Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä äidit, jotka ette ole töissä, näin pöhköjä kavereita?
28.10.2005 |
käyvät ovenne takana koputtelemassa ilmoittamatta, ja ihmettelevät, kun ette ole kotona. Tai soittavat ja sanovat tulevansa käymään vaikka keskiviikkona kysymättä, sopisikohan se. Toissapäivänä sain tekstiviestin yhdeltä kaverilta, joka oli lähistöllä käymässä työasioissa, että oli aikonut tulla meille, mutta ei sitten jaksanutkaan. Laitoin takaisin, että ei haittaa, kun ei meillä ollut koko päivänä ketään kotonakaan.
Kommentit (31)
Mulla on sellainen joka soittaa puolenpäivän aikoihin ja joka kerta muistaa kysyä että herätinkö,luulee että olen vielä yöunilla ,hämmästyy jos kerron että ollaan ulkoilemassa:(((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en tajua tuota, että eräs ihminen soittaa meille puolelta päivin ja kysyy aina, että olitko vielä nukkumassa... Herään joka aamu puoli kuudelta ja olen sen sanonutkin moneen kertaan, mutta ehkä tämä on liian vaikea idea, että ihminen on kotona ja silti herää aamuisin :)
Samoin on tosiaan ihan ällistynyt, jos en sitten olekaan kotona päivällä... Kun on " kotona" niin pitäisi kai aina kanssa olla kotona.
Nyt useimmat ex-tuttuja. Sattuneesta syystä. Pari kaukaisempaa sukulaistani ja kaksi kaveriani tekivät tuota yhtenään.
Vaikka sattuisi olemaan kotonakin, niin on ihan helvetin ärsyttävää että vaan kävelee ovesta sisään ja asettuu taloksi. Mä sanoin viimeksi suoraan että lapset on juuri alkamassa päiväunille. Vierailu jäi puolen tunnin mittaiseksi kaverilla. Asuu samassa kaupungissa, eikä I-K-I-N-Ä voi soittaa. Mä en jätä lasten 2 kpl alle 3-vuotiaita - päiväunia väliin siksi että joku päättää ryysätä meille ilmoittamatta.
Sitten nämä sinkkututtavat on oma joukkonsa. Näyttävät kärsiviltä kun lapset keskeyttävät aikuisten juttuja, mun on palveltava heitä, enkä voikaan antautua kolmeksi tunniksi kuuntelemaan heidän tarinoitaan siitä kuinka eilen niin väsytti kun joutui heräämään puoli kuusi aamulla. On se niin rankkaa, yksinasujan arki.
Menen vaikka lenkille tai kahvilaan kahville tai jotain. Miksi pitää aina olla jonkun kodissa?
Siksi aikaa täytyisi rauha löytyä kunnes nukahtavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnin poissaolo kotoa tekee joskus hyvää.
mutta eihän tuossa ap:n aloituksessa ollut siitä kyse. Mun kaverit on kyllä niin tylsiä, että ei juuri halua tavata kuin lasten kanssa, joten silloin on todellakin helpoin tavata jonkun kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on niin kovaäänisiä tuttavia ja pieni koti, että lapset ei myöskään nukahda jos joku kovaan ääneen kailottaa korvan juuressa. Harmittaa kun välistä yrittää sanoa et puhuttasko vähän hiljempaa (ei huutoa suoraa kurkkua) niin pari minuuttia se pysyy mielessä ja taas ääni kohoaa.
ei tule mieleen, että opiskeleva suurperheen äiti voisi olla jossain muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ovat pöhköjä toiseen suuntaan, eli soittelevat aamuysiltä, kun haluaisin oikeasti nukkua yhteentoista... :-)
No ei, tästä päästiin tämän alkuvaiheen jälkeen ohi. Mielestäni on kiva, että kaverit on keksineet mulla olevan enemmän aikaa kuin ennen, ja siis soittelevat enemmän ja käydään lounailla jne. Meille ei varmaan kukaan ole ikinä tullut kutsumatta, tosin ei kyllä perille varmaan löytäisikään (kaikki aina soittaa että " missäs se teidän asunto nyt sitten taas olikaan" ). :-)
tyyliin " mä tulen tässä joku päivä, sähän olet kuitenkin kotona" . Olen siihen sanonut kyllä, että vaikka hoidankin lapsiani kotona, ei se tarkoita sitä että olen AINA kotona ja meille passaa tulla milloin vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin oli puhetta siitä, että hän tulee " joku päivä käymään" , mutta oletin tietenkin hänen soittavan ensin ja varmistavan, että olen kotona kun hänelle sopii tulla. Hän sitten soitti kännykkääni ollessani reissussa ja kiukutteli, että miksen olekaan kotona, hän nimittäin oli ovemme takana. Hän oli käsittänyt keskustelustamme, että sopii tulla koska vain ja että olen AINA kotona (mitä en todellakaan ollut hänelle koskaan väittänyt.)
Meille ei kyllä kukaan " uskalla" tulla etukäteen sopimatta, ei edes oma äitini, kaikki tietää että hermostun muuten totaalisesti. :)
En toki itsekään ryykää kenenkään luo ellei olla sovittu ja en tosiaan pengo kenenkään kotona mitään kaappeja tai vaatehuoneita vaikka olisikin uusi asunto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivempi niin että tulee yllättäen sillä ei ainakaan tartte potea huonoa omaatuntoa ettei oo siivonnu ku ei kerta ilmoitettukaan.
Olen niin sosiaalinen ja rakastan ystäviä ja ylipäätään aikuisten kanssa keskustelua, että minä olen joka kerta todella iloinen vieraista. Harvoin joudun käännyttämään ketään ovelta. Naapuritkin tietää että meille saa tulla eivätkä loukkaannu jos ovella sanon ettei sovi. Itsekin vierailen naapureiden luona ex tempore. Jos ei sovi niin sitten ei. EI mua haittaa jos joku tulee päiväuniaikaan. Voihan lapsi sitten olla hereillä ja mennä myöhemmin nukkuun. Lapsikin tykkää vieraista ja on yleensä iloinen kun tulee " kavereita" ja päivä poikkeaa rutiineista. Mulle ystävät ja tuttavat ovat erittäin tärkeitä. Eikä haittaa ainakaan meidän lapsia että tulevat uniaikaan. Ovat sitten hereillä tai nukkuvat. Meillä ei mennä ihan tarkkaan sääntöjen mukaan. Pikemminkin fiiliksellä!
hiljaista sosiaalisella rintamalla. Ystävyys ja yhteydenpito ovat kompromisseja ja omat aikataulut vaativat joustonvaraa, jos aikoo antaa aikaa ystävyydellekin. Eipä ole kumma, jos nykyaikana on paljon yksinäisyyttä, kun kaikki pitää sopia niin tarkoin eikä kukaan halua luopua omasta mukavuudestaan. Juuri meidän perheen ehdoilla pitäisi mennä eteenpäin, huhhuh.
Meillä on kuusi lasta ja näen kavereitani useita kertoja viikossa. En edellytäkään, että kaikki toivoisivat samaa, mutta tämä yleinen itsekäs ja joustamaton asenne pöyristyttää. Ja että kivempi olisi tavat kahvilassa, ettei vieraat lapset juokse omassa kodissa, hävetkää epävieraanvaraisuuttanne. Onneksi omassa verkostossa suhteet toimivat vireästi, ja kyläilemme puolin ja toisin jatkuvasti. Jos siitä on nyt vaivaakin saa siitä paljon virkistystäkin itselle ja muksuille. Jos haluu saada on pakko myös antaa, ei vain ottaa.
Vierailija:
hiljaista sosiaalisella rintamalla. Ystävyys ja yhteydenpito ovat kompromisseja ja omat aikataulut vaativat joustonvaraa, jos aikoo antaa aikaa ystävyydellekin. Eipä ole kumma, jos nykyaikana on paljon yksinäisyyttä, kun kaikki pitää sopia niin tarkoin eikä kukaan halua luopua omasta mukavuudestaan. Juuri meidän perheen ehdoilla pitäisi mennä eteenpäin, huhhuh.Meillä on kuusi lasta ja näen kavereitani useita kertoja viikossa. En edellytäkään, että kaikki toivoisivat samaa, mutta tämä yleinen itsekäs ja joustamaton asenne pöyristyttää. Ja että kivempi olisi tavat kahvilassa, ettei vieraat lapset juokse omassa kodissa, hävetkää epävieraanvaraisuuttanne. Onneksi omassa verkostossa suhteet toimivat vireästi, ja kyläilemme puolin ja toisin jatkuvasti. Jos siitä on nyt vaivaakin saa siitä paljon virkistystäkin itselle ja muksuille. Jos haluu saada on pakko myös antaa, ei vain ottaa.
olen itse kotona tällä hetkellä, ja kyllä itseänikin ihmetyttää, kun juuri puhuttiin yhden kaverini kanssa, että olisipa kiva nähdä. Hän ei sitten osannut sopia mitään, vaan sanoi, että tule sitten kun tulee... Eikös juuri se ole kompromisseja ja toisen huomioonottamista, että sovitaan molemmille osapuolille joku sopiva ajankohta, eikä niin, että toinen tulee yllättäen käymään, juuri kun on kiire bussille viemään lapsia jonnekin. Ikävää se on molemmille sanoa, että nyt ei sovi.
mä en oikein ymärtänyt, miten vastauksesi liittyi aloitukseen. Siis sinusta on kummallista sopia jotain kyläilyaikoja vai miten? Ehkä teillä ollaan aina kotona, mutta ystäviä voi olla kyllä ihan sellaisillakin, jotka eivät aina ole.
yllätysvieraat on suurimmalle osalle kauhistus kun ei osata olla rennosti omassa kotonakaan, jos on sotkua tms. t: 26
Kahvittaminen ja jutustelu on mukavaa, kun siitä opettelee löytämään ilon. T. 26