Poika ei leiki ikäistensä kanssa. Aspergerko?

Epäilen, että 3,5 vuotiaalla pojallani on aspergerin syndrooma. Miltä lapsi teidän mielestänne vaikuttaa:



Hän ei yleensä leiki leluillaan, vaan järjestelee niitä riveihin: autoja, pikkueläimiä, pelinappuloita...

Hän tekee mielellään palapelejä ja on hyvä niissä

Hän ei halua, että luen hänelle satuja. Sen sijaan katsomme kirjoja, kertaamme kuvissa näkyviä asioita (joka kerta samalla tavalla, samoin sanoin) Hänen lempikirjojaan ovat nykyään lintukirja ja sienikirja, hän tunnistaa todella monta sientä

Hän tykkää lastenohjelmista ja katsoo samoja muumeja yhä uudelleen ja uudelleen. Ja toistaa pitkiä pätkiä niissä esiintviä vuoropuheluita ulkoa, joko itsekseen tai keskustelun lomassa (usein kommentit joihinkin tilanteisiin ovat selvästi suoraan muumeista tai vastaavista)

Hän ei leiki ikäistensä lasten kanssa. Eräällä ystävälläni on samanikäinen, hyvin vilkas poika, jota poikani kammoaa todella syvästi. Hän alkaa itkeä vain jos tämä poika mainitaan ¿ei Hessun luo, ei Hessun luo¿

Isompien lasten kuten tyttöserkkujensa kanssa hän sen sijaan leikkii mielellään. ts. tytöt leikittävät häntä

Hän osaa laskea ainakin 16:een (mutta onko se kovin ihmeellistä?)

Hän on ääniherkkä. Sähköhammasharja tai fööni pelottavat häntä, samoin tietenkin porakone tai imuri. Uimahallista piti lähteä pois jo pukuhuoneessa, kun se oli niin pelottava paikka (kaikuva). Tavalliseen saunan pesuhuoneeseenkin häntä on ollut vaikea saada, saunassa hän on ollut ehkä kerran.

Vieraiden suhteen poika on arka, hän ei viihdy juhlissa ja olemme lähteneet pois leikkipuistoistakin, koska siellä on ¿liikaa lapsia¿. Oma perhe on hänelle kaikki kaikessa, varsinkin minä, eli äiti, olen todella tärkeä. Oikeastaan isä ei kelpaa mihinkään, jos minä olen paikalla: joudun vaihtamaan vaipat ja syöttämään puurot.

Poikani siis käyttää vielä vaippoja, pottaan ei ole kertaakaan tullut mitään. Pelkkä potalla istuminen on ollut kovan taistelun takana.

Syöminen on myös välillä vaikeaa, siksi syötän välillä puuroa. Hän on nirso ruokien suhteen, olen vain aina ajatellut hänen tulevan äitiinsä (olin itsekin lapsena nirso). Herkut kyllä maistuvat: sipsit, keksit ja karkit.

Katsekontaktia poikani kyllä ottaa, hän halailee mielellään ja suukottaakin pyynnöstä.



Oikeastaan en ikinä ollut ajatellut hänen olevan erityinen, ennen kuin päiväkodista tuli toistuvaa viestiä sopeutumattomuudesta. Eli päiväkodissa poika ei leiki muiden lasten kanssa, vaan vetäytyy tilanteista ja loikoaa usein sohvalla eristäytyneenä. Hoitajan kanssa saattaa leikkiä syntyä, mutta jos mukaan tulee toinen lapsi, hän luovuttaa.