Jurppii, kun mies ei voi olla koskaan pois töistä, kun lapsi on kipee.

Älä alistu.

Ei sellaista työtä olekaan, paitsi yksityisyrittäjillä ehkä vaikeampaa.

Meillä se olen aina minä, joka jään kotiin..siitä ei ainakaan synny työrintamalla suurempaa häslinkiä!

eikä tosiaan voi olla pois töistä, joten mullehan se nakki napsahtaa. Joskus olen vienyt lapsen anopille, jos ei niin kamalan kipeä ole.

Hän on kaupungin työntekijä ja saa saman palkan vaikka olisikin joskus kotona hoitamassa sairasta lasta. Minä sen sijaan saan palkan sen mukaan paljonko teen töitä (" toimistoni" on kotona). Silti mies ei ole kertaakaan jäänyt hoitamaan lapsia vaan minä olen joutunut antamaan töitäni toisille kun " olet kuitenkin kotona niin siinähän se menee lapsi samassa" . Tee siinä keskittymistä vaativaa kirjallista työtä ja hoivaa oksennustautista samalla. Hohhoi.

teemmekin niin, että molemmat ovat sen yhden päivän pois ja jos lapsi kolmantena päivänä vielä on sen verran kipeä, ettei voi mennä hoitoon, viemme hänet mummilaan. Joskus voi toki olla sellainen tilanne töissä, ettei ilman suuria vaikeuksia voi olla pois sitä yhtä päivääkään, mutta pääsääntöisesti molemmat teemme osamme, eikä siitä tarvitse edes keskustella.

Lapsi on minulle nro 1.

Ja onko nyt niin vaikeeta hommata koko ajaksi lääkärin tai th:n todistus, että lapsi on sairas. Kahdessa päivässä esim. flunssa/kuume harvoin paranee.

on käytäntö, jonka mukaan lapsen sairastuessa työntekijä joutuu kyllä menemään töihin, mutta hänen duunista maksetaan hoitaja kotiin.



No, lapsemme on reilu 2v, joten ne muutamat kerrat, kun hän oli viime talvena sairaana, minä olin kotona. En halunnut jättää sairasta 1-2v lastani vieraalle, joten ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla itse.



Kerran tuli mummo 400km:n päästä hoitamaan, kun tyttö oli koko viikon kipeä.



Olen kuitenkin ajatellut, että tytön ollessa vanhempi aijomme käyttää tuota lastenhoitajaa, joka tulee mieheni työpaikan kustantamana.

Meillä miehellä on ihan mahdottoman tärkeitä työtehtäviä omasta mielestään, eikä millään voi olla pois. Kaiken huippu on, että jos hän joskus on tästä syystä pois, hän tekee ne tunnit sisään etu- tai jälkikäteen! Siis ihan omasta aloitteestaan ja ilman palkkaa!

Minä en viitsi tapella asiasta, sillä meillä lapset on jo sen verran isoja että tajuavat, vaan jään mieluummin itse. Se on vain hassua, että minä kyllä pystyn samalla hoitamaan muutaman juoksevan työasiankin kotikoneelta ja maailma vaan pysyy pystyssä, vaikka minä olenkin poissa... Miehelle tämä on aivan mahdoton yhtälö.

Minä jään, AINA. Ja sekös työnantajaa vituttaa, kyselee, eikö miehesi ikinä voisi. Mutta kun ei. Ei edes yhtään päivää isyyslomaa.

Minä melkeimpä pakostakin se, joka jää lasten kanssa kotiin.