Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä äidit, jotka ette ole töissä, näin pöhköjä kavereita?
28.10.2005 |
käyvät ovenne takana koputtelemassa ilmoittamatta, ja ihmettelevät, kun ette ole kotona. Tai soittavat ja sanovat tulevansa käymään vaikka keskiviikkona kysymättä, sopisikohan se. Toissapäivänä sain tekstiviestin yhdeltä kaverilta, joka oli lähistöllä käymässä työasioissa, että oli aikonut tulla meille, mutta ei sitten jaksanutkaan. Laitoin takaisin, että ei haittaa, kun ei meillä ollut koko päivänä ketään kotonakaan.
Kommentit (31)
Ehkäpä ne eivät ole ihan kunnossa. Näetkö ystäviäsi itse? Etpä taida. Taitaa olla tärkeämpää jumpat ja kampaajat...Vierailija:
En muuten ikinä usko, että näet kavereitasi useita kertoja viikossa!!! Jos teillä muka on kuusi lasta, hah! Kuinka monella on kuusi lasta tässä maassa, ei ainakaan teillä. Useita kertoja kuulostaa minusta noin. 5 kertaa, eli en usko, että onnistuu sellasen lapsikatraan kanssa. Vai onko lapset jo aikuisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taasen sukulaiset soittelee eikä voi ymmärtää että me nukutaan puolillepäivin!
Vierailija:
Vierailija:
hiljaista sosiaalisella rintamalla. Ystävyys ja yhteydenpito ovat kompromisseja ja omat aikataulut vaativat joustonvaraa, jos aikoo antaa aikaa ystävyydellekin. Eipä ole kumma, jos nykyaikana on paljon yksinäisyyttä, kun kaikki pitää sopia niin tarkoin eikä kukaan halua luopua omasta mukavuudestaan. Juuri meidän perheen ehdoilla pitäisi mennä eteenpäin, huhhuh.Meillä on kuusi lasta ja näen kavereitani useita kertoja viikossa. En edellytäkään, että kaikki toivoisivat samaa, mutta tämä yleinen itsekäs ja joustamaton asenne pöyristyttää. Ja että kivempi olisi tavat kahvilassa, ettei vieraat lapset juokse omassa kodissa, hävetkää epävieraanvaraisuuttanne. Onneksi omassa verkostossa suhteet toimivat vireästi, ja kyläilemme puolin ja toisin jatkuvasti. Jos siitä on nyt vaivaakin saa siitä paljon virkistystäkin itselle ja muksuille. Jos haluu saada on pakko myös antaa, ei vain ottaa.
En muuten ikinä usko, että näet kavereitasi useita kertoja viikossa!!! Jos teillä muka on kuusi lasta, hah! Kuinka monella on kuusi lasta tässä maassa, ei ainakaan teillä. Useita kertoja kuulostaa minusta noin. 5 kertaa, eli en usko, että onnistuu sellasen lapsikatraan kanssa. Vai onko lapset jo aikuisia?
Miten lasten määrä on sidoksissa ystävien tapaamiseen??
Ja ei kuutta lasta tässä maassa???Missä sä elät??!!!Mulla on KAKSI kaveria, joilla kuusi lasta.Eivät ole edes mitään " uskiksia" .Kyllä on monella enemmän kun yksi tai kaksi lasta tässä maassa.Meilläkin kolme ja ainakin kaksi vielä toivotaan.
Jospa ystävät käy kotona kyläilemässä??Esim. meillä lapset pystyy nukkumaan päikkärit vaikka on vieraita.Ja jos kerran on jo 6 lasta, on se vanhin VÄHINTÄÄN jo 6-v, todennäköisesti enemmän.Miksi sen ikäisten kanssa ei voi tavata ystäviä?
Ja kun isä on lasten kanssa voi äiti tavata ystäviä ihan omalla ajalla.
Lapsuudenkodissani maalla ihmiset tulla tupsahtivat kuka milloinkin. Siinä ei tarvittu siivous- ja piirakanleipomisrituaaleja, kuten nykyisin. Kyläilyt ovat kauheaa suorittamista, kuten kaikki muukin meidän elämässämme.
Olen opettanut itseäni nauttimaan siitä, kun ystävä ilmaantuu ovelleni. Vaikka hän tulisi esim. tuomaan unohtamiani hanskoja, pyydän hänet aina peremmälle. Ja usein näistä yllätyskäynneistä on tullut upeita piristyksiä arkeen. Itse olen edelleen tosi huono menemään toisen luo ilmoittamatta. Pelkään olevani vaivaksi.
Silloin kun olin vielä kotiäitinä, en tietenkään ollut aina kotona. Ja ystäviä kävi oven takana turhan takia. Miksi IHMEESSÄ minä olisin siitä loukkaantunut?!?
Toiset ihmiset ovat tärkeintä mitä meillä on. Huh, enpä haluaisi olla ap:n ja monien hänelle vastanneiden samanmielisten ystävä.
Eli täysin samaa mieltä olen kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku vastanneista kirjoitti, että ei hän ei haluaisi olla ystäväni, koska ei loukkaannu, jos joku käy hänen ovensa takana, eikä hän olekaan kotona. En minäkään todellakaan loukkaannu, kun joku ilmaantuu oveni taakse, olin sitten kotona tai ei. Yllätysvieraat ovat yleensä meille tervetulleita. Kyse olikin vain siitä, että KAVERINI ovat loukkaantuneita ja usein tosi närkästyneitä ja ihmeissään, kun minä en satu olemaan juuri sillä hetkellä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tämä tuttu käveli suoraan meidän makuuhuoneeseen.
Voiko tämä nettikirjoittaminen olla näin vaikeaa? Että asiat menevät näin sekaisin. Minä en haluaisi olla ystäväsi sen takia, että sinä olet närkästynyt siitä, että joku sanoo tulevansa käymään jonain päivänä kysymättä, sopisikohan se. Jos se ei sovi, sinä voit tietysti sanoa, että voi harmi, se on huono päivä.
Yleensäkin ystävien haukkumisessa on se huono puoli, että siinä haukkuu samalla itseään. ihmisellä on sellaisia ystäviä, millainen hän itse on. Jos sinulla on " huonoja" ystäviä, olet ehkä itsekin jollakin tavalla huono.
Anteeksi, jos loukkasin tai takerruin pikkuasioihin. Minua vain ahdisti kirjoituksesi sävy. Aloin miettiä, kuinka monet ihmiset todella ajattelevat tällä tavalla. Eikö tällaiset asiat voisi ottaa vähän rennommin? Niin meidän kaikkien olisi vähän helpompi elää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minä TODELLAKAAN närkästy siitä, jos ystäväni tokaisee, että " mä tulen sitten keskiviikkona teille kylään" . Minusta on vain hassua olettaa että olen aina kotona, sillä kaikki ystäväni tietävät, että mieheni on illat töissä ja olen siis jokaikinen arki-ilta pois kotoa kuljettamassa suuren perheemme lapsia harrastuksiin. Suuressa perheessä on aika paljon muitakin menoja, joten en ole päivälläkään useinkaan kotona. Lisäksi opiskelen, ja minulla on myös jokunen harrastus ja yhdistys, johon kuulun. Kyllä ystävät ovat meille edelleenkin tervetulleita, ilmoittamattakin, mutta ei heidän kannata siitä närkästyä, että en olekaan heitä vastaanottamassa. ap
Vierailija:
En muuten ikinä usko, että näet kavereitasi useita kertoja viikossa!!! Jos teillä muka on kuusi lasta, hah! Kuinka monella on kuusi lasta tässä maassa, ei ainakaan teillä. Useita kertoja kuulostaa minusta noin. 5 kertaa, eli en usko, että onnistuu sellasen lapsikatraan kanssa. Vai onko lapset jo aikuisia?