Lue keskustelun säännöt.
Ystävällinen kysymys kaikille todella ylipainoisille
23.05.2007 |
Älkää loukkaantuko. En voi kysyä tätä naamakkain keltään, siksi kysyn täällä.
Miksei hälytyskellonne soineet esim. 80 kilon kohdalla? Miksette vaikka 90 kilon kohdalla viimeinkin tarttuneet toimeen? Miten paino voi nousta esim. 120 kiloon?
Itsekin taistelen kilojen kanssa. En siltikään ymmärrä, kuinka joku voi lihoa vaikka 100-kiloiseksi.
Kiitos, jos vastaatte asiallisesti!
Kommentit (16)
Meille on miehen kanssa tärkeämpää nauttia elämästä, kuin kilojen vahtimisesta =)
t: +60 kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaisit paremmin vaikka kävellä miehesi kanssa käsikädessä auringonlaskuun, eikä tarvitsisi pysähtyä muutaman metrin välein hengittämään...
Kyllä hoikkakin voi herkutella, kun pitää normaalit ruokailutottumukset muina päivinä, jos tätä tarkoitit elämästä nauttimisella.
Vierailija:
Meille on miehen kanssa tärkeämpää nauttia elämästä, kuin kilojen vahtimisesta =)t: +60 kg
En usko että olit satakiloisena laihan näköinen!
Ei se kunto aina ole tuosta painosta kiinni. Joka päivä tulee liikuttua se tunti pari, herkku päiviä on vaan vähän liian usein.
Vierailija:
Jaksaisit paremmin vaikka kävellä miehesi kanssa käsikädessä auringonlaskuun, eikä tarvitsisi pysähtyä muutaman metrin välein hengittämään...Kyllä hoikkakin voi herkutella, kun pitää normaalit ruokailutottumukset muina päivinä, jos tätä tarkoitit elämästä nauttimisella.
Olet nimittäin pahasti väärässä =) Se usein onkin se harhaluulo, ettei ylipainoinen voi olla hyväkuntoinen. Mulla esim verenpaine on alhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teorioita geenien osuudesta, lapsuudessa opituista käyttäytymismalleista jne. On myös tähän vastaavia teorioita siitä kuinka jäädään häpeän ja vitutuksen kehään josta ei noin vain pois päästäkään, vaan vain pahennetaan asioita esim. syömällä lisää siihen pahaan oloon.
Hälytyskellot soivat varmaankin myös monen tupakoijan ja alkoholistin päässä, mutta addiktio on voimakkaampi. Mikä siihen addioktion pauloihin sitten on joskus saanut lankeamaankaan.
Kuntopyöräilen 5 krt viikossa 10 km ja sen lisäksi kävelen paljon ja " harrastan hyötyliikuntaa" .
Ja kas kumma jaksan paremmin kuin moni laiha ystäväni!
Tosin tiedän kyllä että jaksaisin vieläkin paremmin jos pudottaisin painoa, mutta eipä se tieto ole saanut minua laihduttamaan ainakaan vielä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei se kunto aina ole tuosta painosta kiinni. Joka päivä tulee liikuttua se tunti pari, herkku päiviä on vaan vähän liian usein.
Kyse ei ole aina omasta halusta, vaan siitä että kaikki eivät yksinkertaisesti
pysty
laihduttamaan. Tuo " tarttua toimeen" kuulostaa niin helpolta ja yksinkertaiselta...
Miksei huumeriippuvainen tai alkoholisti tartu toimeen? Miksi he jatkavat perheensä piinaamista? Miksi tupakoiva ihminen mieluummin vaarantaa terveytensä ja ottaa riskin, että hänen lapsensa jäävät orvoiksi, kuin tarttuu toimeen? Miksei anorektikko katso itseään ja tartu toimeen?
Ihan oikeasti, jos asia kiinnostaa niin kannattaa etsiä esim. netistä tai ravintoterapeutilta tietoa. Googlaa vaikka BED niin pääset alkuun.
T: vakavasta ahmimishäiriöstä kärsivä, jolla ei ole mahdollisuutta päästä terapiaan, ja joka on tehnyt valtavia henkisiä ponnisteluja saadakseen painon pysähtymään 100kg (pituutta 170cm)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten se voi olla joillekin ihmisille niin täysin mahdotonta tajuta että eivät KAIKKI lihavat ihmiset ole onnettomia ja pyöri ajatustensa ja tekojensa kanssa sen painonsa ympärillä?
Itse olen noin 45 kg ylipainoinen ja onnellinen!
Joskus nuorempana kärsin ylipainostani ja laihdutin. Lääkärin valvonnassa ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Mutta en laihtunut. Lääkäri epäili että syön salaa. En syönyt. Loppujen lopuksi kalorimäärät laskettiin niin alhaiseksi että paino rupesi tippumaan. Jep. Ja sekö teki minut onnelliseksi? Ei todellakaan. Söin selkeästi vähemmän kuin perheeni ja ystäväni. Olin jatkuvasti nälkäinen ja väsynyt. Onneton.
Sitten kasvoin " aikuiseksi" ja totesin että itsehän kiloni kannan ja elämäni elän. Jos lihavana elän lyhyemmän elämän, olenpahan ainakin onnellinen. Enhän ole sitten täällä kuluttamassa yhteiskunnan varoja makaamalla vuosikymmeniä laihana kroonikkona osastolla vaan lähden pönäkästi saappaat jalassa, toivottavasti!
Näissä lihavuuskeskusteluissa usein yritettän tyrmätä esittämäni onnellisuusväite kysymällä ettenkö kuitenkin olisi mielummin laiha kuin lihava. (Siis turha väittää olevansa lihava ja onnellinen) Kyllä, olisin mielummin laiha. Mutta osaan arvottaa elämäni tärkeät asiat ja jatkuva nälkä, mielestäni kohtuuton kieltäytyminen elämän nautinnoista, väsymys, masennus, uupumus ovat paljon epämiellyttävämpiä asioita kuin se, etten voi napapaitoja ja lantiohousuja käyttää :-) Haluaisinhan toki olla rikkaampikin mutta en sen takia rupea ylitöitä tekemään vaan vietän aikaani ihanan perheeni ja ystävieni kanssa. Kyse on siis valinnoista!
Olen lihava, olen onnellinen, olen TERVE, mistä tässä nyt pitäisi olla huolissaan? Siitäkö, että katkerat laihduttajat vihaavat minua kun en suostu samaan naistenlehtien malliin mihin he yrittävät? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia yhdistelmiä on tosi paljon.
paino nousi raskauksien ja sairasteluiden takia. Ei sille silloin mitään mahtanut :(
Nyt olen vuoden ollut tiukalla dieetillä ja ylipainoa on enää 5 kg
Rankkaa on ollut, mutta aina elämä ei mene niinkuin tahtoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaudet toivat minulle myös totaalisen elämänmuutoksen. Olin ennen erittäin aktiivinen ja liikunnallinen, mutta kun ensimmäisessä raskaudessani sain kiellon harrastaa liikuntaa rv.28, alkoi nopea lihominen.
Mutta älä ap. minun vuokseni sure, olen laihduttamassa. Urakka helpottui jokin aika sitten huomattavasti, kun sain hoitoon kilpirauhasen vajaatoiminnan, jonka vuoksi laihdutus tuppasi jumittamaan aikaisemmin.
Vierailija:
Olen lihava, olen onnellinen, olen TERVE, mistä tässä nyt pitäisi olla huolissaan? Siitäkö, että katkerat laihduttajat vihaavat minua kun en suostu samaan naistenlehtien malliin mihin he yrittävät? :)
hoikat(kaan) kuuluisivat tähän kastiin.
Olen pitkä nainen ja ihannepainoni on noin 68kg. Sain monta lasta vähässä ajassa ja joka raskaudesta jäi 10kg. Tiesin että olin lihava mutta ajattelin aina että laihdutan sitten kun menen töihin. Kun punnitsin itseni niin vaaka näytti 100kg,mikä ei näytä HIRVEÄN pahalta koska olen 182cm pitkä. Kukaan ei tiedä että painoin niin paljon,ei edes mieheni. Nyt painan 75kg ja laihdutan edelleen.