Oikeesti. Musta tuntuu, että ainoat sosiaaliset kanssakäymiset olette te, av-sisaret!

melko karua..

Naapureissa olisi kyllä ihan mukavia äitejä, mutta heillä on omat menonsa ja aikataulunsa joten näemme vain ohimennen postilaatikolla. Toki meilläkin on sitten omat aikataulut, mm. 4 kk vauva ja isompien kerhokuljetukset muokkaavat meidän päiviä.



Itse olen aikamoinen lörppö ja juttelen kyllä kaikkien sellaisten kanssa jotka vain haluavat jutella, mutta lähemmät kaveruudet ovat jääneet.

mulla on tasan yks oikea kaveri tällä samalla paikkakunnalla,mut kun itse on pojan kanssa kotona ja hän lapseton sinkku työelämässä niin aika vähäiselle jää hänenkin kanssa yhteydenpito...



Kootaanko samantien pino mistä ollaan ;)??

ap

Löysin nykyisen parhaan ystäväni kaksplussan ystävänhakupalstalta. Kyläillään, harrastetaan kaikkea kivaa kahdestaan ja lasten kanssa (meillä on lähes saman ikäiset lapset), ollaan käyty baarissakin, syömässä ja shoppailemassa!=) Tätä ennen elämäni oli tosi tylsää. Olin muuttanut uudelle paikkakunnalle, eikä todella ollut tuttuja saatika ystäviä! Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan ystävän hakua tuota kautta! Minä sain sitä kautta useita tuttaja ja sitten tämän parhaan ystävän! Eipä olisi uskonut.

Kaikki oli mukavia ja kysyi kuulumisia ym. mut kukaan ei kutsunut kotiinsa käymään tai vapaa-ajan veittoon. Tuntui et kaikill aon jo oma sosiaalinen piiri eikä siihen enää tarvita uutta ihmistä.



Sama on mulla nyt täällä suomessa. Mulla on omat hyvät ystävät jotka olen tuntenut jo lapsesta asti. Muttamiehelläni ei ole täällä ketään ystäviä. Hän on toiselta paikkakunnalta. Mä olen iltaisin menossa ja hän hoitaa lasta. Nyt se on alkanut puhumaan jostain työkaverista joka oli samass alätkämatsissakin. Kehoitin häntä pyytämään työkaveri meille kylään, mut ei kuulemma viitsi.



Tsemppiä sulle ja me ollaan kyö sun kevereita. Jos asut Helsingissä niin tule meidän äitipiiriin mukaan!

Itse olen aikuisiällä (opintojen jälkeen) saanut ystäviä lähinnä sattumalta ja hyvin harvakseltaan. Raskausaikana yksi silloin ei-kovin-läheinen tuttu kutsui minut äitirinkiin, johon keräsi suunnilleen samanhenkisiä, samanikäisiä, esikositaan odottavia tuttujaan. Meitä on viisi, ja lapset nyt parivuotiaita. Tavataan ja kirjoitellaan sähköpostia säännöllisen epäsäännöllisesti. Alun perin ei tunnettu kovinkaan hyvin, mutta tässä on tutustuttu ja erilaisuuksista huolimatta tultu tärkeiksi toisillemme. Että terveisiä vain, jos joku teistä tätä lukee ;) ja kiitokset sille rohkealle, joka tunnusti, että vanhat ystävät ovat joko kaukana tai jääneet, ja kokosi uuden porukan tilalle!

paikkakuntaa on tullut vaihdettua useampaan kertaan enkä uusia ystäviä ole saanut, vain tuttuja. nyt taas asutaan siellä mistä alunperin lähdettiin ja ne vanhat ystävät on kaikonneet.