vanhempien (äitien) välillä ei vissiin suvaita suurtakaan vaihtelua..?

meinaan että aikana ennen ensimmäistä raskautta sitä saa olla niin persoonallinen ja omanlaisensa kuin tykkää ja elellä kaikessa rauhassa parhaaksi katsomallaan tavalla. sitten kun ekan raskauden ja lapsen syntymän myötä tulee äidiksi niin pitää samassa rytäkässä tulla myös hoikaksi, huolitelluksi, reippaaksi, jaksavaksi, kärsivälliseksi, käytännölliseksi, konservatiiviseksi tyypiksi, jolla aina kaunis leikkaus tukassa, kalliit ulkoilukengät ja järkevä, tyylikäs ulkoiluvaate päällä. ja hyvin tienaava mies.



tuleepa omasta elämästä mieleen sellainen itseäni hämmästyttänyt homma, kun sukulaisten parissa ihmeteltiin kun meidän esikoista ei kastettukaan. ketään ei jaksanut ihmetyttää kun miehen kanssa molemmat jätimme aikanaa rippikoulut väliin ja erosimme kirkosta heti täysikäisinä. ja menimme tietty maitraatissa naimisiin. sehän on kai vielä normaalia, mikäs siinä kun ei kerta olla uskovaisia ihmisiä. mutta kauhistus! kai nyt lapsen myötä ois pitänyt ilmaantua toinen ääni kelloon ja vähintään jotain tapakristillisyttä meidänkin perheeseen! ja mitä mummotkin nyt sanoo ja ettekö te voi olla normaaleja niinkuin muutkin?



joo tämmöstä vaan tänä aamuna. ette ikinä arvaa mikä perheenäideille suunnattu keskustelufoorumi kirvoitti tällaiseen ihmettelyyn..