PETÄN rakasta miestäni. Tässä tarinani, josta paluuta ei enää ole.

Vierailija:

Ollaan oltu teineistä asti yhes, 15 vuotta jo. Kolme lasta, kivat työt, ystäviä ja tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa. Rakastan miestäni ja arvostan tätä elämää, joka ollaan yhessä rakennettu.

Viimeisen vuoden aikana oon rakastunut toiseen ja meille on kehkeytynyt suhde, jota rajusti molemmat yritettiin vastustaa monta kuukautta. En enää ymmärrä itteäni, enkä tajua, miten saatoin antaa käydä näin. Rakastan siis edelleen miestäni, vaikka te varmaan sanotte, etten voi rakastaa, jos kykenen pettämään. En olis uskonut ennen tätä, että tosiaan voi rakastaa kahta miestä yhtä aikaa.

En tiedä, miks tän tänne purin. Mua ei voi kukaan auttaa, ja ite oon itteni tähän jamaan saattanut. Paluuta ei ole. Toisaalta, en tiedä huomisestakaan.

Joskus kun asiat ovat liian hyvin niin niitä alkaa pitää itsestäänselvyyksinä. Eikä enää tajua mitä itsellään on ennenkuin hajottaa kaiken...



ap

Nainen oli 2 lapsen äiti. Taoasi rakkauden, joka oli kuulemma elettävä. Jätti lapset ja miehen ja meni uuden miehen matkaan.

Rakkautta kesti pari vuotta kun arki astui kuvioihin.

he erosivat.



Naisrukalle tuli paniikki, että jää loppuiäksi yksin kun lasten isäkin oli jo löytänyt uuden. Iski uuden rakkauden kapakasta ja alkoi pikaisesti puuhaaman lasta tämän miehen kanssa. Mies oli narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä sälli. Pelasi perheen rahat ja ovat velkautuneet 150 000 euron edestä 7 vuoden aikana. Nainen ei pääse suhteesta eroon, koska on 50 vuotias, luottotiedot menettänyt, huonopalkkaisessa työpaikassa oleva pienten lasten äiti.



On vain joskus maininnut, että olisi kannattanut uskoa, että se rakkaus olisi sittenkin saanut jäädä elämättä. Parempi olisi ollut olla uskollinen ja alkuperäisen miehen kanssa elää elämäänsä.

Näistä jutuista vois saada aineksia semmoseen lujuuteen, jolla saisin itteni lopettamaan suhteen.



ap

tarvitsee jotain " tarinoita" päästäkseen rakastajasta eroon? Huhhuh.

että mä halveksin ennen tätä omaa kokemusta ihmisiä, jotka pettivät. Ihan niinkuin moni teistä, mä ajattelin, että mulle ei kuuna päivänä voisi sattua mitään vastaavaa. Että mä kyllä tajuan, mikä elämässä on arvokasta. Näinpä vain kävi. Toivottavasti tästä kokemuksesta, jos tästä edes osittain ehjänä selviäis, vois olla apua jollekin. Putosin korkeelta. Ehkä siks putosinkin, että olin liian korkeella...



ap

Vierailija:

tarvitsee jotain " tarinoita" päästäkseen rakastajasta eroon? Huhhuh.

Haloo idiootit pahvit!! Saatana miten tyhmiä ämmiä maailmaan mahtuu!

anoppini on tällä hetkellä alkoholisoitunut paska. Koki, että hyvä elämä ei riittänyt ja ei saanut jännitystä tarpeeksi. Jätti hyvän miehen ja kodin. Pojat olivat isoja ja jäivät isälleen omasta tahdosta. Nuorin, tyttö lähti äitinsä matkaan. Palasi kuitenkin isänsä luo aika nopeaa, koska äidillä ei oikein ollut aikaa kun piti ottaa nuoruutta kiinni bailaten ja palvoen uutta rakkautta.

Anoppi-rukka bailasi itsensä siihen kuntoon, että vetää mielialalääkkeitä ja viinaa sekaisin.

Arvaa, haluttaisiko itsellä olla uskoton miehelle, vaikka joku ihastus tulisikin. Olen seurannut läheltä, kuinka käy kun sielut sympatisoi ja lapset ja mies ei enää merkitse mitään.

Ap:n viestistä käy sisälukutaitoiseslle, empatiaa omaavalle ihmiselle selväksi, että hän ei kerjää sääliä.



Tämän forumin NAISET ovat puolustelemassa pettäviä miehiä syyttäen aina heidän vaimojaan. Omalle sukupuolelle sympatiaa ei löydy. Kummallista, että näitä kristillisiä arvoja kunnioitetaan silloin, kun on kyse pettämisestä, mutta ei silloin, kun on kyse ensimmäisen kiven heittämisestä.

vastaukset kysymyksiin: Tavataan miehen kakkosasunnolla harvakseltaan. Ollaan rakasteltu, mutta se ei oo keskeistä tässä jutussa. Toki intohimoakin löytyy, mutta pystyisin kyllä olemaan seksin puolesta hänestä erossakin. En kestäisi olla juttelematta ja olematta lähellä... Se ero tässä nyt kuitenkin on tulossa vastaan, koska vaakakupissa on niin paljon tärkeämpää.



ap

Ainoa, mitä ihmettelen on se, että et tunnu luottavan miehesi olevan kovinkaan vahva. Kuvittelet, että kertoessasi totuuden hän aivan varmasti romahtaa, tekee jopa itsemurhan.



Mielestäni et voi ajatella toisen ihmisen puolesta. En siis aivan täysin usko, kun kerrot syyn kertomatta jättämiseen olevan vain siinä, ettei miehesi kestä. Kyllä se kertoo ennen kaikkea siitä, että itse pelkäät.



Kuulostat sellaiselta, joka todella miettii asioita ja pyrkii toimimaan oikein.



Mieti vielä kerran, kannataisiko kuitenkin tässä vaiheessa kertoa miehellesi. Luota häneen, anna hänelle tilaisuus näyttää vahvuutensa. Uskon, että jos tästä yhdessä selviätte, näet myös miehesi uusin silmin: et ainoastaan sinusta riippuvaisena nössykkänä vaan ihmisenä, joka pärjää elämässä myös sinusta huolimatta.



Älä kuvittele, mitä miehesi tekisi tai ajattelisi. Anna hänelle tilaisuus kertoa ja näyttää se itse.

ja miehesi nähdenkin sitä? Kuinka voit edes väittää, ettei seksi ole keskeistä? Sehän juuri nimenomaan on keskeistä tässä asiassa.



Tuota tuota.. en halua millään pahalla tätä sanoa, mutta luuletko että tälle toiselle miehelle edustat kovin paljon mitään muuta kuin hyvää panoa? Vai onko hän luvannut jättää vaimonsa ja perheensä sinun takiasi?



Naisilla on usein taipumus nähdä sielujen sympatiaa, suurta älyllistä yhteenkuuluvuutta yms. sielläkin, missä sitä ei ole.

Vierailija:

anoppini on tällä hetkellä alkoholisoitunut paska. Koki, että hyvä elämä ei riittänyt ja ei saanut jännitystä tarpeeksi. Jätti hyvän miehen ja kodin. Pojat olivat isoja ja jäivät isälleen omasta tahdosta. Nuorin, tyttö lähti äitinsä matkaan. Palasi kuitenkin isänsä luo aika nopeaa, koska äidillä ei oikein ollut aikaa kun piti ottaa nuoruutta kiinni bailaten ja palvoen uutta rakkautta.

Anoppi-rukka bailasi itsensä siihen kuntoon, että vetää mielialalääkkeitä ja viinaa sekaisin.

Arvaa, haluttaisiko itsellä olla uskoton miehelle, vaikka joku ihastus tulisikin. Olen seurannut läheltä, kuinka käy kun sielut sympatisoi ja lapset ja mies ei enää merkitse mitään.

Salarakkaat miehille ovat poikkeuksetta vain hyviä (tai vähemmän hyviä) panoja.

Toivon tosiaan, että tää mun kantapääkokemus vois tulla jossain tilanteessa avuksi jollekin. Toivon, että pääsisin auttamaan muita samanlaisissa vaikeissa tilanteissa. Näistä asioista ei uskalleta puhua, ja siksi niin moni lankeaa.. Ei tiedetä, miten voi selvitä kuiville, kun kukaan ei uskalla puhua omista kokemuksistaan.



ap

Uusi mies vain oli kova juhlimaan ja kun lapsetkin käänsi selkänsä, psyyke petti.

että mieheni ei sitä kestäisi. Ainakaan vielä. Tiedän, että totuudesta seuraa aina lopulta parempaa kuin valheesta, mutta tässä on liikaa pelissä.

ap

Vierailija:

Ainoa, mitä ihmettelen on se, että et tunnu luottavan miehesi olevan kovinkaan vahva. Kuvittelet, että kertoessasi totuuden hän aivan varmasti romahtaa, tekee jopa itsemurhan.

Mielestäni et voi ajatella toisen ihmisen puolesta. En siis aivan täysin usko, kun kerrot syyn kertomatta jättämiseen olevan vain siinä, ettei miehesi kestä. Kyllä se kertoo ennen kaikkea siitä, että itse pelkäät.

Kuulostat sellaiselta, joka todella miettii asioita ja pyrkii toimimaan oikein.

Mieti vielä kerran, kannataisiko kuitenkin tässä vaiheessa kertoa miehellesi. Luota häneen, anna hänelle tilaisuus näyttää vahvuutensa. Uskon, että jos tästä yhdessä selviätte, näet myös miehesi uusin silmin: et ainoastaan sinusta riippuvaisena nössykkänä vaan ihmisenä, joka pärjää elämässä myös sinusta huolimatta.

Älä kuvittele, mitä miehesi tekisi tai ajattelisi. Anna hänelle tilaisuus kertoa ja näyttää se itse.

Miksi mies ei voisi olla sinulle pelkkä ystävä miehesi tietäen asian, jos seksi ei ole tässä keskeistä?



Sinä et pääse asiassa yhtään eteenpäin, ennen kuin myönnät itsellesi TOTUUDEN! Tämä on seksuaalista, intohimoa, tämä on jotain aivan muuta kuin platonista ystävyyttä. Kunhan tajuat, että kyse pohjimmiltaankin on VAIN seksistä, niin vasta silloin voit todella puntaroida tulevaisuuttasi.



Mutta et sinä sitä vielä tajua, vasta joskus paljon myöhemmin.. kun luultavasti on aivan liian myöhäistä.

että missä mielessä ajattelet, ettei mies kestä? Siis ajatteletko vain hänen kannaltaan (eli hän kertakaikkiaan romahtaa) vai sinunkin kannaltasi (yhteinen elämänne romahtaa)



Se on tärkeää miettiä, sillä nyt et saisi ollenkaan ajatella itseäsi - sinä olet toiminut väärin ja joudut myös kantamaan vastuun tekemisistäsi. Pahimmillaan se voi olla ero, mutta jos mies sen kestää niin sinunkin pitää se kestää... ikävää, mutta totta!



Jos tosiaan on niin, että mies romahtaisi niin, ettei haluaisi enää elää tmv, niin silloinhan jotain on suhteessanne pielessä jo nyt. Ei normaali puoliso ole niin riippuvainen toisesta, etteikö selviäisi tämänkaltaisesta uutisesta. Tottakai aluksi tulee jonkinlainen romahdus ja epätoivo, mutta kyllä siitä selviää - eli elämä niin sanotusti voittaa.



Mietipä vielä siis sitäkin, että jospa sinut ihan oikeasti on tarkoitettu yhteen sen toisen miehen kanssa? Ei se, että suhde on alkanut väärällä tavalla tarkoita sitä, etteikö kyseessä voisi ihan oikeasti olla elämäsi rakkaus! Uskallatko itsekään miettiä sitä vaihtoehtoa.. ehkä kannattaisi, sillä meillä on kuitenkin vain yksi elämä eikä sitä kannata elää niin, että joutuu miettimään mitä onkaan menettänyt.



Eräs viisas on aikoinaan sanonut, että " älä kadu tekemääsi vaan tekemättä jäänyttä"



Mieti ja pohdi vaihtoehtoja. Ymmärrän syyllisyyden tunteesi ja sen, että et halua loukata miestäsi ja perhettäsi. Mutta älä kuitenkaan uhraudu, sillä sen seuraukset voivat vainota loppuelämääsi.. eikä välttämättä yhteiselo nykyisen miehesi kanssa palaa enää koskaan ennalleen. Ja jos ero tuleekin vaikkapa 20 vuoden kuluttua, etkö sitten katuisi sitä, ettet tajunnut erota aikaisemmin.



Vaikeita juttuja nämä ovat eikä kukaan voi sinulle sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta pohdi ihan aidosti kaikkia vaihtoehtoja, älä pelkästään niitä, jotka ovat " yleisesti ajatellen" niitä ainoita oikeita!



t. 67