Tuletko avioeroperheestä? (ovatko siis vanhempasi eronneet?)

Minun vanhempani ovat olleet yhdessä ja naimisissa pitkälti yli 40 vuotta.



Itse olen eronnut. (Exän vanhemmat olivat kyllä eronneet ja exän toimista lähtöisin meidänkin ero on).



Ero on aina traaginen tapahtuma, jossa haudataan illuusio pysyvyydestä. Ero on kuitenkin mielestäni eräissä tilanteissa välttämätön (kuten vaikka alkoholismi, väkivalta, pettäminen), jotta yksittäiset ihmiset eivät tuhoa samalla läheisiään ja koko perhettään.



Itse olen nyt toisessa avioliitossa. Toivottavasti se, että miehen vanhemmat eivät ole eronneet lupaa hyvää ;-) Ei vaiskaan, taitaa olla ihan muista asioista kiinni, mutta kyllähän se pistää miettimään, että mikä siinä on, että esimerkiksi exän suvussa on jo kolmessa polvessa eronneita.

meni 10 vuotta, että " uskalluin" avioliittoon... ja tässä sitä ollaan

ero perheestä olen, onneksi erosivat. kukaan ei enää kestäny niiden tappelua, meitä lapsia on viisi, minä vanhin (25) ja nuorin on 12. kumpikin on tahoillaan menneet kihloihin uuden kanssa ja isä saanut pojan kuusi vuotta sitten uuden kanssa. erosta on 9 vuotta.



itse olen yhtä pitänyt kuusi vuotta nykyisen kanssa, kihloissa ollaan oltu reilu vuosi ja naimisiin mennään kesällä. kaksi poikaa on meillä, 4 vuotias ja 4kk ikäinen.



miehen vanhemmat olleet jo lähemmäs 40 vuotta naimisissa

Ja itse olen valmis melkein mihin vvaan, ettei tarvitsisi erota. Oltiin miehen kanssa reilut 8 vuotta yhdessä ennen avioliittoa ja lapsi syntyi reilu vuosi häiden jälkeen, joten " pitkä koeaika" tuli otettua ennenkuin uskaltauduin lapsentekoon. Uskoisin, että aika pahoja saa tapahtua ennenkuin me erotaan.

ja itse olen siis nyt 25. Omassa suhteessani ei ole viela vihkisormusta vaihdettu. Mieheni vanhemmat ovat eronneet vajaa 10v sitten. Mies kertoi miettineensa silloin, ettei ikina mene naimisiin, ei kannata, ja itse ajattelen nyt jotakin saman suuntaista. Toisaalta toivon, etta voisimme hakeutua ajoissa saamaan apua parisuhdeongelmiin niiden ilmetessa ja olla vanhempiamme fiksumpia. Kirkko on joka tapauksessa nyt varattu :)

vaikka takavuosien tapahtumia miettiessä voisin ollakin. Vanhenpani ovat edelleen yhdessä, vaikka takana on alkoholismia ja uskottomuutta.



Mieheni on eroperheestä, syynä äidin uusi mies



En ole eronnut, 7 vuotta naimisissa.



Luulen että näihin yhdessäpysymis- ja eroasioihin vaikuttaa moni muukin syy kuin oma tausta: ikä, jolloin on menty naimisiin -> muuttuuko puoliso vuosien varrella ja alkaa haluta eri asioita, ihmisten halu yrittää yhdessä, aito rakkaus ja sitoutuminen...Aina ei voi tietää kun sen " Tahdon" sanoo että mihin elämä vie.

Silti lapsuuttani muistellessani tuntuu että olisi ollut tuolloin parempi erota. Eikä siellä vieläkään asiat näytä hyvältä.



Itse en ole eronnut.

Äiti ja isä erosivat 31 avioliittovuoden jälkeen. Minä olen ollut nyt alle 2 vuotta naimisissa. En oikein osaa suhtautua eroon mitenkään, jokaisen oma asia. Toivottavasti meille ei tule.

Melkein kurjinta minusta on ettei meidän lapsillamme ole isovanhempia, jotka ovat vielä naimisissa keskenään.



Itse suhtaudun avioeroon suht neutraalisti, se on usein ainoa käypä vaihtoehto. Haaveilen kyllä siitä että mieheni ja minä olisimme yhdessä vielä monen kymmenen vuoden päästä (nyt 10v täynnä), mutten pysty 100%sesti uskomaan siihen. Mutta toivon siis:-)

eli naimisissa ollaan edelleen, 8 vuotta on jo täynnä. Ne eroaa, jotka sen parhaaksi vastaukseksi ongelmiinsa näkevät, meillä ei ole käynyt edes mielessä.

Miehelläni onkin sitten perhettä munkin edestä, iso ja laaja suku joka vielä läheinen. Kiva niin. Hänen vanhempansa yhdessä siis edelleen, 30 vuotta olleet.



Itse en ole vielä naimisissa, hääpäivä tosin päätetty. Eronnutkaan en ole, paitsi avoliitosta kahdesti.

Äitini tosin usein sanoo jotain asioita tyyliin, " sitten kun te eroatte" tai " sittenpä näet kun jäät yksin lasten kanssa" ...



Hmm, toivooko vai katkeruutta / kateutta ilmassa, ken tietää...

vanhemmat erosivat kun olin n. 12-vuotias. Tosin isää ei ollut sitä ennenkään näkynyt kun aina välillä, oli koti- ja ulkomaan työkomennuksia.



Itse olen aika hiljan mennyt naimisiin. Ja takuulla eroan jos mies oikein hirveäksi heittäytyy.

Vanhempani ovat eronneet ja menneet uusiin naimisiin tahollaan. Näistä uusista liitoistaankin ovat eronneet, niistä myös lapsia molemmilla. Isovanhempani ja tätini ovat eronneet. Itse olen myöskin eronnut.



Voin sanoa täydellä sydämellä, että kynnys eroamiseen madaltuu selkeästi jos näkee eroja ympärillään.

Vanhemmat erosivat kun olin 18 v. ja parasta olis ollut jos olisivat eronneet ainakin 10 vuotta aikaisemmin (paljolta pahalta olisimme säästyneet). Miehen vanhemmat eronneet hänen ollessa 11 v. Oma isäni on jo kuollut, miehen isä on uudessa liitossa ja molempien äidit asuvat yksikseen. On siinä aina lapsille selittämistä, kun meillä ei ole nää hommat ku muilla (muilla tutuilla tosiaan molempien vanhemmat edelleen yhdessä).



Itse siis olen naimisissa (ekassa liitossa) ja toivottavasti hyvin pitkään.

Itse en ole vielä naimisissa, avomiehen vanhemmat ei ole eronneet...

... Vanhempieni ero otti koville meillä kaikilla lapsilla (olimme kaikki jo aikuisia) ja varmasti vanhemmillanikin, sillä heillä ei ollut koskaan ollut minkäänlaista riitaa ja ulkopuolisten silmissä he olivat onnellisen tasapainoisen pariskunnan perikuva. Eroon ei liittynyt alkoholia, väkivaltaa tvs. Äitini löysi uuden miehen, mutta vanhempani kävivät suhteensa loppuun ennen äitini päätymistä tähän uuteen suhteeseen. Nykyää äitini on tämän uuden miehen, joka on onneksi hirmu mukava, kanssa naimisissa. Isäni on itsellinen, mutta uskon hänen olevan osaansa tyytyväinen.



Itse olen ollut mieheni kanssa pian 12 vuotta, josta naimisissa n. 7 -v. Meillä on kolme lasta ja neljättä odotetaan ja uskon tämän suhteen kestävän melkoisiakin pöllytyksiä.

oli vuosi avomies, mutta erosivat myös.. Molemmissa syynä toinen nainen. Tuosta samasta syystä voisin erota tai väkivallan vuoksi, mutta muuten en kovin helposti. Nytkin on sellainen vaikeampi ja stressaava vaihe menossa..