Oletko käyttänyt nukahtamislääkkeitä?

pääsärky ja suun kuivuminen.

Mulla oli hirvittävä työperäinen stressi, en pystynyt rentoutumaan ollenkaan nukkumaan käydessä vaan kävin ihan satasella koko ajan. Rytmihäiriöitäkin oli sekä unihalvaus-kokemus:(



Joka yö valvoin aamuneljään ja sitten pari tuntia ehdin nukkua ennen töihin lähtöä. Sitten tajusin hakea nukahtamislääkettä (puolikas tabletti, en muista nimeä), uni tuli alle puolen tunnin ja heräsin ihan virkeänä. Enkä jäänyt mitenkään koukkuun, vaan se kierre katkesi siihen.

Minä jäin. Ensin satunnaiskäyttöä, sitten säännöllistä käyttöä jatkuvasti, sitten iski masennus ja nukahtamislääkkeiden käyttö riistäytyi totaalisesti käsistä. Vieroittauduin psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla lääkkeistä (niitä oli sitten siinä vaiheessa muitakin rauhoittavia jo mukana). Nyt reilu vuosi ilman.

Eli en suosittele. Tällä kokemuksella en aio ottaa enää ensimmäistäkään pilleriä.

Siitä jäi kuitenkin niin hirvittävä maku suuhun, että mieluummin valvoin. Se ei lähtenyt sitten millään ja saattoi maistua koko päivän.

Tääkin on siis aina tapauskohtaista:/ Ei kyllä kiinostais tulla mistään riippuvaiseksi mutta hitto kun toisille ne sit sopii. Pää ihan sekasin.

En pystynyt enää ollenkaan nukkumaan ilman niitä. Pääsin omin voimin niistä eroon, pienensin vaan annostusta ensin puoleen tablettiin ja sitten neljäsosaan (aikamoista taiteilua paloitella niitä) ja lopulta siirryin luontaistuotekauppojen tuotteisiin ja sitten osasinkin jo olla ilman.



Mutta aluksi ne kyllä tehovat hyvin, joten suosittelen kyllä jos on joku tilapäisunettomuusvaihe päällä, mutta kannattaa tiedostaa tämä riippuvuusriski.

Univaikeuteni alkoivat esikoisen synnyttyä 6 vuotta sitten. Lapsi oli koliikkivauva, joka nukkui vain lyhyitä pätkiä. Tuli suunnaton väsymys ja aloin pelätä öitä niin, että en pystynyt nukkumaan ollenkaan. Pahimmillaan valvoin monta vuorokautta putkeen ja olin seota. Avuksi tähän tulivat unilääkkeet ja mummot, jotka hoitivat vauvaa niin, että pääsin takaisin raiteille (mummojen luo matkustettiin monta sataa kilometriä). Voin sanoa, että unilääkkeet pelastivat minut sekoamiselta ja olen ehdottomasti niiden kannattaja. Tuo unettomuuskokemus on kuitenkin ollut niin pelottava, että pelkään olotilan toistumista. Vielä nykyäänkin unettomuus iskee aina kun seuraavana aamuna on aikainen herätys tai muuten paljon haasteita esim. töissä. Näissä tilanteissa olen turvautunut unilääkkeisiin, mutta nykyään siis satunnaisesti. En ole siis tullut lääkkeistä fyysisesti riippuvaiseksi, koska esim. loma-aikoina voin nukkua ilman lääkkeitä varsin hyvin ilman mitään vieroitusoireita. Ehkä niistä on kuitenkin tullut jonkinlainen psykologinen riippuvuus. Stressitilanteissa pelkään, etten saa unta ilman. Jos unilääkkeistä ei olisi tehty niin suurta peikkoa, voisin popsia niitä hyvillä mielin aina kun on tarvis. Lääkepeikko itse asiassa vain lisää unistressiäni ja sitä kautta taas tarvetta ottaa lääke.

Oli syy ja olisi syytä vielä nytkin.

En suosittele. Hyvin äkkiä jää koukkuun ja siinä sitä sitten ollaan..

Olen ollut koko ikäni tosi huono nukahtamaan, ihan lapsesta lähtien muistan kausittain pyöriskelleeni tuntikausia sängyssä unta saamatta. Kuopuksen syntymän jälkeen mulla meni unirytmit aivan sekaisin, hän oli hyvin vaativa vauva joka nukkui huonosti ja pienissä pätkissä niin yöllä kuin päivälläkin, ja imi puolen vuoden ikään asti 4-8 kertaa yössä. Olin niin väsynyt ja zombie, etten enää pystynyt nukkumaan kunnolla. Tällöin käytin satunnaisesti nukahtamislääkkeitä, ehkä pari kertaa viikossa kun oli mun " nukkumisvuoroni" ja mies valvoi lapsen kanssa. En jäänyt koukkuun, päinvastoin koin että niistä oli iso apu ja niiden avulla pääsin pikkuhiljaa taas normaalien kirjoihin tuon mielettömän zombietilan jälkeen.

Tulivat todella tarpeeseen vuosi sitten, kun minulla oli nukahtamisvaikeuksia. Aamulla oli vähän pöhnäinen olo, muita huonoja puolia en huomannut.

Jouduin olemaan osastolla raskauden 4 viimeistä viikkoa ja sielläkin tuputtivat nukahtamislääkkeitä iltaisin.

Eli käytin nukahtamislääkkeitä joitakin kertoja lapsen syntymän jälkeen. Tyttö oli huono nukkuja = otti puolen tunnin tirsoja vuorokauden ympäri kahden kuukauden ikäiseksi. Meilläkin pelastus oli mummo, joka hoiti tyttöä silloin tällöin yön yli, että sain nukuttua. Mutta kun univelkaa kertyi liikaa niin siinä meni sellaisen " rajan" yli. Ei enää saanutkaan nukuttua. Vaikka valvoi monta vuorokautta putkeen. Kuulin jo harhohakin. Itkin sängyssä ja yritin nukahtaa. Sitten sain nukahtamislääkkeen ja nukuin :) Ekalla kerralla vaan otin vahingossa kokonaisen ja olin ihan jurrissa seuraavaan iltapäivään saakka. Puolikas tai neljäsosa oli tarpeeksi. Käytin varmaan jotain 20 kertaa satunnaisesti kun sattui eteen yö, jolloin sain nukkua rauhassa tulpat korvissa.



Kun tyttö alkoi nukkua pidempiä pätkiä niin rentouduin ja opin nukkumaankin. Mutta oli se alku kamalaa aikaa. Huonosti se nukkui 7 kk:een saakka, heräili parin tunnin välein. Mutta se ei ollut mitään verrattuna alkuaikaan.



Lääkkeen nimeä en enää muista.