Maisteriopinnot vanhempainvapaalla kokopäivätyöstä?
Jäin viime vuonna työttömäksi ja hain keväällä opiskelemaan työnhaun lomassa. Pääsinkin nyt sitten yliopistoon tekemään maisteritutkintoa. Ehdin kuitenkin työllistyä tässä välissä enkä haluaisi luopua uudesta työstä. Opintovapaata en voi uutena työntekijänä saada enkä vielä tiedä voinko tehdä vaikka lyhennettyä työaikaa (sain tiedon opiskelupaikasta tänään). Haaveilemme puolison kanssa lapsesta ja ostimme juuri talon. Omistusasujana en saisi opiskelijan asumistukea ja puoliso on pienituloinen, joten kokopäiväinen opiskelu tukien varassa ei varmasti onnistu.
En tiedä jos raskaudun niin voinko opiskella vanhempainvapaan lomassa vai miten homma toimii jos on vanhempainvapaalla kokoaikatyöstä :D Mitä tukia silloin saa vai saako mitään? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia työn, opintojen ja perheen perustamisen yhdistelmästä.
Kommentit (7)
Omasta puolesta en opintotukia kaipaa, en vain löytänyt yksiselitteistä vastausta että jos tekee maisteritutkintoa työn ohella ja jää vanhempainvapaalle niin viekö opiskelu sitten vanhempainvapaan tuet.
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolesta en opintotukia kaipaa, en vain löytänyt yksiselitteistä vastausta että jos tekee maisteritutkintoa työn ohella ja jää vanhempainvapaalle niin viekö opiskelu sitten vanhempainvapaan tuet.
Ei vie.
Sinällään en tiedä kumpi on vaikeampaa opiskelu plus työ vai opiskelu plus vauva.
Jotkuthan nyt tekee vaikka gradun äitiyslomalla, mutta paljon on lapsesta kiinni että miten nukkuu, onko sairauksia jne. Onko puoliso hoitamassa lapsen töidensä jälkeen, jotta voit opiskella? En tarkoita pelotella, mutta joskus lapset imee kaikki mehut ja jos saa hetken vapaata haluaa vain nukkua.
Aloitin maisteriopinnot täysipäiväisten vakitöideni ohella. Energiaa jäi opiskeluun vähän ja 15op. puoleen vuoteen oli maksimi.
Tulin raskaaksi ja raskaus alun väsymyksen jälkeen helppo -> opinnot etenivät hieman paremmin, mutta valmistelut perhe-elämään veivät aikaa eli sama vain noin 15op edelleen puolessa vuodessa.
Synnytyksen jälkeen ensimmäinen puolivuotta vielä samalla tahdilla. Lapsen puolesta olisin voinut opiskella hyvin paljon enemmän, ihanan helppo lapsi. Itselläni kuitenkin kipeä rasitusvamma synnäriltä, joka vaivasi ensimmäiset 8kk päivittäin.
Vasta sen helpotuttua olen saanut opiskeltua yli 40op. puolessa vuodessa. Tämä vastinut toki valtavan tuen myös puolisolta eli hänen etätyönsä ovat auttaneet paljon.
En tiedä oliko vastauksessani lopulta mitään järkeä, mutta ehkä pointtina se, että ennakkoon on mahdotonta tietää miten asiat menee. Itse luulin valmistuvani nopeammin, mutta kun on hyväksynyt hitaamman etenemisen ja sen, että joistain kursseista voi tulla huonojakin arvosanoja niin hyvin on mennyt. Itselleni on ainakin kerrottu, että yliopistosta saa opintojen pidennystä hyvin jos hitaampi opintotahti on johtunut lasten saannista.
Rehellisesti sanottuna kaikki vapaa-aikahan tähän ainakin itselläni on mennyt, mutta gradua vaille alkaa tutkinto olemaan kasassa ja tuntuu todella sen arvoiselta! Lapsen myötä opiskelusta on tullut todella aikatehokasta ja on helpompi priorisoida oikeisiin asioihin. Alussa vauva nukkuu useat päikkärit ja päikkärinkin aikana ennättää esim lukemaan hyvin tenttiin! :D
Mitenkähän paljon tähän vaikuttaa sekin, minkä alan opinnoista on kyse? Kun ei kaii yliopisto-opinnot nyt ihan pelkkää etäopiskelua voi olla.
Et sinä mitään tukia saa, mutta sen vanhempainrahan. Ei sitä opiskelua kukaan ole kieltänyt eli siitä vaan.