Onko täällä ketään muuta, jolle ei tulisi mieleenkään esittää vaatimuksia lahjojen suhteen?

Samoilla linjoilla ap:n kanssa.

Olen myös maininnut että en voi sietää Napero - merkkiä. Ei sovi meidän hoikille muksuille ollenkaan.

Jos olen jotain erityisesti toivonut, en ole ollut vailla mitään kallista! Sanonut että esim. sukkia tai t-paitoja on nyt vähän ja niistä olisi kiitollinen. Tai että Muumi-kirjat on nyt eritysen pop.

Totta kai olen iloinen kaikista lahjoista ja lapsellehan ne tulee eikä mulle. Paitsi se Napero. Tökkii ja pahsti.

ei tulisi mieleenkään paukauttaa, että lapsi toivoo sellaista 80 euron lelua. Toivon jotain 10-20 euron lahjaa tai sitten pyydän pientä avustusta juuri sitten vaikka tähän 80 euron juttuun.

Kysyttäessä esitän toiveita ja ne on sellaisia ylimalkaisia tyyliin, jos vaatetta niin koko on se ja se tai kirjat ovat aina tervetulleita tai tytär tykkää kaikista prinsessajutuista, koruista, hiuskoristeista jne. En toivo siis mitään yhtä tiettyä juttua, vaan annan aika vapaat kädet ja silloin varmasti löytyy joka kukkarolle sopivia :)

jos ystäväsi kysyy, mitä lapselle voisi ostaa, ja puuttuu sillä hetkellä vaikka talvihaalari, kehtaatko sitten sanoa, että tarvittaisiin sadan euron haalari?

Minusta 20 euroa lahjasta on jo paljon rahaa! Ostamme kyllä ihan itse isommat tarvittavat jutut, esim. juuri ne talvihaalarit.

Nro 5

toivon lasten puolesta jos kysytään. Minähän parhaiten lapset tunnen ja tiedän mistä ilahtuu. Ja kehtaan myös toivoa kalliimpaa lahjaa läheisimmiltä, kun sanon että maksan itse loput! Musta on ihan tyhmää että ei kysytä mitä lapsi tarvii tai haluaa ja sitten kaikki tuo niitä t-paitoja joita on jo kymmenen... :)

lojumaan.

menomaan ostaa. En halua ahdistaa ihmisiä lahjavaatimuksilla, tiedänhän itsekin kuinka tyhmää on ostaa lahja vain ostamisen takia. Lahja on hieno, jos siihen liittyy jokin ajatus.



Toivon, että tämä ajatus kasvaa lapsillenikin. Elämä on muutakin kuin tavaroita. Läsnäolo on tärkeintä, myös synttäreillä.

Tänä jouluna ajattelin kuitenkin kertoa lahjatoiveita, jottemme saisi taas

kauheasti sellaista tavaraa mitä emme oikeasti tarvitse.

mut siitä tavasta ei vaan pääse eroon. Mieluummin ostaisin ite mitä tarvitaan, mut sit kaikki ylimääräinen raha menee muiden lahjoihin ja sit lahjaks saa jotain " turhaa" vaikka olenkin toki aina lahjoista kiitollinen.

Omalle lapselle ostan muutaman (2-3) lelua, sukulaisten lapsille vain kirjoja tai vaatteita, vaikka varsinkin siskoni lapset ovat jo ympyröineet lähes koko lelukirjan (tai kaikki ne). Mä en käsitä miks lapsille pitää ostaa kymmenen tai enemmänkin lelua joululahjaks, puolet niistä jää kuitenkin nurkkaan lojumaan. Varsinkin kun näiden lasten äiti käyttää kahden lapsensa lahjoihin noin 500e rahaa...



Hm tais mennä vähän ohi topicin

Meillä onneksi moni kysyy että mistä poika just tykkää/tarvii. Ja juhlien alla sanonkin aika avoimesti. Tyyliin kaipaa täydennystä junarataan tai duploihin tai että majaleikit on nyt in. Saatan myös kertoa esim että pyjamat ja collegehousut on vähissä. Lahjatoiveet on sellasia että löytyy joka hintaluokkaan eli ostajalle jää ihan vapaat kädet miettiä kuin paljon rahaa käyttää esim junarataa ja duplojakin on monenlaista 10-100 euron väliltä.



Itse kummitätinä ostan mielelläni tarpeellista ja joskus olen ostanut jotain tarpeellista ihan ex temporekin kun on oltu yhdessä kummilapsen äidin kanssa kaupoilla. Heillä on talous tiukilla (no ei me nyt itsekään olla rikkaita n. 3000e netto/kk perheeni tulot) niin tosi mielellään autan jos voin.



Itse kysyn lähes 100% aina lahjan saajien äideiltä toiveita. Musta se on ihan hölmöä kuluttamista ostaa jotain roinaa nurkkiin pyörimään.