Lukekaa tämä ja kommentoikaa. Olen tuo äiti... Asiallisia vastauksia, kiitos...

hoitamaton masennus voi aiheuttaa tuollaista kohtuutonta pelkoa.

Ap

muuten hän kyllä on ihan ns normaali. Yleensäkin pakko-oireisten ihmisten ero " muista" on hiuksenhieno.

Ap

helpottaa oloa.







Ap

koska ne eivät muuta mekanismia ajatella, joka voi olla virheellinen. Et se on kuitenkin musta parempi kohdata se pelko, mikä tonkin oireilun takana on. Voi tosin olla, että kestää pitkä aika siihen, että hoksaat sen, vaikka 5 tai 10 vuottakin.



Joskus elämänmuutos sysää muutoksen, jonka jälkeen huomaa taakse katsoessa syyn, miksi vanhassa elämässä ja ajattelussa oli pelkoja (ja miksi ne olivat niin voimakkaita).



Yleensähän ihmisellä on tapana valita vaikka yksi tietty syy, jonka alle kaiken " pahuuden" voi niputtaa. Luulen, että susta vois olla mielenkiintoista lukea joku yleistajuinen opus defensseistä (defenssimekanismeista). Jonkun mielestä ne voivat olla vanhentuneita, mutta saa niistä suuntaa-antavia tapoja miettiä omia (ja muidenkin) ajatus/käytösmalleja.



En osaa tietenkään yhtään sanoa miltä lääkitys tuntuu sellaisesta henkilöstä, joka todella SAA lääkkeestä apua - oli kyse sitten epilepsialääkkeestä, migreenilääkkeestä, mielialalääkkeestä tai psykoosilääkkeestä.



Minähän olen tyypillinen " itselääkitsijä" ja käyn stressaavassa tilanteessa polttamassa yhden tupakan (muuten en polta) - sehän vähäksi aikaa turruttaa ajatuksia - muutaman minuutin. Mielialalääkkeistä alan oksentaa, rauhoittavat taas tekevät liian turraksi liian pitkäksi aikaa. Haluan kuitenkin " kirkkaan ajatuksen" , vaikka se tarkoitttaisikin sitä, että olisin HYVIN ahdistunut terävällä päällä ja selkeällä ajatuksella.



Ahdistus, masennus, pelot ja monet muut oireilut kuuluvat ihmisyyteen - sehän on aika rankkaa tiedostaa olevansa kuolevainen ja tiedostava eläin. Vastuu lapsestakin on suuri.

http://tiedostamaton.net/defenssit/index.html

Jos tunteet taas eristetään ajattelusta, tunteiden selityksiksi voidaan kehitellä mitä erilaisimpia selityksiä, oma ahdistuneisuus voidaan selittää väärästä ravinnosta johtuvaksi, sähköallergiaksi ym.

(tämä on kohdasta " eristäminen" )

Seuraavassa taas käyttäjien kokemuksia lääkkeiden sivuvaikutuksista:

http://www.mielenterveyshelmi.fi/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=1119965…

sh

Nyt kyllä ylireagoit asiaan täysin! Jos lapsen hampaat vaan fluorattiin, en jaksa mitenkään uskoa, että hänellä olisi vaara saada hiv-tartunta vaikka tarjottimessa olisikin ollut verta.

Lapsellasi ei ole hiviä!

Ap

Jälkikäteen pohtimalla ainoa ratkaisu on viedä lapsi hiv-testiin...tuskin saat rauhaa ilman sitä. Yksi vaihtoehto olisi soittaa hammaslääkäriin ja kysyä, onko vaaraa. Hammashuollossa tietävät (yleensä), jos joku potilas on hiv-positiivinen.

" lievää" ylireagointia havaittavissa.... =)))

että edellisellä olisi ollut hiv ja että sinun lapsellasi pitäisi olla haavoja suussa. Ja verta ei nimeksikään, kuten sanoit veri ei edes kulkeutunut suuhun... Jos tuollaista pelkäät, miten uskallat päästää lastasi ollenkaan ulkomaailmaan...

a) Mistä tiedät, että se oli verta



b) Mistä tiedät, että se oli hiv-positiivisen verta



c) Mistä tiedät, että se sieltä tarjottimen alareunasta osuu mitenkään hampaanhoitovälineisiin?



d) Tiesitkö ylipäänsä, miten hiv tartuu? Se ei tartu kuivuneesta veriläikästä satunnaisesti siihen osuviin instrumentteihin. Itse asiassa hiv tarttuu aika huonosti, vaatii limakalvokontaktin tai suoran veri-tartunnan.



Suomalaisista - onneksi - todella pieni promilleosuus on hiv-positiivisia. Todennäköisyys sille, että veri - jos se ylipäänsä sitä oli - oli hiv-positiivisesta potilaasta on minimaalinen. Lottovoiton luokkaa, melkeinpä.



Kannattaisikohan sinun ap linnoittautua perämetsiin lapsesi kanssa? Todennäköisyys saada hiv-tartunta tuolla tavoin on aivan älyttömästi pienempi kuin lapsesi kaatua kotona ja lyödä päänsä mäsäksi. Tai joutua auto-onnettomuuteen.



Enemmänkin tuo pelko kertoo sinusta. MIKSI pelkäät hassuja? Mitä se pelko sinulla palvelee, joku funktio sillä on. Sinuna kertoisin tuollaisista peloista terveyskeskuksessa ja pyytäisin lähetettä psykologin pakeille. Eikä tätä kehoitusta ole tarkoitettu vittuiluksi, vaan aivan asialliseksi neuvoksi. Turhia pelkäämällä pilaat oman elämäsi ja pahimmassa tapauksessa LISÄKSI kasvatat lapsestasi vauhkon!

Ap

Ap

hakisit itsellesi keskusteluapua jostakin. Elämä kanssasi täytyy olla lähimmäisillesi äärettömän raskasta!

jäytää minua. Kiitos vastauksistanne.









Ap

hoideta jossakin keskitetysti. Kuulin tai luin tällaista jostakin, mutta ehkä se oli joku muu maa tai yksittäinen kunta tsm. Siis nimenomaan hampaiden ja suun hoito tapahtuisi jssakin muualla ... olisko ollut että pääkaupunkiseudulla on näin. Onko, tietääkö kukaan?