G: Mikä oli pahinta synnytyksessäsi?

makasin tokkurassa sängyssä ja näin kaiken kolmena usean tunnin ajan, nauratti sentään kun näytti aina siltä kuin kolme identtistä kätilöä olisi kävellyt peräkkäin synnytyssalissa. : )

Onneksi kumpikin synnytys päätyi kiireelliseen sektioon ja supistukset loppuivat lyhyeen!

Luulin olevani tölkin puristemessa, Herra auta

En kyllä ikinä aatellut, että puudutus olisi koko homman kivuliain vaihe! Hoitajat vaan vierellä, että " Tuntuuko? Pistikö hermoon? No älä vaan liiku!"

Kyllä meinaas KOSKI aivan s******sti. Kropassa säteili kipu vielä 2-3pv synnytyksen jälkeen, juuri oikean puolen hermoissa. Oli inhottavaa haamukipua pitkään.

ja alkoivat ne ' oikeat' supparit- tuntui, että palan.

Ajattelin, että tämähän oli niin kuin " piece of cake" , tosi helppo nakki... Kunnes sitten B:tä piti ruveta ponnistamaan ja loppujen lopuksi tuli aika kiire leikkaussaliin ja hätäsektioon. siinä kohtaa tuntui pahalta. Onneksi kaikki kävi hyvin, vaikka toipuminen veikin pitkän aikaa. T. Maxi-Tupla

Verta meni hitosti, toipuminen kesti pitkään (paha anemia).



Toisessa synnytyksessä lantion luut oli niin kipeet etten kävelly ollenkaan 3 pvään! Ja ne pukamat...

Allekirjoitan 12:n viestin. Jokainen ommel tuntui kuin ei olisi puudutusta ollutkaan. Ei auttanut puudutukset eikä ilokaasu.



Ja muuten synnytin 38 cm päisen käsi ohimolla ihan ilman mitään muuta kuin ilokaasua, joten olisi luullut tuon tikkaamisen olevan lasten leikkiä siihen verrattuna.

ja kätilöt vaan käy vuoron perään kattomassa, että josko se sieltä kuiteskin. Käskivät ponnistaa supistuksen aikana, minä en tuntenut supistuksia, kamalaa kipua vain. Sitten kohta jo juostiin ja kohtuni repesi sektiossa tarjontavirheen vuoksi. Onneksi kaikki lopulta päättyi hyvin.

tokassa aivan tautinen kipu, kun ei ehtinyt saamaan puudutusta.

tokassa myös kohdun painelu sattui tosi paljon.

ekassa pitkä ponnistusvaihe..tuntui,etten saa ikinä vauvaa ulos,

kesti sitten 39min. kun sain palkinnon syliini.

ekassa sain epiduraalin ja en tiennyt supistuksita " mitään" .



mutta IHANINTA mitä olen kokenut

ponnistin 2,5h, joten se oli yhtä tuskaa!!!!! Lopulta imukupilla autettiin mutta se ei ton rääkin jälkeen tuntunut missään, en huomannut mitään.

Ne kirvelivät niin uskomattoman paljon.

attoman kouristussupistuksen saattelemana pihalle. EN siis itse edes ponnistanut, kehoni teki sen puolestani.

tokassa synnytyspoltot, onneksi ne ovat jo unohtuneet.

Se tunne, että mää kuoalen ny! Hirveetä p*skaa. Ponnistusvaihe ei sattunut juurikaan verrattuna avautumiseen. Ompeleminen taas sattui tosi paljon ja tuntui jotenkin " epäreilulta" , että vielä joutuu kärsimään kipua, vaikka lapsi on jo ulkona.