Missä iässä lakkasit uskomasta jeesus-satuihin ja jumalaan? ev

Alkoi tulla korvista ulos moinen höpinä.

siihen asti pidin jumalaa vähän samanlaisena kuin Joulupukkiakin.

Pikemminkin sitä lapsena ymmärsi ne jumala- ja jeesushöpinät satuina ja vasta vanhempana sitä ymmärsi, että pitäisi oikeasti _uskoa_, ei vain ymmärtää satuina...

Minä siis jäin aikuisenakin tälle lapsiasteelle: en ole uskossa - minun uskoni mukaan Jeesus eli, mutta ei ollut mikään jumalan poika, vaan yksinkertaisesti viisas ihminen, jolla oli avara sydän... Siihenkään en välttämättä usko, että jumalaa ylipäänsä on olemassa.

En ole lakannut koskaan uskomasta eikä ole soveliastä käyttää sanaa " satu" .

ala-asteikäisenä yritin uskoa, mm. rukoilin yhteen aikaan joka ilta, uskoin suojelusenkeleihin jne. Mutta kun en saanut siitä mitään irti, loperin. Yläasteella aloin taas uskomaan, mutta kun pappi aamunavauksessa sanoin että " jos on risti kaulassa, on myös risti sydämessä" . Se kuullosti jotenkin siltä että olisi kuollut, joten silloin lähti risti kaulasta roskiin, enkä sen jälkeen ole uskonut jumalaan, jeesukseen tai muuhun hömppään. Paitsi Joulupukkiin uskon edelleen =)

Kun tenava tuli siihen ikään, että hänelle olisi pitänyt kertoa Jeesuksesta ja Jumalasta ja rakkaudesta, niin en voinutkaan. Tuli vain mieleen, että miksi kertoisin lapselle totena tuommoisia satuja. Ihminen on vaistojensa varassa toimiva eläin siinä missä muutkin elolliset täällä. Ei meillä ole mitään erityisasemaa. Jos Jumala on olemassa, niin en oikeasti tiedä, millainen hän on, enkä tiedä, rakastaako hän meitä vai onko se vain Raamattuun kirjoitettua propagandaa, samalla tavalla kuin yritysjohtaja kusettaa henkilöstöä sanomalla, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, vaikka tulossa on yt-neuvottelut.

Tavallaan varmaan uskon Jumalaan vieläkin. Mutta koska en ole varma, millainen pomo hän luonteeltaan on, niin en uskalla pikkulapsellekaan kertoa hänestä mitään varmaa.

Koulussa pitäisi keskittyä kasvatukseen ja todellisen tiedon jakamiseen sekä antaa oppilaille työkaluja tiedon kriittiseen arviointiin.

Koulun pitäisi opettaa lapsia ajattelemaan itsenäisesti ja ottamaan muut huomioon tasa-arvon periaatteita noudattaen.

Se perustuu järkeen ja logiikkaan.

Vähän sama juttu kävi joulupukin kanssa, ihan oikeesti. Muistan kun ala-asteella oli uskonnontunteja, ja ainakin silloin opetettiin että näin ne asiat on ja tähän pitää uskoa.



Muistan, että yritin tosiaan uskoa niitä juttuja, mutta ei ei ei...ei mennyt läpi. Oli varmaan jopa vähän huono omatunto siitä, että en mä usko...kun olis kai pitänyt...



No, sittemmin kävi ilmi että suuri osa koulukavereista ajatteli samalla tavalla. Mutta tosiaan, uskoo kukakin mihin haluaa, mut kouluissa pitäis opettaa jotain joka on totta, eikä vaan että kun mää uskon että näin on...oikeestaan koulujen uskonnonopetus on ihan järkyttävää aivopesua, jos se on vielä samalla tasolla kuin silloin kun itse olin ala-asteella.

Uskon Jeesukseen ja Jumalaan ja rukoukseni on, että säilyttäisin uskoni elämäni loppuun asti. Tuli tässä mieleen tällainen vuori-esimerkki (siis osa luonnontietelijöistä on näin sanoneet), joka antaa teille pohdittavaa, jotka ette usko. Luonnontieteilijäthän ovat kautta aikojen pyrkineet selittämään maailman syntyä niin, että se ei olisi Jumalan luomistyötä. Siis tähän kuvaukseen: maailmansynty on kuin vuori ja he yrittävät selittää sitä järjellä, aina tulee uusi huippu ja he pyrkivät sitä taas selittämään. tätä jatkuu kunnes he luulevat pääsevänsä koko vuoren huipulle, mutta he joutuvat myöntämään että teologit istuvat siellä huipulla. Eli he eivät tyhjentävästi pysty sitä selittämään, vaan joutuvat myöntämään, että maailman synnyn takana on korkeampi voima.

Raamatun asiavirheet vahvistivat käsitystäni. Onneksi pääsin eroon koko hommasta..

Vierailija:

Minulla on aina ollut yhteys henkimaailmaan ja tieto kaikkiallisesta Jumalasta. Koulussa tuntui hassulta kuunnella opettajan tarinoita, luulin niitä todellakin saduiksi. Jotenkin järkytyin, kun joskus 4. tai 5. lk:lla tajusin mitä uskontotunneilla opetetaan. Välillä oli vuosia, jolloin yritin kertoa ihmisille Valon Jumalasta, mutta en enää nykyään. Jolla on korvat, se kyllä kuulee, kun aika on.

Kristitty tapakasvatus iltarukouksineen tuli famulta. Toisten kunnioitus ja muut perusarvot vanhemmilta. Epäusko alkoi nostaa päätään hyvin aikaisessa vaiheessa uskonnontunneilla. Aine oli helppo täyteaine, joten soopaa suolsin opettajan mieliksi koepaperille olan takaa kympin edestä, aina. Kriittisyys kun ei ollut kiltin tytön tie parhaimman oppilaan tittelille. Rippikoululeiri oli yhtä suurta satutuntia. Vahvisti kovin haluani irtautua tyhjäpäiden kastista.

Vierailija:

Sitä meinaan tutkittu että matala koulutteiset eivät usko Jumalaan, vaan suurin osa korkeasti koulutettuja uskoo

Missäköhän on tutkittu ja missä tutkimus on julkaistu? Jossain uskonnollisesti orientoituneessa julkaisussako? Voisin väittää koulutuksen ja uskonnollisuuden olevan käänteisesti verrannollisia.

Väitän, että tilastollisesti kaikenlaiseen yliluonnolliseen uskoo eniten alhaisen koulutustason omaavat, en tarkoita pelkästään uskoa jumalolentoihin, mutta myös kummituksiin, horoskooppeihin, ennusuniin, kivissä, puroissa ja puissa oleviin voimiin, maasäteilyyn, sähköallergiaan, yms.

siihen että Jeesus elää ja rakastaa sinua, minua ja kaikkia:-)



En nyt vastannut siis kysymykseesi mutta kerroinpa kuitenkin miten minä asiat näen=)

ja uskon edelleen, en ole mikään aktiiviuskoja (en siis käy kirkossa kuin joskus ja jouluna), mutta haluan lapseni ehdottomasti kuuluvan kirkkoon ja saavan kristillisen kasvatuksen, joka antaa hyvän pohjan elämälle.



Mielestäni koulussa ei ollut mitään aivopesua uskonnon tunneilla. Aika paljon muistaakseni käytiin läpi erilaisia uskontoja. Ja täytyyhän kaikkien tietää raamatusta pääpiirteet, sehän on jo yleissivistystä!

Me ei kuuluta kirkkoon, lapsi osallistuu et:n opetukseen. Joten se asia on hoidossa. Hän joutuu kuitenkin musiikin tunnilla laulamaan kristillisiä lauluja, osallistumaan kr. joulujuhlaan, kr. aamunavaukseen, kr. ruokarukoukseen jne jne. Äskettäin mikkelinpäiväksi oli askarreltu enkelit ja ope oli kertonut mikkelinpäivästä ja Jumalan enkeleistä... Sama juttu jouluna, pääsiäisenä. Että ei pääse kr. uskontoa koulussa pakoon.

Minulla on aina ollut yhteys henkimaailmaan ja tieto kaikkiallisesta Jumalasta. Koulussa tuntui hassulta kuunnella opettajan tarinoita, luulin niitä todellakin saduiksi. Jotenkin järkytyin, kun joskus 4. tai 5. lk:lla tajusin mitä uskontotunneilla opetetaan. Välillä oli vuosia, jolloin yritin kertoa ihmisille Valon Jumalasta, mutta en enää nykyään. Jolla on korvat, se kyllä kuulee, kun aika on.

kun ei lapsena ole asiasta mitään puhuttu. Ekalla jo piirtelin uskonnonkirjaan ja kaivoin kirjaimia tekstistä pois... ahdisti niin asua lestadiolaisten keskellä, jossa uskonto määrittää kaiken... etenkin ystävyyssuhteet

Ja jos tarkoitit jotain tiettya jumalaa, kuten kristinuskon Jumalaa, niin sekin kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

ja kyllä se niinpäin taitaa olla, että korkeastikoulututetu uskovat vähemmän Jumalaan