Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saisin huutamisen loppumaan? Auttakaa epätoivoista!
07.12.2006 |
Siis tämä asia on oikeasti aika iso ongelma meidän perheessä. Aina kun joku asia herättää ärtymystä, huudan lapsille ja miehelle. Ja sehän on väärin heitä kohtaan. Olen yrittänyt asian kääntää toisinpäin, että mitä jos perheessämme olisi joku joka jokaikinen päivä möykkäisi minulle asiasta kuin asiasta. Ei olisi perhe-elämä kovin hääviä.
Tiedän että varsinkin mies kärsii asiasta tosi paljon, koska hänen lapsuuden kodissaan ei juuri asioita käsitelty huutamalla. Minä olen luonteeltani tosi temperamenttinen, suutun tässä hetkessä ja lepyn seuraavassa hetkessä vaikka hetkeä aikaisemmin tuntui, etten pääse asian yli mitenkään. Olen kuvaillutkin sitä tunnetta miehelle, että sisälläni on kuin iso möykky joka ei sula ennen kuin olen päästellyt höyryjä pihalle ja ikävä kyllä huutamalla. Lapsuudenkodissani asioita käsiteltiin huutamalla, tai siis huudettiin muttei käsitelty asioita oikeasti.
Haluaisin saada apua tähän asiaan. Iltaisin varsinkin ahdistus vyöryy päälle ja päätän ja vannon, etten enää ikinä huuda enkä nalkuta näille rakkailleni. Mitä tekisin? Antakaa minulle keinoja, mitä teen kun alkaa taas ärsyttämään. Tilanteesta en aina pääse poiskaan. Ammattiauttajalle ei näin " mitättömän" asian takia taida päästä. Toisaalta onhan takana varmasti paljon isoja juttuja, kuten kuvailin tuota möykkyä mikä minulla on sisälläni silloin kun tulee paha olo.
Kommentit (16)
Eikö kukaan osaa oikeasti auttaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on samanlaisia taipumuksia. Huudan heti jos menee hermot ja sitten käy niin sääliksi lapset ja on itellä paha olla kun taas oli pakko huutaa:( Tiedän miltä tuntuu.
Ihan aina en onnistu hillitsemään itseäni, mutta huutaminen on selvästi vähentynyt. Ja olen siitä tosi ylpeä, vaikka kertakin on tietysti liikaa. Ehkä ajan myötä kerrat vielä vähenevät, kun oikein yritän.
ja siinä on kylä mies kovilla. pyydän kuitenkin anteeksi aina jälkeenpäin, en voi tuolle temperamentilleni oikein mitään. jos pidättelen, raivo purkautuu tavalla tai toisella.
oma mielipiteeni on, että jos kerralla räjähdän kiukkuni pihalle, en jää nalkuttamiskoukkuun.. tsemppiä, ap. ei ole helppoa olla meidän kaltaistemme läheinen.
Eli ennen saatoin hermostuessani alkaa hokea, voi että mun menee hermot yms. Tämän olen pyrkinyt lopettamaan ja ajattelemaan, ettei tässä mitään jne. Minusta on auttanut. -5-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä sanottiin, ettei kenelläkään ole oikeutta huutaa muille perheenjäsenille ja että tämän huutajan on vain pakotettava itsensä kävelemään aina tilanteesta ulos/laskettava kymmeneen tai vaikka sataan tai ihan mitä tahansa siihen asti että on riittävästi rauhoittunut voidakseen rauhallisemmin hoitaa asian loppuun. Eli ensi kerralla mene vaikka vessaan kunnes olet rauhoittunut.
Ja hyvät neuvot tulisivat tarpeen. Joskus yritin laskea ensin kymmeneen, muttei auttanut pitemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli aikuinen ihminen pystyy hillitsemään itsensä JOS vain oikeasti haluaa. Eli pitää vaan päättää että enää en huuda piste.
Se vain on osa luonnettani, huono sellainen, mutta silti osa minua. Tempperamentilleen ei kai mitään voi, mutta itseään voi yrittää hillitä. Ei aina pidä antaa itsensä kiihtyä nollasta sataseen muutamassa sekuntissa.
Laskemaan siis rauhallisesti mielessään 10 tai 100, ihan mitä tarve vaatii, ja ottamaan tilanteet rauhallisemmin.
Itselläni mopo karkaa helpoiten käsistä silloin, kun en ole muistanut syödä. Eli jos verensokeritaso laskee, näen helpommin punaista. Päivisin lasten hoidon lomassa niin voi helposti käydä, siksi pyin syömään jotain muutaman tunnin välein.
Myös omega3-kalaöljykapselit kuuluvat päivittäiseen rutiiniin. Niiden on sanottu hillitsevän luonnetta.
Ja viimeiseksi, olen huomannut ettei ainakaan lapsille huutamisesta ole mitään hyötyä, päinvastoin.
Tsemppiä ja rauhallista joulunodotusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös huomannut, että verensokerin lasku saa minut raivostumaan. siis pitää syödä säännöllisesti!
MUTTA minkäs teet kun 5 vuotias käy kymmenennen kerran päivän aikana lyömässä 3 vuotiasta, ei sitä voi kävellä ulos tilanteesta rauhoittumaan äitikään...helposti tulee karjastua.
teille kaikille jotka jaksoitte vastata. Ihanaa kuulla, että meitä on muitakin helposti kiihtyviä. Kuten joku tuossa sanoikin, emme taida olla niitä helpoimpia läheisiä.
Minäkin olen yrittänyt tuota laskuhommaa, lasken mielessäni etten räjähtäisi. Mutta kun se ei ole pitemmän päälle hyvä keino. Aina ne laskemiset unohtuu ja tapahtuu räjähdys jota sitten katuu syvästi jälkeenpäin. Ja tosiaan, verensokeria ei saa antaa tippua liian alas. Olen huomannut, että silloin ärryn todella helposti ja ihan kenelle vaan.
Nyt olen päättänyt, että seuraavan kerran kun menee hermo, lähden pihalle tai menen vessaan kuten tuossa joku ehdottikin. Kokeillaan miten se toimii. Omaa luonnetta pitää vaan osata hillitä. Mulla kun tahtoo mopo karata käsistä muuallakin tässä yhteiskunnassa. Hiillyn huonosta tai asiattomasta kohtelusta, esim. annan heti palautetta jos minua kohdellaan huonosti esim. asiakaspalvelussa. Muutenkin olen aika sanova asioissa kuin asioissa. Eikä se ole aina hyvä, olla niin kärkäs joka paikassa. Joskus on parempi antaa asioiden olla. VOi kun oppisi kulkemaan näissä asioissa kultaista keskitietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko kellään mitään sanomista vielä?
Kun jotain tapahtuu, mietin auttaako asiaa se, että huudan. Jos tulen siihen tulokseen, että auttaa, niin sitten huudan. Muussa tapauksessa en.
Joskus kyllä olen niin vihainen, etten yksinkertaisesti uskalla huutaa. Sitten vain nipistän suuni kiinni, vien lapsen nurkkaan tai jotain, mutta en uskalla sanoa yhtään mitään. En sano sanaakaan ennenkuin olen rauhoittunut.
Jos olen miehelleni vihainen, niin en puhu mitään ennenkuin tiedän tarkkaan mitä sanon, eli minulla on valmis, rakentava lause valmiina. Niin kauan mökötän, koska tiedän, että ennen lausettani vain rähjään ja pahennan tilannetta.
Jos et kykene itsehillintään, niin analysoi ja pohdi jokainen huutotilanne jälkikäteen hyvin läpi. Miksi huusit? Mitä itseasiassa huusit? Onko lapsuudenkodissa ollut samanlaisia tilanteita - Eli kenelle itseasiassa huusit: itsellesikö vaiko äidillesi? Mikä tilanteessa mättäsi? Oliko tilanne niin vakava?
Tätä kautta sinulle toivon mukaan viikkojen ja kuukausien jälkeen selkenee, mikä huutamisen taustalla on. Ja kun saat syistä kiinni, niin pystyt vaikuttamaan seuraumukseen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti vielä kommentoida tuota laskemista: minulla se ei toimi. Se vain työntää eteenpäin sitä kiukkua ja rähjään sitten, kun laskutoimitus on ohi. Siksi se kiukku pitää muotoilla uudestaan, eli keksiä sille rakentavat sanat.
Täällä yksi entinen huutaja.
Mä sain siitä niin kamalan masennuksen päälle, siis siitä morkkiksesta kun huudan, ja PÄÄTIN lopettaa. Ainoa asia millä tuo onnistui, on tuo että pitää sen suun täysin supussa niin kauan että löytää joitakin järkeviä sanoja. Tämä oli myös terapeuttini ehdottama ratkaisumalli. Laskemiset ja vessaan menot (pienten lasten kanssa mahdotonta) oli mulle ihan puppua.
Eli siis kun lapset tappelee keskenään tuhannen kiellon jälkeen, erotan pukarit savu korvista nousten mutta kuitenkin hiljaa, ja hetken kuluttua pystyn sanallisesti torumaan huonosta käytöksestä. Miehen kanssa jos palaa hermo niin kävelen toiseen huoneeseen ja tulen takaisin vasta kun kiukultani olen löytänyt sitä rakentavaa sanottavaa. Aiheuttaa usein epäloogisis tilanteita, kun mieheltä on se kyseinen asia jo mennyt ohi, niin minä saavun selvittelemään.
Välillä todella turhauttavaa, ja se möykky siellä sisällä on toisinaan isompi kuin minä itse, mutta lopulta kuitenkin helpompaa näin. Ja enää ei tarvitse huutaa (joka ei siis alkuunkaan johtanut mihinkään).
Itseasiassa perhekin nykyään " tottelee" paremmin, eli kyllä sillä järkipuheella saa enemmän aikaan. Eikä oma hermonikaan pala enää edes niihin sfääreihin joihin aiemmin, eli päivä päivältä tää on helpompaa. Takana nyt siis 2 huudotonta vuotta.
Onnea huudottoman arjen löytymiseen!
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Jotain tuli tässä vielä mieleen..
Kuulostaa kyllä tosi järkevältä tuo ylläolevan kommentti. Se on sitä, mihin minäkin pyrin, koska tiedän että lapset tottelee paremmin ja minä jaksan myös paremmin, kun ei aina tarvitse rähjätä.
Tosin kun riita miehen kanssa tulee, se usein on heti alussa jo sitä huutamista eikä muutu siksi riidan kuluessa. Minä kun edelleenkin kiihdyn nollasta sataseen.
Ja tuo laskemishomma on varmasti puppua. Tänään viimeksi sen totesin kun taas meni hermo tuohon 2,5 vuotiaaseen kun on pikkusiskonsa kimpussa miljoona kertaa. Olenkin miettinyt, että kun kyse on näin pienistä niin mitä tää elämä on sitten parin vuoden päästä.
Kyllä ne varmaan kotoa tulee, sieltä jostain syvältä kumpuaa tämä minun käytökseni. Sen olen niin monissa asioissa, tavoissa sanoa lapsille huomannut. Terapiaanhan tästä pitäisi lähteä. Kyllä se auttaisi minua varmasti muissakin asioissa.