miten kasvatetaan lapsista tottelevaisia?

mua välillä harmittaa, kun en lapsena enkä nuorena uskaltanu tehdä mitään muuta kuin käyttäytyä kiltisti, oli pakko olla kiltisti ja hiljaa ja nätisti ja käyttäytyä ei saanu tehä sitä eikä sitä eikä sitä eikä sitä....

Ei kö olisi parempi, että lapset itse ymmärtäisivät, miten on hyvä käyttäytyä ja miksi (että toisillakin olisi mukavaa ja sitä kautta itsellä vielä mukavampaa)? Sitten he osaavat isoinakin kun ukaan ei ole komentamassa?



Minut itseni on kasvatettu keskustelemalla, yhdesssä pohtimalla (ja suvaitsevaisuudella). Tulos on mielestäni hyvä ja samaa yritän omien lasteni kanssa. Hyvin menee, paitsi yhdellä on asperger ja hän ymmärtää vasta kun on yritetty vähän muita enemmän. parhaiten hänkin kuitenkin juuri keskustelemalla.

Kerro lapsille, että kun on juhlissa tms " kiltist" i, saa toivelelun (esim. r-kioskin pokemon-pallon, kinder-suklaamunan leluineen tai muun pienen lelun- ei kallista...)

Ei kö olisi parempi, että lapset itse ymmärtäisivät, miten on hyvä käyttäytyä ja miksi (että toisillakin olisi mukavaa ja sitä kautta itsellä vielä mukavampaa)? Sitten he osaavat isoinakin kun ukaan ei ole komentamassa?



Olisi parempi tietenkin, että itse ymmärtäisivät... mutta sitä juuri en tiedä miten saisin heidät ymmärtämään... tuntuu, että menevät ihan sekaisin kun tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa. Ehkä yritän keskustella enemmän jos siitä olisi apua. Ei minusta tarvitse totella täydellisesti, mutta menevät juhlat pilalle ainakin minulta kun lapset eivät pysy pöydässä ja huutavat ja riehuvat koko ajan. Varsinkin jos on vähän tilaa tilanne usein on epätoivoinen.

ehkä toimisi, mutta jotenkin se tuntuu huonolta - haluaisin lasten käyttäytyvän kauniisti ilman lahjojakin. Mutta ehkä täytyy tätäkin kokeilla...

ap

ennen juhliinlähtöä ja juhlapaikalla ennen juhlan alkua nelonen käy (siis sen jatkuvan oikeasta toiminnasta keskustelun lisäksi) yksityiskohtaiesti läpi, mitä tehdään ja missä järjestyksessä. Siis: ensin me mennään sisälle ja kätellään isäntäväkeä. Käydään myös sanomassa moi mummulle ja tädille. Sitten syödään. Siinä menee hetki ennenkuin saadaan ruokaa, mutta on tärkeä että te istutte rauhass apaikallanne. Kun on syöty, saatte vähän aikaa juoksennella ulkona, mutta sitten me haemme teidät takaisin ja te tulette heti. Saadaan kakkua. Kakun syönnin jälkeen te voitt emeennä leikkihuoneeseen ja blablabla..."



Kun lapset tietävät mitä on odotettavissa ja että joskus tulee juoksuaika, he jaksavat paremmin istua. Eivätkä kehitä " omaa ohjelmaa" .

Meille riitti, kun kerran ainoan lapsen perheessä vieraillessa toinen lapsistamme sai raivarin -(tosi noloa...)



En enää koskaan jätä sattuman varaa kyläreissuja- on lelut ja suklaat nykyään omasta takaa äidin kassissa...(ja lupa lahjasta, kun on kiltisti)



On jopa 100:n aikuisen häävierailut onnistuneet muuten vilkkaiden lastemme kanssa...

Puhumalla, perustelemalla, kehumalla hyvistä suorituksista...

Jos kerran lapset muulloin teitä tottelevat niin ettekö te uskalla komentaa lapsia samalla tavalla kuin kotona? Lapset kyllä huomaavat tuollaiset muutokset vanhemmissa ja käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Sama komento kuin kotonakin niin johan alkaa kyläilytkin sujua.

se tuntui järkeenkäyvältä ja uskoisin sen purevan meilläkin.

Kun meille tulee vieraita, huomio tietenkin kiinnittyy heihin lasten sijasta... ehkä he hakevat huomiota. Jossain juhlissa taas meni hyvin, kun kolmevuotiasta ei otettu mukaan- hän on se pahin villivesa, joka saa mukaan myös isommat sisarukset.



Kotona jos riehuvat joskus se ei niin haittaa, heidät voi lähettää vaikka ulos, mutta kyläreissulla joskus sekoavat ja se on hankalaa, ei viitsi pihalle lähettää, kun kerran tullaan kylään. Siinä vaiheessa kun riehunta on käynnissä, heitä ei saa millään rauhoitettua... hetkeksi ehkä komentamalla. Pitää keksiä jotain ohjelmaa tai jotain, mutta jos riehuvaihde iskee ruokapöydässä, niin mitä silloin voi tehdä?

ap