G: Mikä ärsyttää lastesi isovanhemmissa?

EI. Tämä ketju oli henkireiäksi niille, joilla on oikeasti jotain ongelmia isovanhempien kanssa!

kaikkia lapsieni isovanhempia. He ovat vikoinensa ja virheinensä sentään lasteni mummeja ja ukkeja, eikä minulla ole heistä mitään pahaa sanottavaa. Päin vastoin, olen onnellinen siitä, että lapsillani on iäkkäämpiä ihmisiä ympärillään ja lapset voivat jakaa elämäniloansa myös vanhempien ihmisten elämään.



Minua ei kyllä haittaa yhtään jos vanhempani tai mieheni vanhemmat antavat vinkkejä kasvatukseen tai joskus kiinnittävät enemmän huomiota sisarusteni lapsiin kuin omiini.



Aurinkoista kesää vain teille valittajat!

... hengenvaarallisuus ja ärsyttävyys ovat melko kauakan toisistaan hyvä 79! Nimittäin positiivisuus ja vähän löysempi pipo auttaisi monia teitä tämän asian kanssa "painivia".

jos isovanhemmat esim. juovat tai saattavat lapset vaaratilanteisiin?? Hymyile siinä nyt sitten vieressä ja ihastele!

Siinä onkin kyse sitten jo hengenvaarasta, ei ärsyttävyydestä. Moista käytöstä en ainakaan itse kuvaisi adjektiivilla "ärsyttävä".



Tarkoitan kommentilla lähinnä sitä, että tämä turhasta valittaminen on niin sairasta.. Ja näköjään niin yleistä. Minulla ei ainakaan olisi edes sydäntä haukkua isovanhempia, sillä heidän joskus ärsyttävienkin tapojensa taustalla on lähes poikkeuksetta hyvä tarkoitus ja rakkaus lapsenlapseen.



Mutta jos haluaa olla supernegatiivinen, niin siitä vain. Omaan elämänlaatuunnehan se vian vaikuttaa! :D



Aurinkoa ja hymyä toivotellen



79

herkkuja lapsille,vauvana jo tulee kermat ja muut mössöt tutuiksi



appiukko esittelee amputoituja jalkojaan (lue peloittelee lapsia),eikä keksi muuta kerrottavaa/sanottavaa lapsenlapsilleen



täytyy kyllä sanoa,että omista vanhemmistani en löydä vikaa,eivät puutu lastenkasvatukseen,leikkivät ja touhuavat poikien kanssa. Joskaan eivät osta lapsille mitään--voiko sitä sitten viaksi luokitella?

kehumaan itseään. Mistä vetoa, että suurimmalla osalla tän ketjun kirjoittajista on mainiot suhteet lasten isovanhempiin? Minulla ainakin, vaikka parista jutusta tuonne aiemmin valitinkin. Hyvästä suhteesta ja rakkaudestakin huolimatta voi jotkut asiat silti ärsyttää ja voi niitä ihan huvikseen täällä käydä vähän liioitellenkin puimassa. Normaali aikuinen ymmärtää, ettei mikään ihmissuhde ole täydellinen. Huvittaa vaan, jos joku luulee näiden juttujen kuvaavan isovanhempisuhteiden todellisuutta.

-lasten kanssa ollessaan isovanhemmille tärkeintä se, että itse saavat siitä mieluisia elämyksiä, ei se, mikä olisi lapsen toiveiden, kehitysvaiheen tai päivärytmin kannalta järkevintä

Muuten oln ihan ok isovanhemmat.



Silloin tosin meinasin raivostua, kun ex-anoppi oli pakottanut vuosikkaan potalle, niin ettei uskaltanut lapsi seuraavaan puoleen vuoteen lähellekään pottaa. Puhumalla loppui kyllä pakottaminen siihen.

kestää, mutta kaffepöytä"keskusteluja" en kyllä jaksa. Anoppi ei tiedä mistään mitään eikä seuraa yhtikäs mitään. Lisäksi hänellä on aivan karsean huono maku sekä pukeutumisessa että sisustuksessa. Ja hän kerää romua. Yhteinen kesämökkimme on lattiasta kattoon täynnä kaiken maailman romua, tyyliin muovikukat eikä mitään saa koskaan heittää pois.



Äitini on taas äärettömän negatiivinen ihminen, jonka käynnin jälkeen poikkeuksetta päivä on pilalla.



Isässäni ei ole mitään vikaa, täydellinen isoisä.

se, että eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Eivät halua heitä koskaan yöksi luokseen. Harmi, että molemmat isovanhemmat ovat näitä. Terveyttä riittäisi, eikä ikäkään paina. Muut asiat vaan ovat tärkeämpiä heille.

mikäli tarvitsemme apua. Mieheni vanhemmat varsinkin tuntuvat oikein ihanilta, koska heitä välimatkan vuoksi näemme harvemmin.

Omissa. lähellä asuvissa vanhemmissani ärsyttää lähinnä isäni piilomasentunut, keski-ikäinen ja nihilistinen asenne.



Välillä hän heittelee niin sarkasmia tihkuvia ja ironisia kommentteja, että lapset ( 4 ja 2 v.) ovat aivan ihmeissään. Oikeasti, jos lapsi sanoo papalleen tohkeissaan jotakin niin äijä vastaa joskus hänelle kuin kokeneelle aikuiselle ihmiselle...

Tämä saa minut joskus raivon valtaan. Teini-ikäiselle ja sitä vanhemmalle tuommoista sysimustaa huumoria voisi ehkä käyttääkin tehokeinona, mutta ei pienille lapsille. Argh!

en siis ole "yksin"..!

molemmat vaarit on kuolleet. oma äiti on sairasteleva, enkä häneltä odotakaan hoitoapua. Henkistä tukea olisi kiva saada, mutta hän tarvitsee sitä itsekin. En voi soimata - esim. hoitaisi varmaan mielellään tenavaa jos pystyisi.

olen pikkuhiljaa yrittänyt opetella tulemaan toimeen anopin kanssa joka haukkui mut ennen häitä eikä tullut häihin, pitkin hampain tuli katsomaan pariviikkoista vauvaa ja sen jälkeen ei näkynytkään melkein vuoteen.

aika on mennyt eteenpäin ja anoppi on tutustunut lapseemme, yleensä tulee silloin kun itse olen poissa ja isi hoitaa lasta. Mutta olen pari-kolme kertaa saanut itsekin jo hoitoapua muutamaksi tunniksi, mikä muun tukiverkon puuttuessa on ollut arvokasta. Taapero nyt 2v.8kk. Kerran ollaan päästy miehen kanssa yhdessä vuorokauden pituiselle matkalle kun anoppi hoiti lasta.

Ja ensi viikolla päästään Brucen konsertttiin!

Mutta äskettäisistä viesteistä, tämä iski silti ytimeen...

kestää, mutta kaffepöytä"keskusteluja" en kyllä jaksa. Anoppi ei tiedä mistään mitään eikä seuraa yhtikäs mitään..

Mua ärsyttää, kun anoppi on kauhea tosikko vailla minkäänlaista huumorintajua. Sanoo mitä tahansa vitsikästä, niin kaikki menee totena.

Ja sitten hän on oppinut ihme teinityylin reagoida kaikkeen: eli kun suutun, jos lapselle on annettu jotain ruokaa, mitä ei saisi tms. niin anoppi vaan virnistää ivallisesti, kohottaa keskarin ja tokaisee "mee hoitoon". Menee hermot hänen kanssaan.

Ihan oikeasti?! Naurattaa ajatuskin anopista tekemässä moista. vai ettei ole huumorintajua!

Anoppi:



-on pääosin ihan mukava.

-Eniten ärsyttää se, kun hänellä ja miehellään ei koskaan ole aikaa lapsenlapselle (anopin ainoa lapsenlapsi vielä), kun on niin paljon töitä. :(

-Joskus ärsyttää se, kun anoppi omasta mielestään tietää kaiken niin hyvin.

-Ja hän on myös sellainen, että lapselle ei saisi tulla paha mieli, vaan heti pitää kiinnittää huomio johonkin kivaan...

-Sitten hän kehuskelee, kun lapsella on mennyt niiiin hyvin kun ollaan vaan touhuttu aamusta iltaan, että miksi kotona on sitä ja tätä ongelmaa... (ja kuitenkin jälkikäteen valittaa, kun on fyysisesti ihan loppu, kun lapsen kanssa on niin raskasta...)



Anopin mies:



-työhullu

-ei välitä lapsemme turvallisuudesta. Antaa lapsen olla ilman turvakaukaloa/turvaistuinta autossa jne. Päästää 2-vuotiaan yksin rannalle leikkimään...



Äitini:

-on myös pääosin ihan kiva.

-Harmittaa, kun hän ei ikinä halua tulla kylään.

-Jaksaa jankata samoista asioista, esim. että lapsi pitäisi kastaa (tätä jatkunut 2,5v)



Isäni:

-ei tajua lapsen turvallisuudesta mitään. Lasta ei voi hetkeksikään jättää hänen hoitoon (on kokeiltu). Hän vain istuu ja saattaa sanoa (1-vuotiaalle) ei, jos lapsi tekee jotain vaarallista, mutta ei mene lapsen perään estelemään sitä satuttamasta itseään...

-Ei tajua, että emme halua tulla lasten kanssa kylään asuntoon, jossa poltetaan tupakkaa.

-tulee änkyräkännissä kylään. :(

-Sallii naisystävälleen ihan mitä vaan (tää nainen mm. lähestulkoon vainoaa lastamme)



Isän naisystävä:

-Hänessä on niin kamalasti huonoja puolia, että en jaksa luetella. Onneksi ei oikeasti ole lapsemme mummo, joten helpompi pitää vähän väliä häneen. Toki silloin suhde isäänikin kärsii...

Kiitollisia ollaan, että 3 isovanhempaa on elossa, vaikka ei se aina ruusuilla tanssimista ole heidän kanssaan.



Vanhemmissani ärysttää:

- Äitini alkoholiongelma, esiintyy kausittain ja kun kerran alkaa ei loppua näy eli menee viikkoja jopa kuukausia hiprakassa

- Äitini psykkiset ongelmat (jotka ovat sekä aiheuttaneet alkoholiongelman että myös pahentuneet sen kautta): masentuneisuus, ahdistuneisuus... epätasapainoinen persoona, jollakin tavoin naiivi tai lapsenomainen katsanto koko elämään (ei mitään ongelmanratkaisukeinoja, kaikki on "suurta draamaa", koko ajan pelkkiä ongelmia, kaikki ongelmat johtuvat muista, ei myönnä alko-ongelmaansa, nielee kaiken purematta eli ei osaa suhtautua kriittisesti mihinkään asiaan, marttyyri-valittaja, ja humalassa pahimmillaan riitaisa ja aivan sekopäinen siis vailla tolkkua, valehteleva, ilkeä...). Ei luotettava.

- Isäni on itsekäs työnarkomaani, jolle työ tulee aina ykkösenä. Jollain

tavoin lapsekas hänkin, siis sellainen hajamielinen professori-tyyppi eräällä tavalla: jos saa "ahaa-elämyksen" jostakin työprojektistaan kesken hienojen autokisa-leikkien lastenlastensa kanssa, niin saattaa häipyä tekemään projektiaan ja jättää leikki-ikäiset siihen kuin nallit kalliolle. Ei siis kovin luotettava. Ei myöskään osaa kommunikoida tunnetasolla millään tavalla.

- Huom! Omalla tavallaan vanhempani ovat myös ihan mukavia. Äitini on ihana mummo selvinä kausinaan ja on auttanut meitä paljon. Isäni saattaa osoittaa "kiintymyksensä" muilla tavoin. Ovat auttaneet rahallisesti. Asiat ovat tällä mallilla, aikuisia ihmisiä ei voi hoitoon viedä. Ymmärrän vanhempiani jollain tavoin, heidän omat lapsuuden lähtökohtansa ovat tarjonneet vain rajallisia malleja tunne-elämään ja vähän selviytymiskeinoja elämän kriiseihin.



Anopissa ärsyttää:

-Ajoittainen passiivisuus: harvemmin itse ehdottelee, että lapset voisivat tulla mummolaan "hänen ilokseen" - no, ehkä he eivät olekaan niin suuri ilo sitten. Anoppi on harrastava ihminen, joka viihtyy itsekseen ja kultturellien ystäviensä seurassa, siis aikuisessa seurassa, joten tavallaan ymmärrän häntä....

- Toisaalta aina jaksaa jankuttaa, miten viihtyy lastemme kanssa ja miten ihania ovat, toisaalta minulla on olo, että hänellä on välillä kova kiire päästä lapsista eroon jos ovat olleet esim. yökylässä (Vaatii esim. minuuttiaikataulun siitä, milloin tulemme hakemaan, ja jos olemme myöhässä on jotenkin suivaantunut ja kiireisen aloinen - siis sen tuntuinen, että "viekääpäs nyt nuo häiriköt pois tuosta niin pääsen aloittamaan taas oman elämäni")

- Monesti myös tulee itse vasta aivan viime tipassa lastenhoitokeikalla, ja aina minulla hassu olo että taas hän joutui jättämään jonkin tärkeän asian kesken lapsenlapsien takia. En tiedä, mistä tämä vaikutelma tulee, sellainen tunne vain on... Että lastenvahtiminen on jotenkin tosi työlästä (no niinhän se toki onkin, mutta ei ne lapset nyt alvariinsa ole mummon riesana tosiaankaan, hehe)

-Meillä on anopin kanssa ihan ok asialliset välit, mutta ihan samalla aaltopituudella emme ole.

anoppi suosii, miehen siskon lapsia ja meidän lapset ovat aina kakkossijalla... se ärsyttää

x