Jos saisit raskaana ollessasi tietää, että siköllä olisi Downin syndrooma, tekisitkö abortin? Miksi?/Miksi ei?
Kommentit (33)
Sairasta en synnyttäisi. Liikaa kärsimystä lapselle.
Olisi jo neljäs lapsi, enkä jaksaisi sitä.
Downista huolimatta hänellä on mahdollisuus hyvään ja onnelliseen elämään.
Jos olisi kyse vammasta jossa lapsella ei ole selviämismahdollisuuksia, joutuisin miettimään uudestaan.
onneksi meillä on lapsiluku jo täynnä eikä tarviste moista pohtia.
Lapsi vaan ei sovi nykyiseen elämäntilanteeseen. Viiden vuoden päästä pitäisin kyllä sen downinkin.
mutta todennäköisesti tekisin abortin. Tositilanteessa kyllä sitten miettisin asiaa ihan oikeasti.
onko teillä entuudestaan down-lapsi tai tunnetteko läheisesti paljon downeja?
tänä päivänä tekisin abortin lapsen terveydestä riippumatta, mutta kun aika on sopiva myös vammainen lapsi on tervetullut.
tekisin abortin
minulla on jo yksi sairas lapsi, jos tietäisin että seuraavakin on sairas, en jatkaisi raskautta. olemmekin päättäneet, että toistaiseksi yksi lapsi riittää meille.
olen ollut paljonkin tekemisissä down-aikuisten kanssa, minusta he ovat ihania ihmisiä. kaikilla on oma vahva persoonansa.
Vakavampien, kuolemaan johtavien kromosomivikojen kohdalla pitaisi miettia ankarasti ja ainakin nyt tuntuu, etta abortti olisi oikeas ratkaisu noihin trisomioihin.
SE olisi kuitenkin minun lapseni ja down lapset on suloisia.
Se mikä siinä pelottaisi olisi se, että mahdollisesti jossain vaiheessa saattaisin menettää lapseni. Tai voin olla väärässä, mutta luulen siis, että on olemassa mahdollisuus ettei downia sairasta elä välttämättä kovin vanhaksi. Mutta ihan terveekin lapsen voi menettää ja sitäpä tämä äitiys on, rakkautta ja huolta ja pelkoa siitä että omalle lapselle tapahtuu jotain pahaa.
Vaikka Down lapset ja aikuiset ovat tosi suloisia ja itsepäisiä, tekisin kuitenkin.
Tiedän kyllä joitain ja usein bussipysäkillä on down-mies samaan aikaan, mutta en siis tunne ketään. Tekisin abortin, koska minulla ei olisi voimia tuollaisen lapsen vanhemmuuteen. Jos lapseni olisi tietämättäni down, varmaan antaisin hänet pois.
Uskovainen ystäväni sanoo vammaisten lasten olevan erityinen lahja. En usko siihen ja vaikka pitäisikin paikkansa, niin en halua tuollaista lahjaa osakseni. Parempi että päätyy jollekin joka sitä arvostaa.
nimim. kädet täynnä töitä jo terveenkin lapsen kanssa
mitä jos lapsen vamma selviäisi vasta synnytyksen jälkeen. Miten silloin toimisitte?
Vammainen lapsi aiheuttaa paljon työtä ja vaivaa koko perheelle, myös terveet lapset kärsii. Lisäksi lapsen itsensä elämä ei ole koskaan normaalia, downeilla on kehuitysvamman lisäksi paljon muita sairauksia.
En tunne läheisesti downeja, mutta olen lukenut aiheesta paljon (hoitaja ammatiltani). Jos lapsi kuitenkin syntyisi downina pitäisin sen, koska en voi lapsestani luopua. Tarkoituksella en kuitenkaan tuota kohtaloa perheellemme halua.
Tunnen ja tiedän monia eri tavoilla vammaisia lapsia ja aikuisia, myös down lapsia. Kaikki ovet onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Ei omasta lapsesta voi luopua vammaisuuden takia, eikä kyllä muutenkaan. Ja voihan lapsi vammautua synnytyksessä ja sen jälkeen, mitä silloin sitten tekisitte???
Mieheni tosin voisi olla eri mieltä. En kuitenkaan voisi tehdä aborttia.