Mikä on sinun diagnoosisi? =)
Sairaudestani siis.
Synnytyksen jälkeen alkoi masennus, sitten ahdistuneisuus. Ei harhaluuloja/-aistimuksia ja muiden mielestä olen oma itseni, mutta itsellä on jatkuvasti tunne siitä kuin olisi henkisesti jossain kaukaisuudessa, ja vieras itselleni. Jopa oma ääni kuulostaa välillä vieraalta ;) Masennuslääkitys päällä ja masennus on sinänsä helpottanut, ahdistukseen ja tähän depersonalisaatioon(?) lääkäri määräsi tänään rauhoittavaa. Jos ei sillä helpota, niin ensi viikolla aloitetaan psykoosilääkitys! Tuntuu pelottavalta ja hurjalta, kun varsinaisessa psykoosissa en kuitenkaan ole ja todellisuudentaju on pysynyt kokoajan normaalina.
Kommentit (33)
Välillä tuntuu ettei KENELLÄKÄÄN MUULLA VOI olla tälläistä " skitsoa" oloa!! Kerro lisää tunteistasi jne. jos jaksat/haluat.
ap
Psykiatri sanoi että imetys loppuu jos psykoosilääke otetaan käyttöön. Noista lääkkeistä en itse tiedä sen enempää..
ap
Minulla on psykoosilääkitys ihan niiden tulon estämistä varten, ei siksi että olisin ollut psykoosissa. Jotkut lääkkeet väsyttävät, toiset (esim oma Abilify) eivät tunnu vaikuttavan mitenkään.
Onkohan mulla skitsofrenia tms. vai meneekö tämä kaikki masennuksen/ahdistuneisuuden piikkiin?
ap
Minulta ei ole ikinä kyselty ainakaan mitään sellaista psykiatrin penkillä.
Mutta itselläni on masennus, ahdistusta ja pakko-oireita. Ties mitä kaikkea muuta, mitä ei ole selvinnyt. : ( No joo, mut et ole ihan yksin. Minä kyllä kaipaisin kohtalotoveria ihan tosielämään, kellekään en sairaudestani oikein pysty puhumaan(paitsi miehelle).
tullut puheeksi psykiatrin kanssa. Pitäsköhän huolestua? : 0
Minä olen muutamalle hyvälle ystävälle kertonut, muut tutut ja sukulaiset luulevat että olen vain vähän masentunut. Ja mies tietysti tietää kaiken, oli psykiatrillakin tänään mukana. Ei se lääkäri olisi huomannut minusta mitään, jos en olisi itse kertonut tästä depersonalisaatiosta. En vain kestä tätä oloa enää, haluan parantua.
Olisi ihanaa tuntea ihan " tosielämässä" joku samanlaisia asioita/tunteita kokenut, ja saada vertaistukea :)
ap
Jostain olen lukenut, että voi liittyä ihan paniikkiin/ahdistukseenkin tuo depersonalisaatio. Jos pystyt sen kanssa itse elämään, niin ei kai se mikään " velvoite" ole kertoa kellekään.
ap
ole kertonut kuin, että syön masennuslääkkeitä. Se on hyvä, että sinulla on ystviä, ehkä se vähän auttaa. Tai siis näin minä ajattelen, koska tuntuu, että tämä yksinäisyyys vain pahentaa ongelmia.
Häpeän ongelmiani ja pelkään tosi paljon joutuvani taas pilkan tai hylkäyksen kohteeksi. Kerroin entiselle ystävälleni sairaudestani ja hänen poikaystävänsä sitten pilkkasi minua, olipa tosi hauskaa. t.17
Huhuu 17?? =) ja muutkin, jos jollain vielä jotakin kommentoitavaa
ap
Siihen voi liittyä tuota depersonalisaatiota jne ja menee n. kuukaudessa ohi/lievenee tuntuvasti mielialalääkityksellä. Näin minulle kävi synnytyksen jälkeen.
Vastailin samantyyliseen ketjuun joku aika sitten ja kehoitin tutustumaan dissosiaatiohäiriöön. Kuulostaa vaan niin tutulta nuo kaikki oireet. Nykyisin olen " parantunut" terapialla ja lääkityksellä , joten toivoa on muillakin.
Googletin, ja oireet ei kyllä täsmää näihin mun tuntemuksiin..
ap
Täällä kun on kaikenlaisia hulluja liikkeellä. ; )
Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö
(Jos minua oikeasti tutkittaisiin niin todennäköisesti saisin ADD-diagnoosin.)
ap