Onko kukaan vaihtanut omistusasuntoa vaan sen takia, ettei viihdy?
Tuntuu tosi hölmöltä, kun sitä unelmakotia oltiin itsellemme ostamassa, ja luulimmekin sen löytäneemme, mutta nyt tietyt jutut ja ennen kaikkea kamalat naapurit on vieneet asumisilon pakkaselle. Itse asunto olisi edelleen meidän perheelle mitä sopivin, sijainti hyvä jne, mutta mitä tehdä, kun ajatuskin kotiinmenosta ja tuolla asumisesta ahdistaa..?
Tuntuu vaan ihan luuseilta alkaa myydä asuntoa tuollaislla "tunnesyillä", kun ollaan asuttu vasta reilu vuosi, mitähän siitä ostajatkin ajattelee. Toisaalta ei sitten haluaisi olla koko ikäänsä loukussa paikassa, josta ei pidä ja vieläpä maksaa siitä hurjia lainoja, kun samalla rahalla voisi varmaan löytyä se oikeasti kodilta tuntuva paikkakin.
Taloyhtiön yleistä kulkuväylää pitkin joutuu kulkemaan, jos kadulta meidän kotiovelle meinaa päästä. Heidän pihansa pensasaita sattuu olemaan siinä vieressä. Huom, pensasaidan toisella puolella ei enää ole heidän pihaansa tai aluettaan. Vaativat, että meidä pitää kävellä ihan sitä toista laitaa ja opastaa vieraammekin tekemään samoin, tai siirtää väylää sen takia, että joku toinen meidän asunnossa joskus 10 vuotta sitten asunut on (yhtiökokouksen päätöksen mukaisesti tosin) nuo väylät noin linjannut. Normaali-ihminen ehkä istuttaisi tai leikkaisi aitansa niin ettei se estä kulkemista... Anyway, tuo nyt oli vain yksi esimerkki heidän aivoituksistaan, he kulkevat esim. karjumassa kadulle pysäköiville autoille, että heidän ikkunansa alla on sakkopaikka - ei tosin perustu mihinkään liikennesääntöön, mutta ainahan voi yrittää josko joku säikähtää. Taloyhtiömme viereisiin rajanaapureihin nämä henkilöt pitää välejä yllä näyttämällä keskisormea yms.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi. ;)
Ap