Mikä on sinun diagnoosisi? =)

kilpirauhasarvot, eli s-t4-v ja s-tsh.

Yllättäväkin tulos saattaa tulla!

Terapia auttaa. Suosittelen lämpimästi ja kun sulla on vaikea lapsuuskin. Itse käyn terapiassa. Kaikki puhkesi ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Oireina paniikkihäiriöt ja juuri tuo vieras olo, kadotin oman itseni. No nyt alkaa pikkuhiljaa helpottua kun saa käsitellä asioita ja puhua kaiken ihmiselle, joka ei pidä outona ja johon voi luottaa.

Minulla ei varsinaisesti ollut noita depersoonallisuuskokemuksia, vaikkakin joskus oli tunne, että hajoan palasiksi. Sen sijaan unet muuttuivat masennnuksen aikana: unet muuttuivat sellaisiksi, että olin ikään kuin sivustakatsoja, tai joskus jopa konkreettisesti teatterin katsomossa. Kun aloin toipua, näkyi se ensimmäiseksi unissa: olin taas niissä oma itseni tekemässä asioita.



Mulla oli silloin tällöin harhoja: näkö ja kuuloharhoja. Niiden vuoksi minullla oli jonkin aikaa psykoosilääkitys. Ei sitä tarvitse pelätä. Ihan tavallinen pilleri. Ei se sinua hullummaksi tee. Estää ehkä sen, ettei ala mennä huonommin. Niihin ei myöskään tullut minkäänlaista riippuvuutta. Tuskin sinullakaan ap mitään skitsofreniaa on. Diagnoosini oli psykoottinen masennus, vaikka olin kyllä selvillä harhoista, että harhoja ne ovat. Vaikeassa masennuksessa näitä vaan voi tulla, mutta ne jäävät kyllä pois kun saa lääkityksen tai kun masennus alkaa helpottaa.



Jos ei vielä ole otettu, niin kannattaa pyytää lääkäriltä tutkimaan veren estradiolipitoisuus (E2). Tästä ollaan lääkärinkunnassa vähän eri mieltä, mutta Äimän postituslistalla monet ovat kirjoitelleet saaneensa hormonikorvaushoidosta (siis sama lääke kuin vaihdevuosi-ikäisille). Minulla arvo oli mummoikäisten tasoa, vaikka kuukautiset pelasivat normaalisti. Monet minä mukaanlukien ovat saaneet hormonihoidosta helpotuksen nivel- ja lihaskipuihin, jotka alkoivat synnytyksen jälkeen (minulla lapsi oli tosin jo yli 1-vuotias, ennen kuin pyysin päästä verikokeeseen ja sain lääkityksen). Masennukseen en huomannut omalla kohdallani hormonihoidolla olevan vaikutusta, mutta keskittymiskyky palasi hyvin nopeasti - aiemmin kun en pystynyt esim. puolen tunnin televisio-ohjelmaankaan keskittymään.



En ole puhunut tästä muille kuin miehelleni ja hoitavalle taholle. Kukaan kavereista ei tiedä, eivät vanhempani tai sisarukseni.



Mielialalääkettä syön edelleen, lapsi on nyt 4-vuotias. VÄhän aikaa sitten oli lääkkeet lopussa ja olin toista viikkoa ilman lääkettä, niin univaikeudet jo palasivat. Syön lääkettä vaikka maailman tappiin, niin hyvä lääke löytyi lapsen ollessa parivuotias.

Ok, ymmärrän ;) Hulluja tosiaan, heh.. Olisi ollut mukava tutustua, mutta voidaanhan kirjoitella vaikka täällä, jos siltä tuntuu. Jos sulla on yksinäistä jne. niin mielelläni " kuuntelen" (=luen) ja vaihdan ajatuksia.



ap

Olen käynyt psykoterapian nuoruudessani. Ei tästä montaa vuotta ole. Ihanteellista olisi toki jatkaa, jos vain rahoitus saataisi järjestymään. :)



ap

treenasi päivittäin itsepuolustuslajeja.

Kiitos vastauksesta!! =) Ihanaa kuulla että on muitakin (vaikkei tätä kenellekään toivokaan) mullakin on välillä tosi kummallisia ajatuksia ja pelkoja, mutta tajuan että ne ovat vain pään sisällä, ei todellisia. En usko että tuo rauhoittava poistaa tätä depersonalisaatiota, luulen psykoosilääkityksen olevan edessä. Millainen olo siitä tulee, ja kuinka pian " palauttaa takaisin maan pinnalle" ?



ap

tehkää pikaisesti anonyyit osoitteet! esim. aavee at joku piste com. Gmail piste comissa saa helposti ja nopeesti tehtyä osoitteen!



vaikka eihän asia minulle kuulu....;)

Ei minulla ainakaan paino sen lääkityksen aikana noussut.

Se kai suojaa varsinaiselta psykoosilta.



ap

Minulla todettiin aikoinaan reaktiivinen masennus ja tunsin tuolloin myös erittäin voimakasta, paniikinomaista ahdistusta. Kävin viiden vuoden psykoterapian, ja aika pian terapian aloittamisen jälkeen minulle tuli noita samoja oireita, olin ikään kuin kaukana itsestäni, katsoin maailmaa " sumuverhon" läpi ja oma äänikin kuulosti tosiaan vieraalta ja kaukaiselta. Se oli pelottavaa ja inhottavaa, mutta terapeuttini mukaan vain hyvin voimakasta ahdistusta. Tuota oloa kesti minulle muistaakseni melkein vuoden, ja terapiassa alkoikin pian purkautua hyväksikäyttökokemukset lapsuudesta. Siinä löytyi myös yksi syy tuolle " itsensä etäännyttämiselle" . En sano, että sinulla tarvitsisi olla samaa, mutta siis ihan pelkkä ahdistus erittäin voimakkaana voi tehdä tuon olon. Kuinka pitkän terapian kävit?



Toivottavasti löytäisit avun, muistan miten inhottava olotila tuo oli, melkein sietämätön.

Nyt on mieto neurolepti sitten Cipralexin lisänä :) Olen vasta pari päivää sitä syönyt, saa nähdä miten alkaa vaikuttamaan. Olin juuri reilu viikon ilman Cipralexia, heti palasi paniikkioireet ym. joten aloitin senkin uudelleen. Rauhoittavilla olen nyt jaksanut eteenpäin, mutta toivottavasti olo normalisoituisi pian, en haluaisi olla kauaa " bentso-pöllyissä" , ja niissä kun on se riippuvuusvaarakin..



Oma lapsuus ja menneisyys tuntuu olevan tosi vahvasti kuvioissa mukana. Luulen, että olen muistamassa lisää pahoja asioita. Kävin 3,5 vuotta psykoterapiassa teininä, mutta luulen että asiat ovat vielä tunnetasolla käymättä kokonaan läpi.



Toivottavasti minusta tulee vielä normaali ;D Onneksi on nuo ihanat lapset, niistä saan voimaa.



Tsemppiä kaikille samanlaisten asioiden kanssa painiville!

ap