Miksi puhut lastesi kanssa samaan aikaan kun joku soittaa sinulle ?

on tärkeä ja/tai mielenkiintoinen. Mä kun vain usein olen se likasaavi kavereilleni, soittavat vaan maristakseen että ku ahistaa ja vituttaa.. Saahan ne sitä marista vaikka kuuntelen lastanikin samalla

Lapseni osaavat odottaa vuoroaan, eivätkä tule jankkaamaan viereeni, kun puhun puhelimessa. Mutta jos juttelisin heidän kanssaan ollessani puhelimessa jonkun aikuisen kanssa, tekisin sen näistä syistä.

En millään jaksaisi kuunnella ja en aina tiedä kelle hän puhuu. Omat lapseni sain hiljaiseksi antamalla heille pienenä jonkin erikoisen lelu/krääsälaatikon jota sitten yhdessä hissukseen tutkimme puhelun aikana. Sain n 20min ainakin puheaikaa. Inhoan myös sitä kun soitan lankapuhelimeen ja kesken asian (jota yleensä on) kaverin toinen puhelin soi, siis kännykkä, ja hän ilmoittaa vastaavansa siihen + sanoo pikaheit minulle - ja yleensä odottaa että soittaisin vielä takaisin, pah.

Juuri eilen kaverini keskusteli, samalla kun puhuimme puhelimessa, poikansa kanssa kuinka hienoa että 5-vuotias sai aikaan pönttöön ison ja ruskean kakan... YakYakYak...Eikö voinut vaan käydä pyyhkimässä tai lopettaa puhelua siksi aikaa...

jaarittelee puoltuntia vähintään, ja soittaa sillon kun oot panemassa lapsia nukkumaan, ja niistä ei pääse millään eroon, kun sanaa ei saa väliin. Et silleen.

kunhan muuten vain ei malteta viittä minuuttia olla lässyttämättä sille lapselle. Eräskin kaverini sössöttää lapselleen JOKAISEN puhelun aikana ja on tehnyt tätä puolitoista vuotta, siis koko sen ajan kun hänellä on ollut lapsi. Siis ihan vauvallekin täytyi välissä mökeltää jotain, vaikka sieltä päästä ei kuulunut itkua tms., että ihan huvikseen vain. Eikä meidän puhelut ole mitään puolituntisia, ihan 5 - 10 minuuttia että saadaan esim. tapaaminen sovittua. Tottakai se lapsi on äidille tärkeä, mutta kai nyt muutaman minuutin pari kertaa viikossa voi olla sille höpöttämättä. Kyllä tulee sellainen olo ettei ystävä arvosta yhtään, eikä sitä kiinnosta mikään muu kuin oma lapsi. Itse kun olen tuossa tilanteessa niin pyrin kyllä välttämään vastaavaa, paitsi tämän tietyn henkilön suhteen, huomaapahan sitten millaista on.

kun voi laittaan sen koputuspalvelun päälle ja jos juttelee jonkun kaverin kans ja se yhtäkkiä sanoo että " Matti" soittaa mun on pakko vastata...soita mulle kohta uudestaan. Miksi ei voi sanoa että mä soitan sulle kohta kun pitää odottaa et se toinen alkaa soittelemaan ja kyttäämään et koskahan se lopettais sen " Matin" kanssa sen puhelun että voi taas jatkaa. Yleensä mä sanonkin että en soita, soita ite. Ja yleensä ei edes enään kiinnosta jutella kun menee fiilikset.

Toinen mikä ärsyttää on se, kun toinen surffailee samaan aikaan netissä, katsoo telkkaa tms. Jos ei jaksa/halua puhua, on kohteliasta lopettaa puhelu eikä tehdä kaikkea muuta kuin kuunnella! AAARGHH!

Enkä nyt puhu mistään vauvan huomioimisesta vaan siitä, että vaikkapa 5-vuotiaalle ei voida opettaa, että kun toinen on puhelimessa, hän ei ala keskustella kanssasi vaikkapa paybladeista (vai miten ne kirjoitetaankaan).



Meillä lapsille on kerrottu, että silloin, kun joku puhuu puhelimessa, hän ei puhu muiden kanssa. Ja että sama pätee silloin, kun he puhuvat jonkun kanssa - me muut emme tule häiritsemään päälle puhumalla. Ja käytännössä tämä on näytetty lapsille aika pienestä pitäen siten, että ns. turhiin puheisiin ei vastata, vaikka lapsi tulisikin puhumaan siihen jotain. Sitten kun puhelu on päättynyt, lapselta kysytään " Niin mitä asiaa sinulle olikaan?" ja sitten jutellaan hänen kanssaan. Tuo " turha asia" on siis kaikki muu paitsi jokin akuutti hätätilanne.

Mun kaveri on harrastanut tuota jo yli 8v. Harvoin nykyään sille soitankaan kun ei jaksa miettiä mitä se kellekkin(siskolleen, lapselleen, veljelleen, miehelleen, siskonlapsille jnejne.) millonkin sanoo. Ja sitte mun pitäs tietää et kelle se millonkin puhuu... Rasittavaa!!

Silloin he huomaavat että äidille olikin asiaa ja kohta ovat jonossa asioineen. Millä niille saa menemään jakeluun että kun olen puhelimessa niin sitten pitää odottaa? Joku voisi antaa hyvän vinkin. Itse olen sanonut ties kuinka monta kertaa lapsille ettei saa tulla siihen marisemaan, pitää osata odottaa.



Jos on sellainen puhelu jossa keskeytyksestä on haittaa niin sulkeudun saunaan lukkojen taakse puhumaan. Sitten lapset kiljuvat siellä oven takana, mutta saan puhelun puhuttua.

miksi se ruoka ei nyt maistu. Eikö voi vaan sanoa että soitit nyt huonoon aikaan, palataan asiaan myöhemmin. Kyllä mä ainakin puhun rauhassa puhelun loppuun ja jos tuntuu etten siihen nyt pysty niin soitan myöhemmin takaisin. Niin ja lapset 3 ja 5v.

meillä on vanhin jo 15v ja puhelimessa antaa olla jo senikäinen sentään rauhassa. Mutta annas olla, jos istun tietokoneelle vaikka maksamaan laskuja tai kirjoittamaan sähköpostia, tai yritän kuunnella uutisista jonkun tietyn asian, niin jo vain alkaa pälättämään omia asioitaan mitään kysymättä. Kaipa toiset oppii vasta aikuisena, jos sittenkään.

Muistan nimittäin teinivuosilta jotain kavereita, jotka JOKA IKINEN KERTA kun tulivat puhelimeen, JOKO joutuivat telkeytymään puhelimen kanssa omaan huoneeseensa TAI vessaan. Koska muuten äiti ryntäsi paikalle saman tien höpöttämään. Ja se karsea tauoton pälätys jatkui koko puhelun ajan.



Et niinku joillakin äideillä lievästi sanottuna jää päälle tämä " vauvan kanssa höpöttäminen" . Se loppuu vasta sitten kun niistä tulee isoäitejä - siirtyy siis lapsenlapseen!

" Koska lapseni asia on tärkeämpi kuin soittajan. Koska lapseni kiinnostaa minua enemmän." Ai kun kiva. Miksi edes vaivaudut lainkaan puhumaan soittajan kanssa? Onhan sinulla sentään lapsi jonka sanomiset ja asiat oavt maailman kiinnostavimpia, miksi ihmeessä vaivautuisit kuuntelemaan jonkun tylsän aikuisen tyhjänpäiväistä höpinää??

Sitten onkin varmaan aikaa kyylätä niiden omien lasten tekosia! Nyt mä vasta ymmärsin, miten fiksuista nuorista ihmisistä tulee luonnon kiertokulussa vittumaisia isovanhempia, joilla ei ole vuosiin ollut muuta harrastusta kuin omat lapset!

Luulisi että olisi virkistävää välillä aikuistenkin seura mutta mitäs turhia kun on lapsi! Kyllähän sillä nyt on paremmat jutut vaikka ei osaisi puhuakaan!

jotka kokevat itsensä jotenkin tärkeämmiksi kun " täytyy" siinä välissä puhua muille, ja on niin kiirekin huh huijaa! Onhan se kiireistä ja tärkeää hommaa kun on sentään äiti! Ja sitten on näitä tapauksia joiden täytyy kutitella miehen kanssa samalla " siis miiikkoo-oo, ei nyt, hihihiii iik, hihii, mik-koo-oo, noh noh, hihhiii!" kun heillä on oikein mies ja seksielämää!!

Joillakin on tosiaankin tapana puhua lapselle, myös OMASTA aloitteestaan samalla kun on puhelimessa. Siis ihan vain höpistä jotain, kun sattuu mieleen just tulemaan. Ja itse siellä langan toisessa päässä ihmettelee, että jaa, kennelle puhutaan? minulleko? pitäiskö vastata?



Olen aidosti tätä ihmetellyt, mikä logiikka tässä on.



Ja enkä ole lapseton sinkku.

muutaman kerran räntännyt puhelun poikki :)