tuosta kavereilla syömisestä tuli mieleen oma kokemus

Ala-asteen ekoilla luokilla menin usein koulun jälkeen parhaalle kaverille kylään. Niiden äiti oli kotiäiti, joka tykkäs hoitaa lapsia ja laittaa ruokaa. Se usein kysyikin, että jäänkö syömään, ja oli pahoillaan jos en jäänyt. Melkein pakotti jäämään :) Kaikista ihaninta oli se, että se teki joka viikko keskiviikkoisin ruuaks lettuja, ja niihin sai laittaa paljon jätskiä ja hilloa :P

Lapsella saattaa olla ihan eri käsitys siitä " halutaanko hänet kaverinsa luo syömään" kuin kaverin äidillä!

näin, kuinka se laski mielessään kuinka paljon söin, vastasiko sitä rahaa. Kaverini oli ihana, mutta muu perhe perseestä.

Vierailija:

Ala-asteen ekoilla luokilla menin usein koulun jälkeen parhaalle kaverille kylään. Niiden äiti oli kotiäiti, joka tykkäs hoitaa lapsia ja laittaa ruokaa. Se usein kysyikin, että jäänkö syömään, ja oli pahoillaan jos en jäänyt. Melkein pakotti jäämään :) Kaikista ihaninta oli se, että se teki joka viikko keskiviikkoisin ruuaks lettuja, ja niihin sai laittaa paljon jätskiä ja hilloa :P

Hänen kaverinsa äiti oli pahoillaan, jos hän ei jäänyt syömään.

ja niiden äitiä nolotti kun me usein syötiin meidän kotona ja tyttö sitten kotonaan kertoi että Maijan äiti laittaa tosi hyvää lihasoppaa. Etenkin sitä harmitti se että tyttärensä söi meillä kun koko kylä tiesi että me oltiin äidin kanssa tosi köyhiä.

MUTTA tietää nyt, että se on äidin tehtävä tarjota sitä syömistä eli on saanut kurssituksen asiaan.



Ap:n tapauksessakin äiti olis voinut hoitaa asian hieman hienovaraisemmin lapsensa kanssa kaksin.