Mua ärsyttää raskaana olevat. Ovat niin olevinaan ja luulevat saavansa täydellisen maailman ihanimman vauvan.

en tiedä tuosta olevinaan olemisesta, mutta eiköhän jokainen äiti odota ja myös saa sen maailman ihanimman vauvan???

meillekin on syntynyt jo kolme maailman ihaninta vauvaa. olevinani en ole ikinä ollut raskaana ollessani.

Ensin tehdään 12 raskaustestiä ja kun ne kaikki ovat plussaa ja alkuraskauden ultra viikolla 3 käyty, aletaan hehkuttaa raskautta. Sitten 9 kk kärsitään kaikista mahdollisista ja mahdottomista raskausoireista, huolehditaan jokaisesta suupalasta ja epämääräisestä vihlaisusta, vaaditaan pääsyä äitiyspolille kun 5. raskausviikolla tulee pari tippaa ruskeaa vuotoa, ostetaan viimeisimmän muodin mukaiset vaunut 12. viikolla ja pakataan sairaalakassi sekä laitetaan lapsen sänky valmiiksi 20. viikolla. Ja raportoidaan kaikki tänne. Sitten se lapsi syntyy ja kädet vielä synnytyksen rasituksesta täristen rynnätään naputtamaan yksityiskohtainen vauvantuoksuinen synnytyskertomus palstasiskojen ihquteltavaksi ja hehkutetaan vauvaonnea kolmen päivän kokemuksella. Ja siitä eteenpäin roikutaan täällä itkemässä kun on niin rankkaa kun lapsi heräilee öisin, syö liian harvoin/usein, ei kakkaa, kakkaa liikaa, kakkaa vihreää kakkaa, ei viihdy itsekseen, ei nuku tarpeeksi/nukkuu liikaa, ei opi kääntymään/ryömimään/konttamaan/kävelemään/juoksemaan/puhumaan samassa aikataulussa kuin naapurin taapero, on niin kovin uhmakas, sotkee paikat... Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Eiköhän jokaisesta löydy sen verran itserakkautta, että omista ja rakastamansa kumppanin geeneistä kokoonpantu lapsi on omissa silmissä " se maailman ihanin."



5 on tavallaan oikeassa. Näin se kuitenkin menee. Lisäisin kammotuslistaan nämä viestit " meidän Ruusu oppi kävelemään jo 6-kuukautisena" ja " Älä sure, jos teidän vauva ei vielä konttaa 9-kuisena. MEIDÄN VAUVA KYLLÄKIN KONTTASI JO 5-KUISENA JA JO OLI AIKAKIN." Netissä on helppo kehuskella, kun kukaan ei pääse todistamaan lapsen huikeaa kehitystä...



:)