Kun vanhemmilta kysytään,mitä he toivovat lapsistaan isona tulevan, niin
ai´ka usein vastataan, että " kunhan käyvät koulunsa, ovat terveitä, hankkivat ammatin ja pysyvät " kunnon ihmisinä" " , niin onko näin myös teillä, vai toivotteko avoimesti lapsistanne jotain " parempaa" , että heistä tulisi lääkäreitä, arkkitehteja ym. ja ansaitsisivat paljon rahaa?
Kommentit (9)
eli toivon todella että ovat kunnon ihmisiä aikuisena,
onnellisia ja tyytyväisiä itseensä!
ammatit ym rahat on aivan toissijainen juttu!
mutta sen aion heille kertoa, että opiskella kannattaa ennen lasten tekoa!
itse kävin kyllä ammattikoulua 3 vuotta, mutta ala ei sitten kiinnostanutkaan,
nyt yli 3-kymppisenä on kovin hankalan tuntuista mennä taas kouluun, pelottaakin! =(
Itsekin olemme lääkäreitä ja olemme hyvin tyytyväisiä ammatinvalintaamme. Olemme myös lääkärisuvusta kumpikin. Tässä ammatissa ei tarvitse valitella palkan pienuutta ja työpaikan saa valita eikä tekeminen lopu tulevaisuudessakaan. En tiedä mitään muuta yhtä hyvää ammattia. Noh, miksei nyt diplomi-insinööriksi tai ekonomiksi voisi lukea myös, mutta niillä aloilla työmarkkinanäkymät eivät ole välttämättä aina niin ruusuiset kuin omalla alallani.
Ei sillä ammatilla oikeasti ole väliä..kunhan toimeen tulevat.
Hittoako sillä rahalla, sitä ei täältä mukanaan saa kuitenkaan? Kuolinvuoteella ei varmaan kaduta sitä, että " hitsi eipä tullut tienattua enemmän rahaa" vaan ihan jotain muuta.
kehuttu ja hyväksytty ihan ilman suorituksia niin hänestä kasvaa ihminen, jonka onnellisuus ei ole suorituksista kiinni.
On iso lahja lapselle jos hän oppii että ihminen on arvokas ja elämä hyvää myös ilman isoa palkkaa ja titteliä. Jos itsekuva perustuu saavutuksille niin miten käy jos firma menee konkkaan, jää työttömäksi, menettää omaisuutensa? Sellainen ihminen saattaa jopa tuhoutua kun itsekuvan perusta on murentunut.
oikeesti :)
ja salaa oikeastaan toivon, että tajuaisivat sen, että se onni löytyy jostain ihan muusta kuin isosta palkasta!
Toivon että hän saa mieleisensä ammatin ja sellaisen työpaikan ja työkaverit jotka hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on.
T. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen äiti
Voi olla, että jokin " huono" ammatti, esimerkiksi jokin sellainen, jossa ei joudu koskaan tekemään ja kokemaan mitään uutta ja haastavaa, tuntuisi minusta lapselleni riittämättömältä. Mutta sen olen nähnyt, että esimerkiksi korkeakoulutus, joka esim. itselläni on, ei ole tie varmasti tyydyttäviin ammatteihin. Itse löysin itseäni tyydyttävän ammatin sellaiselta alalta, jossa toisaalta hyödynnän opintojani mutta jossa pärjäisin vallan mainiosti ilmankin niitä.
Yksi toivomus kuitenkin on: toivon että lapsistani ei tule huippu-urheilijoita : ) Ei tosin taida olla pelkoakaan, mikäli geeneihin katsoo.