Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä ihmiset ehtivät nauttia elämästään tämän kaiken häsläyksen keskellä?!
23.04.2006 |
Minulla ei mitenkään tahdo vuorokauden tunnit riittää edes normaaleista arkirutiineista selviämiseen...
Elämä tuntuu mauttomalta, pakkopullalta. Nauttiminen on tästä kaukana.
Meillä ei silitysrautaa kaapista nosteta kuin juhlavaatteita varten, en puunaa ja kiillota kotia, en pyri täydellisyyteen.
Kommentit (16)
Mulle nautinto on se, että saan pesueen illalla petiin laitettuani ja keittiön raivattuani juoda rauhassa kylmän keskikaljan ja lukea aamulla tulleen lehden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri kaiken tuon arkihässäkän keskeltä. Lapsen hymy, miehen ystävällinen sana jne.. Sitä se elämä on, ja onni, ja sen löytää kun pysähtyy katsomaan sitä mikä on oikeasti tärkeää.
Silitykset ja muut hommat ehtivät odottamaan seuraavaankin päivään tai viikkoon..
Mutta silti päällimmäinen tunne on ainainen kiire ja ehtimättömyys.
Kyllä pidemmän päälle alkaa stressaamaan, kun koti on aina sotkuinen, pyykkivuoret pysyy yhtä isoina, vaikka kuinka pesee, aina on unohtuneita/hoitamattomia asioita(kun ei ehdi eikä muista).
Tuntuu, että koko ajan elämä juoksee edellä ja minä juoksen perässä kieli vyön alla, välillä hipasien elämän reunaa ja melkein saan otteen reunasta, kunnes se taas ottaa etumatkaa ja vauhtia täytyy kiristää entisestään.
Kun elämänjuna pysähtyy asemalle, olen jo niin väsynyt, että pysähdysaika menee hengityksen tasaamiseen, enkä ehdi hypätä kyytiin, ennenkuin se taas jatkaa matkaa. Ja taas juostaan...
ap
* Mene ajoissa nukkumaan ja HERÄÄ ajoissa->saat päivässä enemmän aikaa
*organisoi: ja tee asiat tärkeysjärjestyksessä
* tee ruokaa kerralla koko perheelle isosatsi->ei tarvitse kokkaa joka päivä, ihan hyvin voi perhe syödä kaksipäivää samaa ruokaa, tai sitten laitat pakkaseen ja syötte jokupäivä pakkasesta ruokaa
* Mies auttamaan kotitöissä, ruuanlaitossa, siivouksessa, pyykinpesussa, lastenhoidossa, harrastuksiin viemisessä, kaupassa käynnissä->saat enemmän vapaa-aikaa!
* siivous ei ole koko elämä: mieti haluatko mielummin ylikliinisen kodin, vaiko rennomman perheenäidin? Siivottava ei koskaan lopu, mutta sinun voimasi ja jaksamisesi loppuu varmasti, jos vaadit lapsiperheessä täydellisen siistiä kotia! Tosiasia on se, että pikkulapsivaiheessa koti on aina vähän sekainen, varsinkin jos perheessä on voimia vievä pieni vauva.
Vierailija:
* Mene ajoissa nukkumaan ja HERÄÄ ajoissa->saat päivässä enemmän aikaa-----Yleensä menen nukkumaan n. klo 22 ja herään klo 6, mutta edes tuo unimäärä ei riitä! Minulla on iso unentarve ja tunnen itseni väsyneeksi, jos nukun alle 10 tuntia. Jo klo 20 nukkumaan meneminen on sula mahdottomuus...hyvä kun tuohon klo 22 edes ehtii.
*organisoi: ja tee asiat tärkeysjärjestyksessä
------Hyvä neuvo! Mutta mistä päästä aloittaa? Mikä on tärkeintä, kun on sata asiaa, jotka olisivat kaikki tärkeitä?
* tee ruokaa kerralla koko perheelle isosatsi->ei tarvitse kokkaa joka päivä, ihan hyvin voi perhe syödä kaksipäivää samaa ruokaa, tai sitten laitat pakkaseen ja syötte jokupäivä pakkasesta ruokaa
------Teen juuri noin, paljon ruokaa kerralla.
* Mies auttamaan kotitöissä, ruuanlaitossa, siivouksessa, pyykinpesussa, lastenhoidossa, harrastuksiin viemisessä, kaupassa käynnissä->saat enemmän vapaa-aikaa!
-------Miehestä ei juuri apua. Paljon töissä pakon sanelemana. 6 pv viikossa piiiitkiä päiviä.
* siivous ei ole koko elämä: mieti haluatko mielummin ylikliinisen kodin, vaiko rennomman perheenäidin? Siivottava ei koskaan lopu, mutta sinun voimasi ja jaksamisesi loppuu varmasti, jos vaadit lapsiperheessä täydellisen siistiä kotia! Tosiasia on se, että pikkulapsivaiheessa koti on aina vähän sekainen, varsinkin jos perheessä on voimia vievä pieni vauva.
-------En ole täydellisyyden tavoittelija edes! Olen aika suurpiirteinen. Mutta kyllä sentään kodissa pitäisi olla yleissiistiä (tiskipöydästä näkyisi edes pieni alue sitä pöytätasoa, kaapissa olisi edes muutama puhdas muki, lapsille puhtaita vaatteita aamulla laittaa päälle, eteinen sellaisessa kunnossa, että siellä voi kävellä astellen lattialle, eikä kumppareiden ja kurahousujen päällä...jne) Tavalliset, välttämättömimmätkin siivousjutu tuntuvat olevan ylivoimaisia ehtiä hoitaa.
Kiitos kuitenkin :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, loman tarpeessa? Ehkä sitäkin. Hmm...mutta pikemminkin kotiapulaisen :D
ap
Ilmeisesti sulla on " liian monta" lasta, olisko kannattanut pohtia jaksatko niiden kanssa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi voi voi sinua. Nyt koetat vetää väärästä narusta.
Lapsia on kaksi. Ihan samanlaista kujanjuoksua tämä olisi, vaikka olisi vain yksikin lapsi.
ap
Mutta mihin sä sitä sun aikaa oikeen sitten kulutat?
Mulla kolme alle 4,5v lasta ja nautin elämästä, arjen pienistä asioista, elämäni tuntuu mielenkiintoiselta. Ei ole kiirettä ja ehdin tekemään yleensä sen mikä haluan ja harrastamaankin jne. Ei valittamista, eikä stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ihmeeseen sitten päiväsi valuvat kun et " kerkeä tekemään kaikkea tarpeellista" jos kerran sinulla on VAIN kaksi lasta???
En halua elvistellä, mutta tosiasia on että asumme isossa talossa, jossa riittää siivottavaa ja minulla on kaksi pientä lasta, mutta silti kerkeän tekemään ruokaa joka päivä, imuroimaan koko huushollin, pyyhkimään pölyt ja pyykkäämään, niitäkin joka päivä. Kerran viikossa käymme ruokakaupassa koko perheen voimin. Ja ulkoilemme joka päivä (meillä on myös koira, siksi myös niin useasti siivoamme!).
Kotimme on aina siisti (lukuunottamatta lastenhuoneita). Ei pyykkivuoria, ei likaisia astioita keittiössä, ei likaisia lattioita tai pölyä pinnoilla/lattioilla jne.
Silitän, siivoan, teen ruokaa, hoidan lapsia ja vietän paljon heidän kanssaan aikaa (leikkien, askarrellen ja ihan vaan ollaan). Ja silti viiden jälkeen minulla on myös aikaa itselleni, esim. nettailla, harrastaa kaksi kertaa viikossa liikuntaa, katsoa TV:tä jne.
Mihin ihmeeseen aikasi menee????
Aikatauluni:
Herätys klo 6.30-7.00 ->lapset peseytyvät ja harjaavat hampaansa,vaihdan pikkuiselta vaipan ja puen lapsille puhtaat vaatteet ylleen, syömme yhdessä kiireettömän aamupalan, sitten käyn suihkussa ja lapset katsovat sillä aikaa lastenvideoita, laitan tukan, meikkaan kevyesti ja puen puhtaat vaatteet päälleni
vaihdan pikkuiselta vaipan ennen ulkoilua
Menemme sitten ulos kahdeksi tunniksi (koira mukaan)
tulemme sisään noin klo 11-12.00 ruokin koiran ja annan lapsille ruokaa, syömme kaikki yhdessä
vaihdan vaipan kuopukselta.
lapset menevät pariksi tunniksi nukkumaan, nukun itse tai luen kirjaa/nettailen tai siivoan, pesen pyykkiä , laitan ruokaa->miten vain itse haluan
lapset heräävät parin tunnin jälkeen, ja syövät välipalan kanssani, vaihdan vaipan kuopukselta
menemme ulos tunniksi, pariksi (koira mukaan)
tulemme sisään ja lapset saavat taas kevyen lämpimän aterian, jonka yhdessä syömme
vaihdan vaipan kuopukselta
mies tulee kotiin, syö hänkin, siivoan ja laitan ruokaa taas jos tarvii
vietämme iltaa yhdessä
lapset syövät iltapalan klo 19 jälkeen ja menevät iltapesulle, vaihdan vaipan kuopukselta, ja lapsille yöpuvut päälle ja nukkumaan
vapaata yhdessä oloa miehen kanssa, menemme nukkumaan yleensä klo 22 (ellen juutu silloin tällöin koneelle :)
ja katsovat aina tunnin ajan aamuisin (tykkäävät Puuha Petestä ja Teletapeista, jotka kestää sen 50 min).
Minulla ei kestä suihkussa kuin 15 minuuttia, ja 15 minuuttia meikatessa ja tukan laitossa 15 minuuttia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän kirjoituksestasi sain hiukan " sädekehänkiillotusmaisen" vaikutelman? Oliko ajatuksenasi lytätä minut saamattomaksi ja laiskaksi turhan valittajaksi?
Tuntuu aika puuduttavalta lukea tuollaista ja alkaa sitten todistelemaan omaa reippauttaan. Aika typerää.
No, lyhyesti ja karkeasti(ero sinun ja minun välillä):
a) käyn töissä päivisin
b)mies on töissä 6(7)pv/vko, 10-14 tuntia/pv
Jos haluat ajatella, että kotisi on siisti ja tunnet jaksavasi hyvin siksi, koska olet parempi ja reippaampi ihminen kuin minä...tee niin. Olen suoraan sanoen aika kyllästynyt noin musta-valkoisesti ajatteleviin ihmisiin. Liekö AV:lla vaikutusta tähän... :D
ap
Siltä nimenomaan tuntuu, hukkaan valuu, kun ei ehdi ottaa mistään kunnolla kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on VAIN yksi lapsi ja elämä tuntuu silti vähän samantyyppiseltä kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Tuntuu vähän että on lapsissakin isoja eroja.
>Herätys klo 6.30-7.00 ->lapset peseytyvät ja harjaavat hampaansa,vaihdan pikkuiselta vaipan ja puen lapsille puhtaat vaatteet ylleen, syömme yhdessä kiireettömän aamupalan, sitten käyn suihkussa ja lapset katsovat sillä aikaa lastenvideoita, laitan tukan, meikkaan kevyesti ja puen puhtaat vaatteet päälleni>
Meidän tyttö ei todellakaan viihdy tv:n ääressä minuuttiakaan. Joskus hän jotain leikkii, mutta siihenkin tarvii jatkuvasti jotain apua tai ainakin hänellä on jotain asiaa koko ajan, joten samalla kun yritän tehdä jotain niin hän hyrrää jaloissa ja kyselee ja höpöttää ja tahtoo tehdä sitä samaa mitä minäkin. Eikä meillä tosiaan syödä mitään kiireettömiä aamupalojakaan, koska lapsi ei kovin paljon välitä keskittyä syömiseen. Saa koko ajan muistuttaa kun unohtaa syödä (puhuu tai kiukkuaa) ja yleensä annos jääkin aika pieneksi. Syöttämällä syö kyllä, mutta sitä en suostu enää tekemään kun on jo nyt yli 3. Ja kun on nopea ja saanut luvan poistua päydästä niin ei yhtään ymmärrä, että toiset syö vielä. Joten sitten siinä oman syömisen ohessa saa koko ajan keroa, että ei, nyt äiti ei tule kun äiti syö vielä jne...
>lapset menevät pariksi tunniksi nukkumaan, nukun itse tai luen kirjaa/nettailen tai siivoan, pesen pyykkiä , laitan ruokaa->miten vain itse haluan>
Meillä lapsi ei todellakaan " mene" nukkumaan vaan kyse on tahtojen taistelusta todella päättäväisen lapsen kanssa. Tähän mennessä aina on äiti voittanut. JA sitten kun nukahtaa niin herää 45min-1h päästä ja on väsynyt. Tajusin jossain vaiheessa, että nukahtaa uudelleen mikäli nukun siinä vieressä ja sitten herää pirteänä 2.5h unien jälkeen. Joten nukun siis minäkin päikät.
Että siinä vähän toisenlaista todellisuutta. Nykyään lapsi on viikolla hoidossa, joten nämä tilanteet koskevat enää vain viikonloppuja. Huh huh!
Aika ihmeellistä tulla tänne kertomaan, miten hyvin ehtii monen lapsen kanssa, jos lapset tyytyvät siihen mihin ne istutetaan. Meidän tyttö on ollut vilkas ja vaativa vauvasta asti ja hänellä on ollut joka asiasta oma mielipide myös vauvasta asti. Minä jaksan sillä ajatuksella, että hän on todella fiksu ja on nuorena ja aikuisena hyvä, että tietää mitä tahtoo niin ei lähde mukaan tyhmiin juttuihin kun ei ole mikään narussa perästä vedettävä.
No nyt tämä juttu vähän laajeni, mutta ap:lle terveisiä on muitakin eikä se ole lapsiluvusta aina kiinni.
minun elämäni alkoi olemaan ap: n kuvailemaa kilpajuoksua, kun laitoin nuo mielestäsi vaivaiset kaksi lasta päivähoitoon ja menin kokopäivätöihin JA aloin lisäksi opiskelemaan tutkintoani täydentääkseni. Voin kertoa, että kun tulen töistä kotiin, on minulla vastassa nälkäiset lapset, jotka tarvitsevat ruokaa, huomiota ja seuraa, ruoanlaitto, pyykin pesu, seuraavan päivän asioiden muistaminen ja valmistelu (esim. päiväkotiin vietävät vaihtovaatteet ym.), mahdollisesti suurimman kaaoksen raivaaminen, tiskikoneen tyhjennys ym. ym. ym. Mies tulee yleensä töistä 18.00 aikoihin ja osallistuu toki siitä lähtien näihin luettelemiini asioihin. Lasten mentyä nukkumaan aloitan yleensä opintojen läpikäymisen ja raporttien laatimisen.
Voin kertoa, että elämäni oli kyllä juuri yhtä leppoisaa kuin sinulla siihen saakka, kun aloitin taas työt. Siitä lähtien 24 tuntia vuorokaudessa ei ole riittänyt mihinkään, eivät myöskään ne viikonlopun kaksi päivää, jolloin aikaa pitäisi riittää lapsille ja viikolla rästiin jääneiden juttujen hoitamiseen.
Itsepä olen osani valinnut, joten siinä mielessä voin syyttää itseäni, mutta halusin sinun käsittävän, että se aikapula ja kiire riivaavat kyllä ihan eri tavalla silloin, kun käy töissä. Olin monta vuotta kotona, ja niin vain minäkin ehdin pitkin päivää leppoisasti tekemään mainitsemiasi asioita, kun oli " vain" kaksi lastakin, kuten sanoit.
No mitä rutiineja sulla on sit kun noin kiirettä pitää?