Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lakkaisitko rakastamasta lastasi, jos hänestä tulisi lapsenmurhaaja ??
11.04.2006 |
Hylkäisisitkö hänet ja sanoisit että ihan oikein kun kuolit, kuten tässä pietarsaaretapauksessa. Näinkö sinä tekisit av mamma ?
Kommentit (18)
En voisi vihata ja rakastaa samaan aikaan. Ehkä minusta ei ihan tunteetonkaan tulisi, koka kuten kaikki tietää, viha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee joskus virheitä. Toisille ne virheet ovat pienempiä, toisille isompia.
Voisin sanoa, että elämä heittäsisi aikamoista häränpyllyä.
Missä on moraali? Tälläistä tekoa en hyväksyisi edes omalta lapseltani, koskaan!
Sen verran ihme ällö-porukkaan kuulun, suvaitsevuudellakin on rajansa
Muistakaa ihmiset MORAALI!
Eli en, en koskaan lakkaa rakastamasta lapsiani.
väittävät tässä ketjussa että he antaisivat omalle lapselleen anteeksi tällaisen teon. Niin mustavalkoisia....mitä muuta voisi kuvitellakaan kun täällä pyörii mammoja joille maailman tärkein asia on se millaiset vaunut vauvalla on !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on niin helppo heittää nyt, että tottakai rakastaisin, riippuu persoonasta ja arvoista.
Vierailija:
väittävät tässä ketjussa että he antaisivat omalle lapselleen anteeksi tällaisen teon. Niin mustavalkoisia....mitä muuta voisi kuvitellakaan kun täällä pyörii mammoja joille maailman tärkein asia on se millaiset vaunut vauvalla on !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekoahan ei hyväksytä ei sitten millään
kun muistelisit miten ihana lapsesi oli vauvana ja kouluiässä, miten mukava ja lämmin lapsi hän silloin oli ??
Vrt Marika Krook ketju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei teon hyväksyminen ole sama kuin asia kuin hyväksyminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vihaisin lastani kyllä ja vähitellen myös rakkaus hiipuisi.
On asioita, joita en hyväksyä keneltäkään. En edes lapseltani.
En minä ainakaan hyväksyisi. Ja ihan varmasti tietäisin ja osottaisin, että teko oli moraalisesti ja ihan joka kannalta väärä. Ja olisin hirveän vihainen ja surullinen ja kokisin varmasti suunnatonta tuskaa. Mutten usko, että silti lakkaisin rakastamasta lasta!
Toivon vaan, ettemme ikinä joudu oikeasti tällaiseen tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sitä rakkauden määrää olisi mittaamassa tuollaisen teon jälkeen?
Voisihan joku sanoa rakastavansa, vaikka oikeasti rakkaus muuttaisikin muotoaan ja päinvastoin.
Rakkaus on kuitenkin vaan sana!
Äitihän rakastaa ehdoitta, ihan aina.
Mutta en totta tosiaan hyväksyisi lapseni tekoa, sillä olisin rakastanut ehdoitta myös sitä pientä ja viatonta lapsen lastani!!! Olisin ehkä huojentunut, jos lapsensa murhannut oma lapseni kuolisi, siis sillä tavalla huojentunut, ettei minun tarvitsisi painia lopun elämääni sen kanssa, että kuinka olla tekemisissä oman lihani ja vereni kanssa, joka on tehnyt jotain niin hirveää!!!
Sama koskee lähimpiä muita verisukulaisia, omia vanhempia ja sisaruksia.
Puolisoa kohtaan rakkaus on kyllä minusta ehdollisempi. En ole ihan varma, että minusta olisi rakastavaksi sellileskeksi miehen toilailujen jälkeen.
Kuinka joku voi olla noin lapsellinen?
Alue: Aihe vapaa
Täällä on niin tuomitsevaa porukkaa, että ihan yök!!
Mitä, jos tapahtuisi omalle kohdalle moinen, olisiko sitten vielä kanttia tuomita ja olla julma?