Kellään kokemusta 5-vuotiaan tytön psykologitutkimuksista?
Eli puheterapeutin ja neuvolan lähetteestä huomenna päiväkodissa tavataan psykologi. Tytöllä puheenkehityksen viivästymä (tällä hetkellä ymmärtäminen ikätasolla, sanavarastossa puolen vuoden viive). Motorisissa taidoissa tarvitsee vielä harjoitusta. Siirtymätilanteissa on temppuilua ja se osasyy miksi puheterapeutti ehdotti psykologia, haluaa myös varmistaa ettei sanavarastossa oleva viive johdu jostain keskittymishäiriöstä. Tosin päiväkodin ja neuvolath:n mielestä tyttö ei ainakaan mikään adhd-tapaus ole koska mieluisiin tekemisiin jaksaa keskittyä vaikka miten kauan. Eli millaista teidän psykologikäynnit on olleet ja miten ne ovat lasta auttaneet? Ette usko miten ahdistavaa tämä on kun aina ilmenee jotain tutkittavaa lapsessa ja esim. koulussa selviäminen alkaa huolestuttaa :(. Nytkin tuntuu itku olevan tulossa. Tosin tyttöä on kehuttu joka paikassa iloiseksi, reippaaksi, sosiaaliseksi, ihanaksi lapseksi.
Kommentit (4)
mieleen että se terapeuttikunta vaan tarvii asiakkaita. Eiköhän jokaisella 5v ole siirtymätilanteissa (=pukemisessa) ainakin joskus jotain hankaluutaa. ei jaksa, huvita pukea tms. Kuulostaa kovasti siltä kuin tyttösi olis täysin normaali ja turhaan tutkitaan. OIkeasti, joskus voisi hieman kyseenalaistaa tuota touhua ja miettiä miksi turhaan aiheuttaa ahdistusta vanhemmissa. Ja toki joskus on oikeaakin tarvetta mutta väitän ettei kyllä läheskään aina.
Psykologi pelaa muistipelejä, piirtää, juttelee, loruttelee, tekee palapelejä jne. lapsen kanssa, meidän tytön sanoin ' ' ei ne tehneet mitään mulle' ' , usein tapaavat lasta ilman vanhempaa ja antavat sitten lausuntonsa, siis tietty vanhemmat ensin tapaavat psykologin.
ensinnäkin, kyllä adhd- ja etenkin aspergerlapset useinkin keskittyvät hyvin niihin asioihin, mitkä heitä kiinnostavat.
Tässä on varmaan niin, että psykologi arvioi mahdollisten tutkimusten tarpeellisuutta. Meidän lapsemme tutkimukset etenivät niin, että psykologi teki kognitiivisia tutkimuksia mm. kouluvalmiuksista, lukihäiriöstä, ja muista tiedollisista ja taidollisista jutuista. Psykiatri teki normaalit psykiatriset testit, esim mielialasta, perhesuhteista, yhteistyökyvystä jne. Siitä sitten jatkettiin toisilla testeillä saatujen vinkkien mukaan. Koko prosessi kesti kolme kuukautta.
pyssylogilla ja ei siitä ainakaan mulle ole mitään traumaa jäänyt.. Partasuu-ukko kyseli ihmeellisiä ja mä vastailin mitä mieleen juolahti:)
Tosin äidillä oli varmaan vaikutusta mun suhtautumiseen, kun se suhtautui koko juttuun viileän huvittuneesti.
Eli ota itse se kivana juttuna ja nauti kehuista, joita lapsesi kerää. Ja itket sitten itkut lapseltasi piilossa. Nekin on ihan hyvä kuitenkin itkeä pois.