Tänä aamuna nähtyä - lapsi raukka!
Kaksi kotiäitiä oli lähtemässä luultavasti puistoon rivarin pihasta. Menin ohi kun toinen äiti HUUSI tai oikeammin karhui ja kiljui IHAN RAIVONA 1-vuotiaalle tytölle ihan vasten kasvoja. Lapsi oli saanut känkkiksen ja äiti ei osannut hillitä itseensä. " SAAT JÄÄDÄ KOTIIN!!!!" " OOTKO LÄHDÖSSÄ MUKAAN!!!"
Miten joku kehtaa huutaa tuolla tavalla omalle lapselleen. Varmaan raukalta kuulo meni. Miten se kehtasi huutaa kaverinsa edessä vielä?
Se sama kotiäiti on aina puistossa ihan hermona. Nimitetään kavereitten kanssa sitä äkäiseksi äidiksi.
Kommentit (17)
Kai muistat sääliä myös enemmän kärsiviä lapsia. Jotkut ei saa ruokaa, juomaa. Toisilla päihteitä kotona ja vaatetus kehno. Toisilla vanhemmat eivät ola läsnä. Kotona mielenterveysongelmia. Insestiä, pedofiiliaa, väkivaltaa jne.
Minusta huutaminen vielä aika pikku juttu
Onkohan kyseinen äiti yh?
Tai sitten hänellä on muuten vaan pinna kireellä ja kotiasiat eivät ole kunnossa esim. miehen kanssa ja huono olo pitää sitten (ikävä kyllä) päästä purkamaan lapseen!
Tai hänellä on masennus... ja se purkautuu noin.
Itse olin aika kireenä jokin aika sitten ja inhosin itseäni, kun saatoin karjaista pojalle (en siis koko ajan karjunut, mut mielestäni ihan liikaa kuitenkin!). Huomasin oireet itsestäni onneksi pian ettei mitään päässut tapahtumaan; uupumus, väsymys, stressi eli olen masentunut!
Nyt on onneksi lääkärissä käyty ja lääke hoito päällä!
Ja kaikki tämä myös itseni parhaaksi mutta ennen kaikkea lastani ajatellen!!
Mutta kun me äiditkin ollaan inhimillisiä otuksia, ja joskus se pinna palaa. Pääasia on että asian selvittää lapsen kanssa myöhemmin, tosin yksivuotias on kyllä kovin pieni ymmärtämään.
Mulla on murkku täällä kotona, tai nyt kyllä lomalla maalla (ihanaa), niin sen kanssa on välillä oikein huutokilpa menossa. Mulla vaan välillä pinna palaa sen kanssa. Yritän kyllä olla aikuinen niissä hankalissa tilanteissä, mutta välillä mitta täyttyy.
Onneksi asutaan omakotitalossa, niin ei naapureiden tarvitse kuunnella.
mutta kyllä tämä epätäydellinen äiti on neljän seinän sisällä syyllistynyt huutamaan alle 2-vuotiaalle todetakseen, että on täysin turhaa, ei mitään vaikutusta eikä ilmeisesti traumojakaan, paitsi että itseäni nolotti.
Välillä tulee vähän kohauteltua kulmakarvoja kun naapurin isä karjuu kouluikäisille lapsilleen, niin että seinät tärisee.
Ei minusta huutaminen ole hyvä asia, vaikka sitä toisinaan itsekin tein!
Kullä siitäkin jää traumat lapselle jos äiti tai isä koko ajan huutaa ja ilman syytä!!
Lapsella on oikeus näyttää mielensä, kun on uhma. Vaikka eihän sitä aina jaksa katsoo ja kuunnella!!
Itsellä menee silloin hermot jos lapsi alkaa viskomaan tavaroita tai läpsii mua ja huutaa. Silloin kyllä puutun korottamalla ääntäni.
" kakkosen" naapureita. Jos kertoisitte omista vioistanne välillä. Myönnättekö niitä olevan lainkaan?
Teininä olin kans aina huutamassa äitini kanssa. Mut oli kamala uhma sillon. =)
Mut mikä tuntui tehoavan oli se, kun äiti olikin ihan vaan hiljaa ja ei välttämättä edes katsonut muhun tai sit kattoi ja nosti kulmakarvojaan.
Sit vasta niinku meni perille et äiti on nyt tosissaan!!
Ku taas jos se jatkoi samalla tavalla huutamalla niin sitä vaan itse innostui jatkamaan ja jatkamaan!
Vierailija:
" kakkosen" naapureita. Jos kertoisitte omista vioistanne välillä. Myönnättekö niitä olevan lainkaan?
Eiköhän täällä ole jo osa myöntänytkin!!
Vierailija:
Teininä olin kans aina huutamassa äitini kanssa. Mut oli kamala uhma sillon. =)
Mut mikä tuntui tehoavan oli se, kun äiti olikin ihan vaan hiljaa ja ei välttämättä edes katsonut muhun tai sit kattoi ja nosti kulmakarvojaan.
Sit vasta niinku meni perille et äiti on nyt tosissaan!!
Ku taas jos se jatkoi samalla tavalla huutamalla niin sitä vaan itse innostui jatkamaan ja jatkamaan!
Mä teen välillä sitä itse, on pakko lähteä pois siitä tilanteesta. Valitettavasti silti näitä huutoyhteenottoja tulee kuitenkin otettua teinarin kanssa.
Riippuu paljon lapsesta kuinka äiti jaksaa hoitaa ja pitää hermonsa. Jos sinulla ei ole ollut itselläsi tyypikseen koko ajan kiukkuavaa ja ärtynyttä lasta niin vaikea sinun arvostella.
Vierailija:
Tosin sillä on 2 lasta ja ne on jo vähän vanhempia. Huutaa niille jatkuvasti. Muuten on niin mielin kielin.
Ja just sanoin miehelle että sä oot aina mielinkielin, eilenkin teit pienen heiton meiltä kuuluvasta metelistä.
Huudan omille 1 ja lähes 3 vuotailleni. Olen vaan niin väsynyt välillä. Kai kotiäiti saa sen myöntää? Ja pihalla olen mielinkielin. Missäs kakkonen asuu?
Ennen masennuslääkitystä mulla ei mennyt päivääkään etten huutanut lapsilleni jostain ihan mitättömästä syystä. En vaan kestänyt pienintäkään ärsytystä, pinna oli koko ajan katkeamispisteessä. Sen jälkeen kun sain lääkityksen, musta on tullut suht leppoisa äiti.
Johtuiskohan siitä, että äitillä ei pidä hermot. Niin ja ainakin arvioisin 1-vuotiaaksi tai oli sitten tosi pieni kokoinen lapsi.
20: No lapset lähtivät isänsä kanssa pyöräretkelle : )
Aiemmin huuto oli joka päiväistä, olin todella väsynyt (öisin lapsi saattoi huutaa tunteja, melkein 1,5v asti), masentunut, todella yksin enkä olisi aina jaksanut ottaa kaikkea lapsen temppuilua vastaan.
Nykyisin kun saa nukkua kokonaisia öitä, lapsi ei kokoaikaa uhmaa eikä muutenkaan tarvitse joka sekunti pelätä, että tukehtuu johonkin syömäänsä roskaan pihalla, niin ei hermojakaan kiristä niin kovasti.
Luulenpa, että huutaminen on ihan inhimillistä... kuitenkin... :)
Tosin sillä on 2 lasta ja ne on jo vähän vanhempia. Huutaa niille jatkuvasti. Muuten on niin mielin kielin.