Kyläilyt perheeseen, jossa on koira.

vaatia et, koira pitäis sulkea jonnekkin toisaalle omassa kodissaan. En minäkään tule vaatimuksia teidän kotiin antamaan. Koira on kumminkin perheenjäsen.

Ehkä koiranpennusta on helpointa aloittaa: ovat pieniä ja söpöjä tai sitten lapsiin tottuneesta " varmasta" koirasta joka ei riehu.



Itse voisin sanoa sen verran, että meillä on koiria ja kissoja ja minua kyllä jonkin verran ärsyttää kyläilijät jotka olettavat että koirat/kissat suljetaan jonnekin heidän vierailun ajaksi. Lemmikit ovat osa meidän perhettä.

Tolla asenteella aika moni ei-niin-suuri-eläinten-ystävä jättää vierailut teillä vähemmälle.



Totuushan on se, että KAIKKI koirat ja kissat voivat olla todella arvaamattomia, jos kyseessä on vieras ja erityisesti lapsi. Tämä on vaan fakta, joka on hyväksyttävä. Minä laitan ilomielin meidän lemmikit rauhaan oven taakse -mieluummin kuin kannan ikuista syyllisyyttä siitä, että kissa on raapinut tai koira purrut toisen lasta!

Meilläkin 3v pelkää koiria. Meillä on kolme kyläpaikkaa, jossa on koira ja kaikissa näistä koira viedään aina muuhun huoneeseen, kun menemme kylään. Yhdessä näistä perheistä on pelkkiä aikuisia. Toisessa on pieni lapsi, joka ei vielä osaa mennä päästämään koiraa pois ja kolmannessa on 3v, joka saattaa monta kertaa vierailun aikana käydä päästämässä koiran. Koira juoksee aina räkyttäen kohti ja meidän lapsi huutaa kauhuissaan. Kyläpaikan äiti ja isä komentavat aina ankarasti lastaan, joka on päästänyt koiran ja koira viedään samantien uudestaan suljetun oven taakse. Minusta toimivat juuri niin kuin odotankin heidän toimivan.

Lapsi ei ole itse vielä halunnut tuota " siedätyshoitoa" , on kyllä ehdotettu. Eikä se ainakaan tuon tuttavaperheen koiralla onnistuisikaan, on sen verran villi (hyppii vasten koko ajan).

Niin, ehkä joku suloinen pieni koiranpentu voisi olla semooinen millä voisi aloittaa tuon siedätyksen..

ap

ymmärrän hyvin sen, että jotkut koiraani pelkäävät. Itsekin suhtaudun varauksella vieraisiin koiriin. Ja suostun sessen sulkemaan toiseen huoneeseen/partsille vierailun ajaksi, mutta silti pieni siedätys voisi olla paikallaan. Eläimiin tutustuminen saattaa tottumattomalta lapselta ottaa kauankin aikaa, eli malttia pitää olla edetä lapsen ehdoilla.



Minulle ystävät ovat koiraani tärkeämpiä.. Vaikka toki koirulistani pidän. :)

Erona vain, että koiraa ei viedä takaisin vain se jätetään siihen hyppimään ja haukkumaan..

ap

Lapsi vaistoaa herkästi sen, että vanhemmat jännittyvät tilanteessa, jossa lapsi kohtaa eläimen. Lapseen " tarttuu" tämä varautuneisuus ja sehän on just sitä mallioppimista. Omaa koiraani en päästä lasten lähelle, koska tiedän ettei se niistä pidä, mutta minusta lapset olisi hyvä totuttaa eläimiin ja eläimet lapsiin. Lapsethan ovat kuitenkin luonnostaan kiinnostuneita kaikesta mikä liikkuu. Eriasia on sellainen pelko, että lapselle onoikeasti sattunut jotain, esim. koira purrut. Sellainen pelko voi jäädä iäksi...

Sitäkö, että minä veisin sen koiran takaaisn sinne huoneeseen? Empä taida..kukin kotonaan..

ap

Lisää neuvoja !

kun kaveriltani karkasi koira, kiipesin kiipeilytelineen yläverkkoon, enkä uskaltanut tulla pois ennenkuin koira oli kiinni. en myöskään uskaltanut silittää koiria. ei mitään syytä tähän, vaan ehkä se etten nähnyt pienenä koiria? sitten kun olin ala-asteella ja kora-kammoni meni jo ihan yli, eli en uskaltanut kulkea samalla puolella katua jos koira oli tulossa vastaan yms.



en tiedä miten tähän ratkaisuun päädyttiin sitten että kävimme katsomassa yhtä koiranpentua, ja se oli suloinen. aloin haluta meille koiraa. koska vanhemmat oli eläinrakkaita, he suostuivat, koiraa piti odottaa kauan, se tuntui ikuisuudelta minusta. koko ajan minua muistutettiin että olen luvannut sen koiran hoitaa, lenkittää ja antaa ruokaa.

sitten mentiin hakemaan se pieni kultaisennoutajan pentu.

rotu on erittäin lempeä, ainakin oli noihin aikoihin!



siitä se sitten alkoi, opin luottamaan koiraan, rakastuin siihen, leikit rajunivat ja opin luottamaan ja käsittelemään koiraa. koskaan ei käynyt mielessä että oma koira satuttaisi minua. eikä ole niin tehnyt.

sitten halusin jo silittää muita koiria ja tutustua eri rotuihin yms.



siihen se minun koirakammo jäi!



mutta se hakkaa edelleen päässä mikäli näen ilman omistajaa juoksevan irtokoiran, taikka vihaisennäköisen koiran.



nyt minulla jo oman perheen kanssa on koira ollut jo ennen lasten syntymää, ja molemmat lapset tykkää koirista. isompi ehkä liikaakin, mutta kaikkien pitäisi opettaa lapsilleen että koiraa ei mennä silittämään ennen kuin kysytään lupa omistajalta. ja jos koira esim. kaupanpihassa siihen ei kosketa! meillä 3v osaa ainakin kysyä jo hienosti.



en tiedä onko tämä hyvä neuvo?! tuskin, koira elää kauan ja ei sitä ihan kevyin perustein kannata hankkia. mutta jos vanhemmat sitoutuvat koiraan ja sopivat esim. kk " palautusajan" kasvattajan kanssa jos lapsi ei tosiaan ihastu edes koiranpentuun? mutta niihin perheisiin joissa koirakammo ja koirankaipuu, niin voin sanoa että tämä oli elämäni isoimpia helpotuksia! en todellakaan haluaisi tuntea enää sitä pelkoa joka vei jalat alta kun vaan näki jossain koiran..

Meille ei tartte tulla kylään jos koiraa pelkää. Koira on kiltti, ja sitä ei todellakaan suljeta minnekkään. Ja on meidän perheenjäsen, kulkeen meidän mukana paljon. Tosin kylään en tietenkään vie ilman emännän tai isännän lupaa. Todella itsekästä kuvitella että saapastelee meidän kotiin ja vaatii koiran poissa oloa. Pysyköön itse pois.

Jo on asenne..

3v.poika ei pelkää muita koiria kun tämän yhen perheen pikimustaa isoa hurttaa.käytiin pari kertaa ja koira oli koko aika pojan perässä,nuolemassa,haistelemassa,haukkumassa ja hyppimässä.poika oli ihan hysteerinen ja istu vaan sylissä,ei uskaltanu yhtään liikkua.omistajat vaan naureskeli et voi meijän koiraa kun on niin seurallinen.eipä olla vierailtu siellä..eikä mennä

Jos teillä on sopimus, kai sinussa pitäisi itsessäsi sen verran olla potkua, että uskallat sanoa asiasta!

Voihan olla, että he ajattelevat ettei ole niin isosta asiasta kyse, koska " eihän ne ikinä sano mitään sitten kun luffe tulee huoneeseen" .

Mä en tajua tuollaisia nyhveröitä, jotka eivät saa sanaa suustaan. EI ihme että olette koirapelonkin tartuttanut lapseen.

Olenko oikeassa? Taidat/te itse jännittää koiria niin paljon, että lapsi väkisinkin sen huomaa?

Tuohon auttaa ainoastaan siedätyshoito, mutta minä en pentua suosittelisi koska ovat niin riehakkaita ja maitohampaat ovat todella terävät. Sattuu varmasti kun pentu leikkiessään nappaa ranteesta kiinni..

tarvittaessa käsken pysymään paikallaan jossa kyllä sitten pysyykin vaikka maailman tappiin asti, hyvin koulutettu kun on. koira on minulle ystävä ja myös työtoveri, ei sen arvottomampi kuin perheenikään. hyvin koulutettu koira tietää paikkansa lauman alimpana jäsenenä. meille ei tarvitse tulla kylään jos tämä on jollekin ongelma. tähän mennessä se ei ole sitä koskaan ollut, meillä on hyvinkin laaja ystäväpiiri ja vierailijoita kyllä riittää.

no te jotka ette voi laittaa niitä teidän pikku karvaturrejanne siksi aikaa toiseen huoneeseen (ilmeisesti arvostatte lemmikkejänne yhtä paljon kuin ihmis elämää????



onneksi meidän perheen ei todellakaan tarvitse tuntea tuollaisia ihmisiä...

teidän pitää raahata niitä hemmoteltuja pikku räkänokka pikku-liisoja ja jusseja tälläisiin perheisiin ja sitten itkeä täällä? en minäkään pidä siitä että ne teidän penikat repii meidän kissaa viiksistä ja mamman mielestä se on vaan hauskaa??!! että voi voi.

Mutta toiminta ap:n kuvaamassa tilanteessa itseasiassa saattaa ruokkia lapsen pelkoa. Koira pistetään parvekkeelle kun lapsi tulee kylään. Lapsen silmin se voi tarkoittaa sitä, että koiraa on syytäkin pelätä koska se teljetään muualle. Toisin sanoen koska pelosta tehdään iso numero, kannattaa pelätä jatkossakin.



Kaikkein parhaiten toimii oman kokemukseni mukaan luonteva suhtautuminen. Koira on sillä tavalla kotonaan kun on tottunutkin olemaan jos siitä ei ole mitään haittaa vieraille (esim. ei tule lasten kanssa toimeen).



Kokemustakin löytyy: meillä koira (ja lapsia) ja tuttavaperheen lapsi pelkäsi koiria 2-vuotiaasta eteenpäin. Koira oli vierailujen ajan läsnä, mutta pidin sen vähän kauempana lapsesta, jotta lapsi saa itse päättää miten lähelle koiraa menee. Muut lapset näyttivät, miten koiran kanssa voi leikkiä ja minkälaisesta paijauksesta se tykkää. Aluksi lapsi oli jäykkä ja pelokas, mutta vähoitellen unohti pelkonsa ja nauroi mukana, vaikei uskaltanutkaan koskea koiraa.



Nyt pari vuotta myöhemmin pelko on poissa. Ikä tekee usein tehtävänsä, mutta omalla käytöksellä on ratkaiseva merkitys, jääkö pelko kytemään myös vanhempana.

Meistä jokaisella on kotona omat säännöt ja niiden laadinta ei valitettavasti ulkopuolisille kuulu, jos nyt ei lakia rikota. Ei sinne kylään ole pakko mennä. En minäkään nuorena lapsia inhoavana kyläillyt lapsiperheissä, jos ei ollut suoranainen pakko.



Koirapelon siedätykseen apua voi kysellä myös paikallisilta koirakerhoilta. Hyvin voisi löytyä perhe jossa joko pentukoira tai lapsiin tottunut rauhallinen koira. Nykyään on myös olemassa niin sanottuja ystäväkoiria, jotka " työkseen" vierailet esim. vanhainkodissa. Ylenpalttisille peloille olisi mielestäni syytä tehdä jotain, normaali varominen ei haittaa mitään, mutta pelon ja jopa paniikkioireiden kanssa on ikävä elää.



terveisin koiranomistaja

(joka kyllä voi laittaa omat koirat toiseen huoneeseen)

ettei mene liian lähelle vieraiden lapsia esim nuolemaan tai tai ettei ala hyppimään. Ja tarvittaessa sitten pitää kiinni koirasta ja istuu sen kanssa vähän sivummalla ennenkuin rauhoittuu omiin oloihinsa.



Ja todellakin toivon, että jos vieraidemme lapsi pelkää niin sanoo sen sitten suoraan että voidaan laittaa koira kokonaan toiseen huoneeseen (vaikkei viihdykään siellä yksin mutta silti) eikä vaan kirjoittele kaikkiin keskustelupalstoihin...