiat selviää. Ei mun mielestä ole oikea neuvo laittaa ukko vaihtoon ennen kuin on keskusteltu pitkään ja hartaasti ja yritetty ymmärtää toisia ja toisen tarpeita.



Sinun täytyy kertoa minkälainen tilanne sinun silmin on. Myös se että koet miehesi jättävän sinut ja vauvat " heitteille" ja se satuttaa sinua kovasti.

Koska kyllähän me sellaista perusturvaa toisistamme haemme. Ja äidin etu on monesti koko perheen etu.



Keskustele tai kirjoita vaikka aluksi kirje.



Sinuna jättäisin nuo anopin sähläykset nyt vähemmälle huomiolle ja keskittyisit selvittämään ensin miehesi kanssa asiaa.

Eikö kuitenkin se, että hampaat jää yhtenä iltana pesemättä ole mitätön seikka sen rinnalla, että sinun ja miehesi suhde voi vähän huonosti?



Suhteellisuuden tajua nyt vähän mukaan asioihin.

Hän hoiti lasten riitatilanteen siten, että laittoi myös sinun lapsesi korokeistuimeen, jotta välttyisi lasten riitelyltä sinun lapsesi istuimen käytöstä. Varmaan antaa myös älyttömiä iltapaloja pitääkseen lapsen tyytyväisenä. Ja hampaita ei pestä, jos lapsi sanoo ei!

Lepsu mummo teidän tenavalla. Onko hän kasvattanut oman poikansakin yhtä löysällä otteella? Vähän vaikuttaa siltä, koska poika ei vieläkään ole kasvanut aikuisen perheenisän mittoihin.



Mielestäni isovanhemmat saavat pikkuisen hemmotellakin lapsenlapsiaan, mutta kyllä siinä täytyy joku järki olla. Meillä se hemmottelu on sitä, että mummilassa saa usein jälkkäriä (mutta vain, jos pääruokaakin syödään) ja usein käydään jossain kivoissa paikoissa ja sitten mummi askartelee ja piirtää ja leipoo usein lasten kanssa.

Mutta miksikään pikkulasten jojoksi meidän mummi ei kyllä ala.

in vöissä!!

Lisäksi kauppaan mentäessä sama 4.5-vuotias oli istunut serkun rattaissa ja serkku oli kävellyt eikä sitten nukkunut päiväunia ollenkaan!!



Esikoinen on voimakastahtoinen tiedän kyllä, ja senpä takia juuri anopinkin pitäisi pystyä pistämään kovan kovaa vastaan tuollaisissa aivan älyvapaissa vaatimuksissa! Tuossa autoilussa olisi voinut oikeastikin käydä todella huonosti!

..että miehen toiminnan otan henkilökohtaisesti, laiminlyöntinä, ja anopin tyhmyys lähinnä ärsyttää?



" Suhteellisuuden tajua nyt vähän mukaan asioihin."



Tai niin mun oli tarkoitus ainakin sanoa, enää ei muista minkä ajatuksen on kirjoittanut ja minkä jättänyt muhimaan.. :)



-ap-

pyllyn saa pestyä käsisuihkulla pöntöllä, tai sitten vaan suihkuun.

kaikki on juuri niin vaikeaa, kuin sen itse tekee. =)



Mie olen ollut 4v yksinhuoltajana, niin on tässä keinoja saanut keksiä selviytymiseen, kun ei mitään tukiverkostoakaan ole. Hankalinta taisi olla silloin, kun multa murtui kaksi kylkiluuta ja muksu oli joku 2v.

Toisaalta sekin oli vaikeaa, kun mun niskalihakset tulehtuivat hänen ollessaan vauva, enkä pystynyt nostamaan käsiäni. Viikon oksennustauti oli 1,5v:n kanssa myöskin mielenkiintoista... Nyt kun muksu on 4v, niin revähtänyt selkä ei ollut enää kummoinenkaan juttu. =D



Miesten kanssa nyt vaan pitää varautua siihen, että niistä ei ole mitään apua ja varsinkaan juuri silloin, kun sitä odottaisi. Ei kannata totuttaa itseään siihen harhaluuloon, että mies on aina auttamassa. Opetelkaa naiset itsenäiseksi...

21, kiitos vaan kannustuksesta. On se hienoa, että on noin reippaita ihmisiä. Sinulle ei varmaan olisi mikään ongelma sekään, että meidän vanhassa talossa ei ole käsisuihkua.. Ja oikea suihku on kellarissa. (suhteessa huomattavasti kevyempää pestä se pylly ihan tavan lavuaarissa kuin kipittää portaita edestakaisin) Ja pakettiauton kyytiin sinun uhmiksesi tietysti kipaisisi ihan itse, jos ei oikein yllä niin reippaana hakee itse tikapuut. Tai sinä itse, vaikka pää kainalossa ja jalka poikki näppärästi noin vain keksisit jonkin muun patenttiratkaisun ongelmaan.



Tietysti mä saisin olla tyytyväinen, että vasta 21. viesti keskittyi lähinnä kirjoittajan itsensä kehumiseen.. Yleensähän se tapahtuu täällä jo huomattavasti aikaisemmin.



-ärsyyntynyt ap-

Ihan itse seisoo suihkussa jossa pesen. Yleensä pesen vain jos tullut tosi suttaava kakka, muuten kyllä pyyhitään paperilla.

Ei tarvi ap tehdä pepun pyyhinnästä niin vaikeaa

mutta oikeasti yksinhuoltajat yleensä keksivät keinot selviytyä hengissä vaikeammistakin tilanteista. Kun ei ole sitä miestä, minkä tekemättä jättämisistä marista, ja mitä odottaa passaamaan itseään. Siinä ei paljon itku ja vinkuminen auta, jos jotain on tehtävä. Jos et tee itse, ei tee kukaan muukaan.



Ja mulla on kaksoset, jotka olen hoitanut yksin syntymästään saakka, samoin isommat lapset siinä sivussa. Jostain vauvajutusta just luin hohotellen, kuinka äiti sektion jälkeen makasi kuukauden sängyssä, kun ei " saanut" /voinut tehdä mitään, ja isä passasi äitiä ja vauvaa. Ei siltikään käynyt kateeksi :D.

Mulle on aivan sama kuinka kökkäiseksi sä lapsesi pepun jätät, mä pesen sen joka kerta. Vieläkin se suihku on eri kerroksessa kuin missä me suurin osa päivästä vietetään.



Perseen pesemisestähän tässä koko jutussa olikin kyse..