Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan vaihtanut omistusasuntoa vaan sen takia, ettei viihdy?
23.06.2008 |
Tuntuu tosi hölmöltä, kun sitä unelmakotia oltiin itsellemme ostamassa, ja luulimmekin sen löytäneemme, mutta nyt tietyt jutut ja ennen kaikkea kamalat naapurit on vieneet asumisilon pakkaselle. Itse asunto olisi edelleen meidän perheelle mitä sopivin, sijainti hyvä jne, mutta mitä tehdä, kun ajatuskin kotiinmenosta ja tuolla asumisesta ahdistaa..?
Tuntuu vaan ihan luuseilta alkaa myydä asuntoa tuollaislla "tunnesyillä", kun ollaan asuttu vasta reilu vuosi, mitähän siitä ostajatkin ajattelee. Toisaalta ei sitten haluaisi olla koko ikäänsä loukussa paikassa, josta ei pidä ja vieläpä maksaa siitä hurjia lainoja, kun samalla rahalla voisi varmaan löytyä se oikeasti kodilta tuntuva paikkakin.
Kommentit (21)
kysele, kauanko edelliset asukkaat ovat asuneet, varsinkaan jos annatte välittäjän myytäväksi. Eivätkö muutkaan perheenjäsenet viihdy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja suurin osa muuttaa siksi että haluaa jotakin muuta. Te haluatte toiset naapurit, joten ihan pätevä syy.
Välittäjälle tietty aina sanotaan, että ihana paikka ja mukavat naapurit, mutta tarvitsemme toisenlaista asuntoa.
Toisaalta meillä minä nyt yleensä olen laittanut kaikki muutkin isomman asiat (esim. aiemmat asunnonvaihdot) aina liikkeelle, joten uskon miehen olevan ylipuhuttavissa.
Lapsi on vasta 2 v, ja tuntuu viihtyvän, mutta niin varmaan uudessakin. Toisaalta se muutto ja muutos lapsen elämään näin "tyhmän syyn" takia aiheuttaa minulle huonoa omaatuntoa, kun kaiken pitäisi olla mieluiten niin kovin pysyvää ja sillä silmällä tuo koti tosiaan etsittiin, että on tarhat ja koulut ja kaikki muukin hyvin niin että voidaan asua pidempään. Mutta ehkäpä lapsikin aistii, ettei äiti viihdy vaan pyrin esim. noiden hullujen naapureiden kohtaamisen pelossa pian sisälle ja yritän houkutella lapsen takapihalle leikkimään sen sijaan että jäätäisiin yhteiselle leikkipihalle, missä niihin tosiaan voi törmätä.
Ja tietysti taloudellisesti kaikki muutosta tulevat kulut (varainsiirtoverot, pintarempat, itse muutto) vähän kaihertaa, jos näin tiheään tahtiin meinaa asuntoa vaihtaa. :(
Ap
eli kaikki muuten täydellistä - asunto, alue - mutta naapurit mättää..
2-v:n kanssa vielä HELPPO muuttaa, mutta entäs kun on myös koululaisia! Siksi tää onkin niin vaikeaa - ne jo joutui muuttamaan koulut ja kaveripiirit kun muutettiin tänne, ja oli aika hankala kokemus.
Ei voi oikeen 2v asumisen jälkeen taas niitä repiä...
Pakko kai yrittää kestää, mutta oma mielenterveys tässä on oikeesti hajalla naapureiden takia.
Itse muutettiin, ja naapurin takia. Pätkääkään ei olla kaduttu nyt myöhemmin. Päätös kun oli tehty, niin jo silloin tavallaan helpotti.
Kodin on oltava paikka missä viihtyy ja minne on aina ihana palata. Me tingittiin uudessa kodissa tietyistä asioista, esim. kaupat ei ole niin lähellä, mutta se ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi kyllä etsimme vielä isompaa asuntoa, mutta olisimme edelliseen mahtuneet vielä ainakin 6 vuotta, mutta muutimme silti, kun nimen omaan naapurit alkoivat harmittamaan.
Löysimme uuden, isomman, ihanan asunnon - todella kivalta paikalta ja saatiin ihanat naapurit myös.
Ts. millähän sen tarkistaisi, ettei uuden kodin naapurit ole entistä hullumpia ja asunnon vaihto vie asioita vielä enemmän mönkään? Se tästä hommasta vielä puuttuisi. ;s
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja eikö naapureihin voi suhtautua niin et ne on välttämätön paha. Eihän niitä tarvitse katella kun vaan pakollisissa kokouksissa ja niihinkin voi lähettää valtakirjalla jonku muun..
Ymmärrän hyvin et jos joku asunnossa rasittaa se vaikuttaa kaikkeen, mutta eikö vaan voi vaihtaa ajatustaan siihen et tärkeintä on se mitä se seinien sisällä!
Millanen asumismuoto teillä on kyseessä??
Ei sellasta paikkaa olekkaan missä ei olis joku "vialla". Koitat nyt vaan päästä tunnesyiden yli, ja miks ihmeessä teidän pitäiskään olla etupihalla leikkimässä jos kerran oma takapiha on..
Niin ku tossa jo aikasemminkin sanoin/kirjotin et ei niiden naapureiden kanssa tarvii olla tekemisissä. Yleensähän on 1 yhtiökokous vuodessa, laitatte sinnekkin jonkun ystävän tms paikalle valvomaan teidän etujanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin asuttu nelisen vuotta, mutta asunnossa oli vaan jotenkin huono henki, ei viihdytty. Myytiin se ja muutettiin ASO-kämppään ja nyt kyllä henki kulkee paljon paremmin :)
tosin tarvittiin myös lisätilaa, ja haluttiin vähän uudempaa. Mutta naapurit sai meidän parisuhteen melkeen hajalle, houkutteli miestä kaikkiin ihme ryyppyporukoihin aina keskellä yötä, olipa kiva herätä aamuyöstä kun mies hävinnyt, oli saanut kesken yötä tekstiviestiä "tuu meille dokaa" ja täähän menee..
Tämmöstä ihme meininkiä siellä oli koko ajan. Ja siis OMISTUSasunnoissa.
No tässä nykyisessä ei oo yhtään semmoset naapurit, aluksi ne oli tosi ihanat. Mutta nyt on paljastunut vähän muuta, eli nyt on täysin erityyppiset ongelmat.
Ja pienessä taloyhtiössä on pakko olla osallisena yhteisiin juttuihin, jo oman edun valvomisen takia - muuten muut päättää ihan täysin mihin rahaa käytetään ja paljonko, ja tekevät kalliita kymppitonnien investointeja. Ei näillä ole hajuakaan miten asiat pitäs viedä lain mukaan yhtiökokousmenettelyllä, ja isännöitsijää ei ole. Eli siksi pakko olla itse aktiivisena vähän katsomassa, mitä ja miten tehdään.
Jatkossa aion kyllä taatusti haastatella naapurit ennen tarjouksen tekemistä! Siis ihan soittaa ovikelloa ja vähän jutella ja kysellä jotain... voi kuulostaa oudolta mutta pakkohan se on! Jos jo 2 krt naapureissa ollut epäonnea.
Tosin asunto-osakeyhtiöt taitaa olla hyvin usein aika karmiva asumismuoto. Himputti kun ei oo siihen omakotitaloon varaa näiltä nurkilta ainakaan (ja siis lapset ei nyt muualle muuta, ainakin pitää peruskoulu käydä eka...)
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä hapannaamat saattavat tulla pihalla karjumaan naama punaisena vaikka siitä, että joku on kävellyt liian läheltä heidän pensasaitaansa (taloyhtiön hiekkapäällysteistä kulkuväylää pitkin kuitenkin...) tms ihan käsittämättömästä. 4 asunnon rivariyhtiössä asutaan, joten hallinnointikin on aika työlästä, kun nuo hapannaamat valittavat kaikesta ja niiden takia täytyy tehdä kaikki pöytäkirjat yms aina viimeisen päälle.
Voisitko jotenkin parantaa naapuruussuhteita? Järjestäisit jonkinlaiset juhlat naapureille tai yrittäisit muuten hieroa sopua? Tai pystyisitkö unohtamaan koko naapurit? Me ei puhuta ikinä sanaakaan naapureiden kanssa, vaikka ollaan samassa taloyhtiössä.
Jos mikään ei auta, laittakaa puolta vuotta ennen kahta vuotta asunto myyntiin ja pistäkää ilmoitukseen, että vapautuu X/2009.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että teillä olisi niin huono tuuri että toisellakin kertaa joudutte paikkaan jossa huonot naapurit! Ei niitä kahjoja nyt joka yhtiössä ole:)).
Me ostimme myös talon 6v sitten ja luulimme siellä pysyvämme. Mutta erityisesti MINÄ en koskaan viihtynyt. Sijainti oli niin huono, ja vaikutti elämäämme enemmän kuin olisin uskonut:((.
No nyt rakennamme uuteen paikkaan eikä ole kaduttanut! Itsekin voin mainiosti, ehdin jo masentuakin tuolla toisessa paikassa...:(.
Samanlaisia ovat tosin kuulemma olleet viimeiset 15 vuotta, ja kaikille muillakin naapureille. Ne ei osaa olla ollenkaan empaattisia tai edes kuunnella mitä mieltä toinen osapuoli voisi jostain olla, vaan huutavat pää hiessä omaa raivoaan ja omaa tahtoaan läpi ja siinä sivussa piikittelevät ja pottuilevat kuulijalle niin että pari päivää sen jälkeenkin on p:n maku suussa.. Muutenhan niiden mieliksi voisi jossain asiassa yrittää ollakin, mutta pelkään, että innostuvat vaan kun huomaavat jonkun taipuvan heidän vaatimuksiinsa ja siiten siitä suosta ei loppua tule. Joku mt-ongelmahan tuossa täytyy olla kyseessä, ei ole normaalia käytöstä minusta tuollainen.
Enpä tiedä onko meillä mitään myyntivoittoa odotettavissa, tuntuu, että hinnat on jopa vähän niianneet. Siinä mielessä ei ole väliä sillä onko asuttu 2 vuotta vai ei.
Ap
Kaupunkialueilla tontit ovat aika pieniä, meilläkin vain hieman päälle tuhat neliötä. Naapurit siis ovat aika lähellä. Se vasta onkin kun naapuri on sitä mieltä, että omassa pihassa saa tehdä mitä vaan ja mihin aikaan vaan. Meillä on naapuritalo myynnissä ja kieltämättä hieman jännityksellä odotan millaiset asukit saamme naapureiksemme.
Tosin asunto-osakeyhtiöt taitaa olla hyvin usein aika karmiva asumismuoto. Himputti kun ei oo siihen omakotitaloon varaa näiltä nurkilta ainakaan
Nämä hapannaamat saattavat tulla pihalla karjumaan naama punaisena vaikka siitä, että joku on kävellyt liian läheltä heidän pensasaitaansa (taloyhtiön hiekkapäällysteistä kulkuväylää pitkin kuitenkin...) tms ihan käsittämättömästä. 4 asunnon rivariyhtiössä asutaan, joten hallinnointikin on aika työlästä, kun nuo hapannaamat valittavat kaikesta ja niiden takia täytyy tehdä kaikki pöytäkirjat yms aina viimeisen päälle.
Pointtihan on se, et toisten osuuksille EI mennä ja paperityöt ON tehtävä viimesen päälle!
Oon kerran asunut taloyhtiössä jossa oli todella sairaita asukkeja. Vahtasivat muiden tekemisiä, valittivat pikkuasioista jne. Todella raskasta! Onneksi ei asuta enää!
teidän elämästä on kyse. Ovatko muut perheenjäsenet samaa mieltä?