G: Mikä ärsyttää lastesi isovanhemmissa?

mutta vaatii minulta täydellisyyttä.

- anoppi 'tiet'' kaiken', lellii ja antaa liikaa herkkuja

- appiukko ei kiellä mitään, ei kestä lapsen itkua, ostelee kaikkea mitä poika pyytää

- mun äiti on liian 'hieno', keikistelee jakkupuvuissaan puistossa ja kauhistelee, jos lapsi astuu lätäkköön

- mun isä ei katso lasten perään lainkaan, viikko sitten mökillä jätti 4v pojan itekseen, kun käytiin lenkillä, löytyi poika laityrilta uittamasta laivaa...

-"vahtiessaan" lapsia ukki katselee sohvalta, mitä tekevät ja jos on käynnissä joku kielletty tai vaarallinen juttu, sanoo laiskasti "Älä Helmi mene sinne" muttei liikauta eväänsäkään sen varmistamiseksi että kielto menisi perille



-lasten kanssa ollessaan isovanhemmille tärkeintä se, että itse saavat siitä mieluisia elämyksiä, ei se, mikä olisi lapsen toiveiden, kehitysvaiheen tai päivärytmin kannalta järkevintä



-se että mamma syöttää lapsille jatkuvasti omia käsityksiään siitä, minkälaisia lapset ovat: "Sinä se Onni olet sitten niin urheilullinen, sinun pitäisi kyllä alkaa pelata jalkapalloa kuten isäsi" ja usein nuo eivät oikein millään tavalla liity siihen, minkälainen lapsi oikeasti on tai mikä lasta itseään kiinnostaa, vaan siihen, mitä mamma itse toivoo

.Olisin iloinen jos olisivat elossa, vaikka antaisivatkin lapselle ruoka-aineita kysymättä minulta. Hei haloo, miettikää hiukan, mistä te oiken vedätte herneen nekkuunne!

- Esikoinen on jo 4v, eivätkä kertaakaan ole pyytäneet lasta hoitoon, edes tunniksi (omat vanhempani ottivat esikoisen yökylään jo ennen vuoden ikää).



- Eivät välttämättä edes tervehdi lapsia, kun tulevat kylään. Puhumattakaan, että muuten touhuaisivat lastenlasten kanssa.



Lapset 4v ja 1v. Appivanhemmat asuvat naapurikunnassa.

ei ikinä, ja lapset kuitenkin jo isoja, 7 ja 9. Joskus jos pyydetään että voivatko lapset tulla yökylään, että miehen kanssa päästäisiin käymään jossain, niin erittäin pitkin hampain suostutaan. Sitä en vaan ymmärrä, kuitenkin kun kyseessä on lapsenlapset.

Olen siitä kovin pahoillani että lapsillani ei ole mahdollisuutta heihin tutustua, mutta silti minua saa ärsyttää jos isäni toimii väärin.

.Olisin iloinen jos olisivat elossa, vaikka antaisivatkin lapselle ruoka-aineita kysymättä minulta. Hei haloo, miettikää hiukan, mistä te oiken vedätte herneen nekkuunne!

hiukan miettiä asioita laaja-alaisemmkinkin eikä hermostua kovin pienistä asioista.

- kaikki, mitä lapselle tapahtuu, johtuu jotenkin hänen läsnäolostaan, on epävarma lasten hoitaja. Jos joku lapsista ei esim. syö, johtuu se jotenki hänestä. Pelkää kauheasti tekevänsä jotain väärin pienempien lasten kanssa.



Anopissa ärsyttää:

- kauhea hössötys lasten kanssa, juoksee koko ajan perässä ja kieltää "älä sitä, älä tätä"

- näkee joka paikassa jotain lapsille vaarallista. Asiaa ei auta yhtään se, että toistaiseksi olemme säästyneet isommilta vahingoilta. Tulee olo, ettei hän luota meihin yhtään vanhempina.

Eli jospa ei mennä tuohon marttyyri-yritykseen mukaan, ok?



Anopissa ärsyttää se että tämä...



* lupailee kaikkea kivaa ilmaiseksi ja "laskuttaa" kuitenkin myöhemmin

* peruu/sopii menonsa/tuomiset tuntia ennen sovittua aikaa

* lässyttää kuinka lapsi on hänelle tärkeä, mutta järjestää koko elämänsä niin että lapsen tapaaminen on hänelle jatkossa melkein mahdotonta. Kuitenkaan ME emme saisi muuttaa yhtään mihinkään, mökillä olimme yhden viikon ja siitäkin nousi poru!

minusta parempi kuolleet isovanhemmat kuin elossa olevat, jotka ovat välinpitämättömiä lapsenlapsiaan kohtaan!

.Olisin iloinen jos olisivat elossa, vaikka antaisivatkin lapselle ruoka-aineita kysymättä minulta. Hei haloo, miettikää hiukan, mistä te oiken vedätte herneen nekkuunne!

kaiken aloitteen (mitä tehdään, minne mennään) pitää aina tulla anopilta. Oma äiti taas on just päinvastainen, eli ei tee mitään aloitetta lasten kanssa tekemisen suhteen. Ei tee lasten kanssa *mitään* ilman kehotusta . *huoh*

Anoppi ei kuuntele mitä lapsilla on sanottavaa, ollut sellainen aina. Töhöttää omia juttujaan.

toiminnassa ärsyttää. Mikäli tavat eivät muutu, niin katkaiskaa välit (vertaa parempi kuollut kuin välinpitämätön)



t. Se "marttyyri" joka toivoi edesä elävää isovanhempaa vaikka ilkeääkin

Olen kiitollinen siitä että lapseni saavat tutustua edes toisiin isovanhempiinsa. Siksi puren hammasta kun lapseni tapaavat isääni etten sano mitään ja vahdin haukkana etteivät lapset kuole isäni huolimattomuuden takia. Ja purnaan tänne AV-palstalle kun ottaa päähän :-)

hiukan miettiä asioita laaja-alaisemmkinkin eikä hermostua kovin pienistä asioista.

"Nyt kun isä on pois kotoa, sinä pidät huolta äidistä ja pikkusiskosta" (4-v:lle)

"Menepäs nyt ulos MIESTEN töihin"

"MIEHET istuvat tuolla puolella pöytää"

Paitsi jonkun luonnehäiriöisen kanssa.



Vaikka jotkut asiat ärsyttääkin (ja saa ärsyttää!) niin niiden kanssa voi ehkä elää ja oppia sietämään. Ei kaikki ole niin mustavalkoista...

* anoppi on hössöttäjä. Lisäksi ärsyttää se, että HÄN on niin mainio lastenkasvattaja. HÄN ei ole koskaan kyllästynyt lapsiinsa, eikä hänen lapsillaan ole ollut uhmaa (koska anoppi on kasvattajana niin mainio). Tulee vähän sellainen tunne ettemme itse osaa yhtään mitään...



* appi taas on liian vetäytyvä. Koskaan ei tule käymään eikä osoita kiinnostusta lapsia kohtaan. Ei tee koskaan mitään lasten kanssa. Ärsyttävää!



* äitini on aivan kamala... Viitsiikö kaikesta kertoakaan? Moralisoi, kritisoi.. Jatkuvasti vahtaa lapsia ja pelkää että heille tapahtuu kaikenlaista. Edes 7-vuotias ei saa olal heidän pihallaan yksikseen... Kritisoi minua eilen siitä kun tyttö itse pyyhki vessassa, MUN olisi pitänyt olla vahtimassa että pyyhkii hyvin... Ei antaisi lasten tehdä mitään itse.



* äitini ei koskaan tee mitään lasten kanssa, ei pyydä kylään, ei yökylään. Kaikki joudumme pyytämään itse ja silloinkin on tunne, että olemme vaivoiksi:(((. Jos lapset ovat siellä niin äiti häärää keittiössä, muttei koskaan keksi mitään lapsille. Olen lopettanut nyt hoitoavun pyytämisen, pärjäämme sitten vaikka itse.



* isäni on aika ok. Vaikea löytää vikoja. No, vähän avuton on ehkä pienempien lasten kanssa ja syöttää liikaa herkkuja!

* Tapaavat max 2 kertaa vuodessa, useimmiten tekevät oharit ilmoittamatta mitään. Soittavat 3 tunnin "myöhästymisen" jälkeen, jos silloinkaan etteivät tule.



* Mitätöivät täysin minut auktoriteettina. Jos kiellän lapsia tekemästä jotakin kiellettyä, niin alkaa "Saahan sitä nyt vähän... , Ei haittaa vaikka... , Tottakai saa..." Sitten ihmetellään lasten villiintymistä ja kun eivät vanhempiaan tunnu uskovan.



* Silloin harvoi kun lapsia tavataan, ei olla hetkessä läsnä. Muistellaan edellistapaamisen juttuja tai muistellaan vauva-aikaa. Anoppi se jaksoi siunailla kuopuksen 2-vuotissynttäreillä miten kuopus jo puhuu ja kävelee...

pikku-uutisia tyyliin "lapsi kuoli traktorin alle kotipihalla", mies ampui vaimonsa riidan päätteeksi 3v ja 5v lasteni kuullen ja kauhistelevat tapausten yksityiskohtia. VAIKKA olemme miehen kanssa monta kertaa pyytäneet, että tuollaiset keskustelut jäisivät väliin silloin kuin lapset ovat paikalla. Ja usein yritämme myös vaihtaa aihetta, jos keskustelu menee tuohon. Lapseni kyllä tietävät, että kaikki me kuollaan ym. elämän realiteetteja, mutta ei niitä silti tarvitse erityisesti revitellä. Ärsyttää myös, että uutiset on aina pakko katsoa telkkarista kun lapset on paikalla/hereillä, vaikka niissäkin on tosi paljon sellaista asiaa, joita pienten ei vielä tarvitse niin tarkasti nähdä ja tietää.

anoppini pukee lapselle aina mintun väriset vaatteet, vaikka juuri olen tähdentänyt, että tänään on "pinkki-päivä"



appiukko ostaa lapselle mansikkajäätelöa vaikka tietää, että Nico syö vain suklaata.



anoppini ei käy tarpeeksi usein kampaajalla, aiheuttaa friisyyrillään painajaisia lapsille.



Appi-ukko puhuu rumaa savon murretta, vaikka lapsille pitäisi puhua kirjakieltä