Löysin kissamme kuolleena, surusta ei tule loppua
Tai oikeastaan 5v tyttömme löysi kissan kuolleena :( Kissa oli vasta 10kk vanha. Asumme omakotitaloalueella ja kissa on ollut pihalla eikä ole mennyt tuohon pikkutielle. Nyt se oli kuitenkin lähtenyt tielle ja jotenkin onnistunut raahautumaan lempipaikalleen kuistille kuolemaan. Tyttömme nosti kissan päätä ja rupesi kirkumaan, että kissa on kuollut. Itse tulin juuri sairaalasta, tehtiin keskenmenon jälkeinen kohduntyhjennys. Suren kissaa aivan hirveästi, itken koko ajan, syyllisyys on kauhea. Pieni ressukka, millaisia lienee olleet hänen viime hetket. Kissa ei ollut ollut kuolleensa kauaa, vajaa tunnin. Koskakohan tämä suru loppuu? Kuulen kissan hurinan aamulla, kuulen sen äänen ulkoota enkä meinaa tajuta, että se on poissa. Meillä on isompi kissa myös joka on aivan erilainen, osaa varoa autoja. Luultiin, että tämäkin osaisi vaan ei se osannut. Kaiken kukkuraksi meidän ei pitänyt edes päästää sitä ulos aamulla mutta kiire oli kauhea ja kissa kiljui ovella joten ajattelin, että se pärjää. Miten tästä selviää?
Kommentit (20)
Pitäkää nyt hyvät ihmiset kissat sisällä.
Ehkä ne raskaushormonitkin vielä vaikuttaa tilannetta pahentavasti vai miten kauan kaavinnasta on?
Kissat kannattaa pitää oikeasti sisällä!
t. kolmen sisäkissan omistaja
Tiedän tuon tunteen. Itse asuin lapsena moottoritien lähellä ja ainakin kaksi kissaamme jäi silloin auton alle. Toinen raahautui takajalat murskana omaan pihaamme, jossa naapurin mies sitten päästi kisumme tuskistaan. Toisesta taas tuttu soitti, että kissa makaa tiellä kuolleena, ja kävimme sen sieltä hakemassa ja hautaamassa. Uusi kissa helpotti aina surua. Nytkin asumme moottoritien varrella, ja meillä on kissa, mutta se on ihan sisäkissa. Alkuun käytimme sitä valjaissa ulkona, mutta enää se ei halua ulos ollenkaan. Parvekkeella se tykkää kesällä olla. Omakotitalossa olisi kyllä hankalampaa pitää sisäkissaa.
T: Kolmen kissan (kaksi sisäkissoja, kolmas vanha kolli käy ulkona yksikseen kun haluaa) omistaja
Kakkonen, toivottavasti et ole kenenkään äiti.
OKT:ssa on usein hyvä tuulikaappi ja kun välioven pitää aina kiinni ei kissa pääse edes livahtamaan ulos. KT:ssa meillä kissa pääsee aina livahtamaan rappukäytävään kun ei ole tuulikaappia.
Ajattelin, että omakotitalossa olisi hankalampaa pitää sisäkissaa, koska kaikki tuttumme, jotka asuvat omakotialueella, päästävät kissansa ulos. Meidän kissa livahtaa välillä rappukäytävään ja pihallekin asti joskus, mutta juoksee äkkiä sisälle, kun kuulee autojen ääniä, t. 6.
Vierailija:
Ajattelin, että omakotitalossa olisi hankalampaa pitää sisäkissaa, koska kaikki tuttumme, jotka asuvat omakotialueella, päästävät kissansa ulos. Meidän kissa livahtaa välillä rappukäytävään ja pihallekin asti joskus, mutta juoksee äkkiä sisälle, kun kuulee autojen ääniä, t. 6.[/i
Ymmärtäisin jos olisit tehnyt avauksen että olet surullinen lapsen menetyksestä ja suruasi lisää vielä kissankin menetys.
joten tiesin jo kauan sitten, että vauvaa meille ei tule. Surin sitä monta viikkoa joten itse keskeytys ei enää surettanut niin hirveästi. Suru on ikuinen, mulla on 2 keskenmenoa ja kyllä vieläkin joskus itken niitä. Silti järkyttävintä oli löytää kissanpentu kuolleena omalta lempipaikaltaan kun sen olisi voinut estää. Meillä ei ole tuulikaappeja, ovia ulos on 2. Kesällä yritimme pitää kissaa sisällä mutta ei tuo tyttö eivätkä etenkään sen kaverit tajunneet millään, että ne ovet suljetaan joten totesimme sen mahdottomaksi. Yritimme opettaa kisua ettei mene tielle mutta mikäs noita pidättelee. Ja juu, opimme me sen, että nyt kun tuo vanha kisuli ( 14v) käy joka tapauksessa ulkona niin hänen elinaikanaan emme uutta kissaa enää ota. Kun tuosta aika jättää niin otamme ehkä pennun joka sitten pidetään sisällä. Laitetaan väliovet jne. Lapsemmekin on sitten jo isompi ja ymmärtää paremmin. Täällä ei voi ulkokissaa ottaa näköjään, tuo tie on aika hiljainen mutta silti vaarallinen. Säälittää kissaparka, elämä loppui niin lyhyeen. En ikinä edes ajatellut, että voisin surra jotain kissaa noin paljon! Kaiken lisäksi emme todellakaan saa toista lasta (ei kuulemma kannatta enää juuri tehdä hoitoja) joten meidän perhe oli kuitenkin 1 lapsen ja 2 kissan perhe. Nyt meiltä puuttuu perheenjäsen vaikka se vaan kissa olikin. Se oli erikoinen kissa, toista samanlaista ei ole eikä tule. AP
vapaana ulkona. Se on kiellettyä ja lisäksi vielä tosi ikävää naapureille. Meidän naapureilla on sekä kissoja, että koiria. Koirat on onneksi pidetty suht hyvin kytkettyinä, mutta kissat saa terrorisoida naapurustoa ihan vapaasti. Ne käy kuseksimassa lasten hiekkalaatikolla, mylläävät kukkapenkkejä ja viettävät aikaa terassillamme. Miten ihmeessä ihmiset voi olla niin tyhmiä, etteivät tajua ettei kaikki todellakaan halua heidän lemmikeitään omiin nurkkiinsa pyörimään.
Minä en todellakaan ole mikään eläintenvihaaja, mutta en voi sietää kun niiden omistajat eivät välitä pätkääkään missä ne elukat luuhaavat.
Ap:lle voimia, olen pahoillani että täällä palstalla on näin epäempaattisia ja ilkeitä ihmisiä. Ehkä kokevat itse joskus jotakin tai ovat kokeneet liikaa, en tiedä.
Voimia sinulle ja pikkutytöllesi.
Oma kissamme kuoli joitakin vuosia sitten ja muistan tunteen. Lastamme tuntui helpottavan se että pidettiin oikein komiat hautajaiset (jos jaksat) ja itkettiin yhdessä. Lapsen ymmärrys kuolemaan on kuitenkin rajallinen, joten " kisu on nyt taivaassa ja leikkii siellä iloisena" jututkin tuntuivat helpottavan menetyksen surua.
Sinulla taitaa suru liittyä omaan suurempaan menetykseesi, mutta hyvä jos saat jotakin kautta asiaa purettua. Toivottavasti saat tukea läheisiltäsi.
Että ei ole laitonta, harmittavaa varmaankin.
Kissoja EI SAA pitää ulkona vapaana taajama-alueilla!
Minä voisin tappaa kaikki naapureideni kissat, jotka kulkee vapaana meidän pihapiirissä kuseksimassa ja paskomassa pihoille ja lasten hiekkalaatikolle.
Olen pahoillani keskenmenosi johdosta, voimia!
En mäkään ymmärrä kissoja rivarialueilla tai muuten tiuhaan asutulla alueille ulkosalla vapaana, mutta en myöskään ymmärrä sisäkissoja.
t: eräs jolla okt-alueella (ei taajama) 4 kk kissa ja aiheutti aamulla sydämentykytyksiä kun meinas mennä pikatielle. Tuli saattamaan eskarilaista taksiin kanssani.
Surin minäkin aikani niitä muttei voi verrata ihmihengen menetykseen.
Hullulta tuntui kuitenkin että samaan hengenvetoon puhut kissan kuolemasta kuin lapsen menetyksestä ja jälkimmäinen sai pienemmän painoarvon. Toki olit ehtinyt surra lasta jo aiemmin ja ilmeisesti kissanmenetys sai kuppisi nurin.
Osanotto molempiin menetyksiin.
Täällä luo mielikuvan siitä avauksesta kun en tunne sinua enkä elämääsi avaustasi enempää.
Ja seuraava katti sitten täysin sisäkissaksi jota ulkoilutetaan hihnassa. Kissanpaskaa omassa hiekkalaatikossa ei voi verrata lintujen jätöksiin jotka sade huuhtelee nopsaan. Kissankököt haisee pahalle ja on inhottavaa kun lapsi osuu niihin lapiolla tai kädellään. Iso yöks.
Vierailija:
Suren kissaa aivan hirveästi, itken koko ajan, syyllisyys on kauhea. Pieni ressukka, millaisia lienee olleet hänen viime hetket.
On ihan oikein, että tunnet syyllisyyttä.
Vastuunsa tunteva ihminen pitää kissan sisällä.
Kikkelis kokkelis, tee rukkaset!