PETÄN rakasta miestäni. Tässä tarinani, josta paluuta ei enää ole.
Ollaan oltu teineistä asti yhes, 15 vuotta jo. Kolme lasta, kivat työt, ystäviä ja tullaan hyvin toimeen toistemme kanssa. Rakastan miestäni ja arvostan tätä elämää, joka ollaan yhessä rakennettu.
Viimeisen vuoden aikana oon rakastunut toiseen ja meille on kehkeytynyt suhde, jota rajusti molemmat yritettiin vastustaa monta kuukautta. En enää ymmärrä itteäni, enkä tajua, miten saatoin antaa käydä näin. Rakastan siis edelleen miestäni, vaikka te varmaan sanotte, etten voi rakastaa, jos kykenen pettämään. En olis uskonut ennen tätä, että tosiaan voi rakastaa kahta miestä yhtä aikaa.
En tiedä, miks tän tänne purin. Mua ei voi kukaan auttaa, ja ite oon itteni tähän jamaan saattanut. Paluuta ei ole. Toisaalta, en tiedä huomisestakaan.
Kommentit (135)
Meille kävi niin, että mieheni petti minua ja kärähti. Annoin anteeksi ja kävimme terapiat yms.
Mutta asia jäi kaivamaan. Kun mies luuli kaiken olevan hyvin, ilmoitin, että otan eron. En halunnut enää jatkaa suhdetta, missä oli luottamus pois.
tässä maailmassa tietonne kanssa.
Ja toinen kysymys ap, missä miehesi on kun näin avoimesti viesteilet tästä asiasta lauantai-iltana?
Olen ollut heikkona tähän mieheen aina. Viime vuosina hän vain tuli elämänpiiriini uudelleen, jolloin asiasta tuli vaikea, päivittäinen vastustettava juttu. Ja sit en enää osannutkaan vastustaa.
Sielujen sympatia (kamala klisee) on ainoa, jolla osaan kuvata meidän suhdetta.
ap
Vierailija:
Onko tämä uusi rakkautesi niin vastustamaton rakastaja, komeampi kuin oma miehesi, vai mitä? Petoshan on aina seksuaalinen akti, joten ilmeisesti hän on hyvin seksuaalinen ja siihen loukkuun sinä olet mennyt?Ihan ystävällisesti kysyn, voisitko vastata?
kuin seinä vastassa eikä siitä pääse läpi.
Toivottavasti löydät ratkaisun. Tuossa tilanteessa on paha olla.
Aviomies on kaverinsa luona nyt.
ap
Vierailija:
tässä maailmassa tietonne kanssa.Ja toinen kysymys ap, missä miehesi on kun näin avoimesti viesteilet tästä asiasta lauantai-iltana?
Ensinnäkin loukkaa toista vuosikausiksi ja vie luottamuksen vastakkaiseen sukupuoleen.
Lapsille, koska edessä voi olla muutto ja viikonloppumatkustelu etävanhemman luo. Uudet isäpuolet ja äitipuolet yms.
Pettäjälle itselleen. Uudessa suhteessakin tulee arki. Tilastollisesti uusioperheet eroavat paljon herkemmin kuin ensimäisessä liitossa olevat. Niissä lähdetään toteuttamaan sitä sielujen sympatiaa ja suurta rakkautta ja huumaa. Mutta kun paneminen ei enää innosta, ei olekaan jäljellä muuta kuin arki. Pakko lähteä hakemaan taas uutta rakkautta ja tunnetta jostain.
Joten kannattaa tosiaan miettiä ennen kuin ne pöksyt riisaisee kovin herkästi.
ei tiedä rakkaudesta mitään!
Toisaalta rakkaus on niin pyhää ja koskematonta, siihen aviomieheen kun kerran lupa on, mutta sama tunne on sitten halveksuttava, halpa ja rikollinen kun kohdistuu toisaalle? En ymmärrä logiikkaanne!
Miehen ja naisen välillä voi olla lämmintä turvallista rakkautta, mitä usein on avioliitoissa, onnistuneissa sellaisissa ainakin, tai sitten kuumaa ja romanttista johon kuuluu mustasukkaisuus ja toisen " tarvitseminen" - sitä on usein suhteen alussa ja syrjäromansseissa. Ja kaikkea mahdollista tietysti siltä väliltä...
Miten tunne voi olla tuomittavaa kun siihen ei liity pahaa tahtoa?
Miettikää mieluummin sitä miten moni lapsi olisi säästynyt vanhempien erolta ja toisen vanhemman menettämiseltä ja loputtomilta riidoilta, jos rakkaus olisi vapaata eikä siitä oltaisi mustasukkaisia? Tai toki rakkaus onkin vapaata, sitä ei voi kahlita eikä käskeä vaikka kuinka haluaisi, mutta jos ihmiset oppisivat hyväksymään sen sellaisena ja arvostamaan sitä sen sijaan että yrittäisivät omistaa sen???
ap:lle onnea matkaan. parempi olla joskus rakastanut ja menettänyt kuin ettei olisi koskaan rakastanut, niinkin on joku sanonut joskus.
Ehkä tuossa tilanteessa parasta on lopettaa suhde, ainakin joksikin aikaa, jos ikävä ei vuosienkaan aikana mihinkään katoa vaikka kuinka yrittäisit viihtyä avioliitossasi, sitten harkitse asiaa uudelleen. Lapset kasvavat kuitenkin niin nopeasti. Eläkä missään tapauksessa kerro miehellesi. Totuus on jokainen päivä ja yhteinen aika liitossanne, miehesi tietää ihan tarpeeksi tietämättä tuosta suhteesta.
Mitenköhän taas pääsi pointtini livahtamaan ohi?
Nimenomaan pitää puhua. Mutta on melkoisen turhaa hokea ap:lle, että ' olet huora' tai ' satutat miestäsi' tai ' olisit miettinyt etukäteen' . Mitäköhän uutta, rakentavaa tai hyödyllistä noissa fraaseissa on? Puhuminen ei ole itsetarkoitus vaan se, mitä sanotaan. Tyhjänpäiväisen paskan jauhaminen ei vie mitään asiaa eteenpäin.
kirjoituksestasi eli älä huoli tuon yhden hullun " uhkauksista" paljastaa sinut.
onkin rakkaus vapaata ja sitä ei saa kahlita. Tämä rakkaus vaatii tulla toteutetuksi ja jos se ei onnistu, oman miehen pitää ymmärtää ja ottaa takaisin.
Mutta jos kyse onkin miehestä, ei asia olekaan niin.
Tuskin monikaan näistä av.mammoista hyväksyisi kovin keveästi jos oma mies sanoisi, että rakkauden pitää olla vapaata ja hän tietää rakkaudesta sen verran ettei sitä saa kahlita. Hän nyt paneskelee suurta rakkauttaan naapurin rouvaa ja se täytyy ymmärtää. Moniko taputtaisi päälaelle ja sanoisi ettei halua kahlita sitä suurta tunnetta vaan ymmärtää ja jaksaa odottaa kun mies toteuttaa tunteitaan.
jos olisit minun vaimoni, en haluaisi nähdä sinua enää koskaan. Uskomatonta! Ja vielä hyväksyt itse asian! Olet sairas, muuta en voi sanoa..
kanssa pelehtinyt.Kyllä juttu on näin,sillä rakkaus oa yhtä kuin kunnioitus ja tosta on kunnioitus kaukana..........................haloooooo!!!!!!!!!
Ainakin minusta tuntuu tolkuttoman tyhmältä:D minun " toinen mieheni" on olemassa vain mielikuvituksessani. Aika tarkka mielikuva, lainattuja piirteitä monelta tutulta. Kun menen illalla nukkumaan, kuvittelen että hän on vieressäni, silittää hiuksia ja pitää lähellä. (nukun siis parisängyssämme yksin). Mieheni kanssa seksiä ei juuri ole, korvaan sen sitten fantasioilla tästä mielikuvitustuotteestani;)
Jep, hullu mikä hullu, mutta saattepahan naurut:D
Ap: selvästi huomaat tekeväsi väärin, kun kirjoitat täällä ja jaat tuskaasi. Mikä voisi olla oikea, seuraava askel? Toivottavasti löydät sen ja saat elämäsi järjestykseen.
Sympatiani ovat täysin puolellasi. Itse olin melkeinpä vastaavassa tilanteessa, paitsi että emme tehneet mitään fyysistä. Oli pelottavaa ihastua toiseen, vaikka rakasti omaa miestään yli kaiken. Itse en pystynyt salaamaan tunteitani, en kumpaankaan suuntaan. Kerroin kaiken miehelleni ja myös tälle ihastukselleni. Ihastus halusi, että valitsen hänet tai mieheni. No, se oli helppo valinta.
JÄlkeenpäin tajusin, että olin etsinyt vain jotain, jolla paikkasin omaa pahaa oloani. Tai ei ehkä pahaa oloa, mutta jotain tyhjiötä joka oli elämässäni. Itse asiassa tämä ihastukseni olisi voinut olla kuka tahansa. Näin jälkikäteen ajatellen. Vaikka elämässäni oli kaikki näennäisesti hyvin, olin ihan eksyksissä.
No, nyt takana on kaksi vuotta terapiaa ja tunnen olevani paljon eheämpi ihminen. Kiitän luojaani siitä, että en pilannut hyvää avioliittoani hetken huuman takia. Onneksi miehenikin antoi anteeksi. Kaikista kamalinta oli se hetki, kun olin itse ihan fiiliksissä tähän ihastukseen ja samaan aikaan mieheni kärsi. Vaikka siis todella mitään fyysistä ei tapahtunut, ja sen miehenikin tietää. Silti se oli tosi kamalaa, rikkovaa, kuluttavaa.
Voin vain arvella, kuinka kurjat fiilikset itselläsi on. Voisiko sinun kohdalla olla myös niin, että etsit tämän ihastumisen kautta vain sisältöä elämääsi? Jotain jännitystä? Mieti, mikä on hinta, jos paljastut. Mieti, pystytkö olla kertomatta miehellesi? Haluatko olla kertomatta?
Oli miten oli, toivon sinulle kaikkea hyvää! Muista, että aika paljon joudut uhraamaan, etkä vähiten omanarvontuntoasi jos jatkat tätä suhdetta.